sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Ei ollut mikään turha viikonloppu

Voiha urpo, minä sählään puhelimella, poistelin vahingossa postauksia. Noh mitä opinkaan taas, aina pitäisi ottaa varmuuskopiota.
Noh eiköhän se siitä. Nyt on auton nokka kohti kotia. Keskisuomessa tulikin vietettyä mukava viikonloppu. Joku 120 km on istuttava autossa ja sitten alkaakin tavaroiden purku.
Viikonloppuun mahtui kaikkea mukavaa. Perjantain vietin siskoni ja kummitytön kanssa. Käytiin vähän mutustamassa hamppareita ja iltapalaks vetästiin jäätelökakku. Mikäs sen parempaa ajanviettoa kuin olla näiden kanssa. Ihmisien joiden takia haluan olla tässä.
Lauantai menikin vanhan harrastuksen parissa, partion. Välillä sitä on mietitty josko tämän harrastuksen alottaisi uudestaan mutta ei uusi lippukunta huokuta vaikka voisi sielläkin olla mukavaa.
Partion aloitin -99 ja siinä oltiin melkein kymmenen vuotta mukana jonka jälkeen väliin tuli parin vuoden tauko. Kiinnostus partiota kohtaan palasi ja löysin itseni sitten johtajan roolista. Jatkaisin mielelläni edelleen mutta muutin toiselle paikkakunnalle. Lauantaina tulikin osallistuttua kisoihin rastihenkilöksi. Sisäpiirin vitsinä meillä oli kolme ärrää koossa. Porukka jolta ei kujeilut hetkessä lopu. Meillä oli mukana myös meidän minipartiolainen. Siskon tyttö pääsi ekaa kertaa olemaan mukana toiminnassa. Saa nähdä löytyykö hänkin myöhemmin partiosta. Kesälle olisi suunnitelmissa oman lippukunnan leiriä, lähden mukaan jos oma elämä antaa myöten.
Viikonlopusta ei ainakaan naurua puuttunut. Minäkin sain olla kummitytön kanssa ja näin vanhoja kavereita. Kavereitten kanssa tuli vaihdettua kuulumisia ja vähän aikaa kerkesi vain olla heidän kanssaan. Viikonloppu on kieltämättä hieman liian lyhyt. Täytyy miettiä milloin seuraavan kerran keskisuomeen tupsahtaa.
Kyllä moinen reissaaminen verottaa jaksamista mutta kyllä sitä on mukava välillä vaihtaa maisemia. Mieli korkeella eteenpäin. Kerrankin saan huomata että murheet jäi taka alalle ja nautittiin mahtavasta seurasta ja minullakin oli fiilis korkealla. Kelikin oli mitä mainioin paljon sai olla ulkona. Kaksi hyvää viikkoa takana, jännityksellä odotetaan jatkoa :)
Ensi viikolla saa taas puida omia ongelmia psykiatrisella ja mietitään päiväpoli juttuja. Minä pidän mieleni avoimena ja olen rehellinen. Haluan apua ja sitä otan vastaan kun sitä on kerrankin mahdolilista saada. Itse kun haluaa jotain tehdä niin kaikki on mahdollista. Sen olen oppinut tässä :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti