Kaikki ok...
Sitä hoki itselleen vuosia tuota. Ensimmäisena sain huomata, että minullahan on ongelma alkoholin kanssa. Tuntui hölmöltä, että miten nyt parikymppisellä voi moinen olla jo. Käyttökin oli suurimmaksi osaksi viikonloppuista mutta kohtuudessa ei enää pysytty.
Jännä miten tuolla nesteellä yrittikin aluksi tiedostamatta juoda pois pahaa oloa. Siinä meni muutama vuosi "hällä väliä minähän juon" tyylillä. Ei ollut halua tai motivaatiota yrittää edes vähentää.
Maailma muuttuu. Elämääni tuli uusi ihminen jonkan takia sain motivaatioa vähentää omaa käyttöäni. Se ei tietenkään onnistunut sama meno jatkui. Jossain vaiheessa se halukin löytyi. Otin ensimmäisen askeleen ja pyysin apua, yksin tästä en selviä. Ei sekään niin helppoa ollut kuin kuvittelin mutta enää en ollut ongelmani kanssa yksin. Pari vuotta myöhemmin päätin että nyt se loppuu. Siitähän se lähti nyt on 5 kk takana selvinpäin. Tuo pätkä on ollut yksi vaikeimmista ajoista lyhyen elämäni aikana.
Juomisen korvasin työllä. Minusta tulikin työholisti. Puoli vuotta painoin töitä ajattelematta seurauksia. 3-5 tuntia yössä unta. Laitoin itseni koville. En ymmärtänyt kun muut sanoivat minulle löysää tahitia, ihminen ei ole kone. Kaikista pahin oli se etten osannut kieltäytyä, enkä osaa edelleenkään. Sitä vasta opetellaa. Tästä hyvästä jouduin ensimmäisenä 2 vkon sairaislomalle, pidin sitä pakko lomana. Töissä jakoin tämän jälkeen olla 2 viikkoa sitten tuli romahdus. Sen seurauksena olen 4 viikkoa sairaslomalla. Asennekkin on eri kun on tarkoituksena hoitaa itsensä kuntoon ennen töihin paluuta. En ole kenenkään eduksi jos puoli kunotisena palaan töihin.
Vaikeinta oli itselle myöntää ongelmat. Asioita ei pystykkään käsittelemään huumorilla, ei ihminen voi olla huoleton. Rakensin itselleni suojamuurin eteeni ja sen purkaminen on tuntunut pelottavalta. Se on ollut suoja jonka taakse oli helppo piiloutua ja nyt se on pitänyt pikku hiljaa purkaa jolloin koen itseni suojattomaksi. Opettelen käsittelemään asiat puhumalla. Elämän perusteet saan opetella uudestaan. Toimintamallien muuttaminen ei ole mitenkään helppoa. Tässä on vaadittu itseltä paljon joskus liikaakin.
Tässä eletään päivä kerrallaan. Opetellaan olemaan se "parempi" ihminen. Paraneminen voi alkaa kun itselleen myönsi asioiden todellisen laidan. Minulle annettiin toinen mahdollisuus jolloin voin tehdä asiat toisin. Mitään ei ole menetetty vaikkka usko itseensä on ollut koetuksella.
Saan pohtia miksi näin kävi, mitä olisin voinnut tehdä toisin jotta olisin välttänyt tämän. Olen ollut hukassa, olen edelleen eksyksissä mutta oikea suunta alkaa löytymään. Sen ylläpitämisenn tarvitsen tukea sillä ei ihminen tästä yksin selviä. Vastoinkäymiset eivät lopu vaikka ongelmat itselleen myönsi. Niihin voi vain suhtautua eri tavalla.
YKSIN EI TARVITSE SELVITÄ, APUA SAA KUNHAN SITÄ ITSE HALUAA
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti