lauantai 31. toukokuuta 2014

Kiire

Visiitti kotikunnalla, joka paikkaan pitäis mennä mutta aika ei riitä. Taas vetoan päässäni kiireeseen.. vaikka torstaina tulimme tänne ja sunnuntaina olisi tarkoitus kotiin lähteä. Mitään en ole tehnyt, kavereita pitäisi nähdä mutta ei pääse liikkeelle. Pakko minun on nähdä muutamaa kaveria, hiukka on päässy tulemaan ikävä heitä. Pari kuukautta on edellisestä tampere visiitistäkin aikaa jolloin heitä moikkaamas kävin.

Yritä ottaa kevyesti nii pääkoppa kehittää omia kiireitä. On tämäkin elämä suurimmaksi osaksi tylsää. Mitään en tee mutta siti sanon että on kiire.. jonkun pitäisi persuuksille potkia. Keskiviikkona mietin vielä tosissani että olisin jättänyt tämän jämsä reissun väliin. Päätin onneksi kuitenkin että lähden. Vaikka pään vaivaa tämä aiheuttaa kun kaikki mitä piti tehä jää tekemättä.

Ahistavaa

keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Ajattelen, pohdin, seuraan

Huh, kyllä ihmistä voi kerrakseen väsyttää. Saimpahan kerranki nukuttua vaikka kerran heräsin yön aikana ja nukahataminen oli tyypillisesti hankalaa. Nyt, pohdin jatkaisinko vain nukkumista kun kerrankin sain suljettua silmät ja nukahin. Ei tämä olo olemitään parhaimmasta päästä mutta silti olen onnellinen eikä tulevaisuus saa minua hyppimään seinille vaikka se muuttaa koko minun ja muutaman muun elämää. Asioita saa taas tehdä toisin.

Tänään sai taas tutustua uuteen hoito kontaktiin. Mukavalta ihmiseltä tämäkin vaikutti vaikka hänellä oli kova yritys hämmentää päätäni. Hän tokaisi jopa että onko minulle tyypillistä että olen näin tyyni vaikka minulle on juuri käynnyt jotain joka muuttaa minun elämäni täysin. Tätä hieman pohdittuani tokaisin hänelle että taidan olla edelleen shokissa mutta kyllä tästä pikku hiljaa päästään eteenpäin. Nyt vain joudutaan seuraamaan mihin elämä tilanteeni vie. Nukkumiseni on otettu seurattavaksi myöskin minun vointini varsinkin nyt kun olen lopettanut lääkitykset. Minulta kysyttiin että tunnistanko tilanteita joissa kaatuu seinät päälle tai se että masennus tulee pahemmaksi. Tietysti huomaan en ehkä ihan heti mutta parin päivän jälkeen se näkyy kotona koska laiminlyön siisteyden mm. 
Minun tarvitsee ensi kerralle vähän pohtia miten minua voidaan auttaa, miten toivon heidän auttavan minua. On muuten ärsyttävän vaikea kysymys.. tähän vain täytyy työstää järkevä vastaus vaikka aluksi en ollut varma mitä itsekkään halusin. Nykyään yritän ottaa huomioon omat tunteet ja opetella käsittelemään niitä varsinkin niin ettei ne sisällä itse kritiikkiä, en saa tuomita itseäni. Taas tuo mainittiin minulle. En tiedä mitä minusta on tietoihin kirjoitettu mutta kyllähän minä itselleni olen liian ankara. Kädessänikin vielä lukee EN. Ajatuksena se tuntui hyvältä mutta kyllä sitä katsellessa tajuaa että on höllättävä itsensä kanssa.

Paljon on opeteltevaa eikä matkani ole lähelläkään loppua vaikka pitkällä olenkin. Välillä meinaan vajota epätoivoon mutta ajattelen sen menevän ohi ja jos oikeasti minulle tulee niin vaikeaa voin ottaa johonkin päin yhteyttä, en ole yksin vaikka siltä tuntuisikin. Minulla on laaja tuki verkko, on ystäviä, työpaikalla muutamia ihmsiä, on noita ammatti tyyppejä lista tuntuu melko pitkältä. Olen onnellinen tuon verkoston laajuudesta. Moni heistä on minulle läheisiä ja tärkeitä. Osaan nauttia nykyään pienistä asioista enemmän.  Katsotaan mihin minäkin päädyn, ainakin pyrin nauttimaan elämästä vaikka välilmä se tuntuu vaikealta :)

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Tekemisen täyteinen viikonloppu

Jopas meikäläistä laittaa ramasemaan. Yhtään yötä en ole enään nukkunut kunnolla. Kiitos lääkkeitten lopettamiselle. Noh ehkä tämä tästä korjaantuu. Sunnuntai olisikin tarkoitus viettää rennosti sohvan pohjalla. Aina ei pitäisi viilettää kuin päätön kana ;)
Viikonloppu olikin menoa ja vilskettä täynnä. Siskon tyttö ja vamhemmat tupsahtivat vaihteeksi meille. He kasasivat minullekkin kasvimaan, nyt vaan odotetaan mitä sinne kasvaa ja kunhan minä muistan kastella niitäkin  kukkien lisäksi joita äiti laittoi pihaan. Ihan mukavaa että he jeesaavat minua. Itse en varmaan mitään olisi vieläkään aikaiseksi saanut vaikka aidoitin pihasta nurkkauksen jo ajat sitten sille.
Sain viettää taas paljon aikaa siskon likan kanssa. Mitä ihanin tyttö, aamulla herätessään toinen oli ilmottanut tulevansa minnan luokse yökylään. Viikonloppuunkin mahtui pika visiitti jämsään. Eihän sielä mitään kerinny tekemään kun itsellä oli muutama tunti aikaa ja kaveritkin jossain muualla, ei pitäisi tehdä yllätys visiittejä :)
Lauantaillekkin olimme sopineet että sairaanhoitaja soitaa ja kyselee vointia ja muuta sellaista mutta minähän olin ihan kokonaan unohtanu moisen. Eipä sitä kauheasti ollut kerinnyt ajatella mitään joka toisaalta oli ihan mukavaa. Tässä on vähän muutenkin tullut muutoksia suunnitelmiin. Mikään ei mene niin kuin ajatteli mutta tämä muutos on hyvä uutinen :)
Huomenna onkin sitten edessä jännittävä päivä.. siitä ehkä myöhemmin voi paljastaa jotain mutta sitä ennen otetaan kesästä ilo irti "lomaillen" ;)

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Sekotetaan lisää minun pakkaani

2 päivää vietetty saikkua kotona. Tämä rupeaa jo nyppimään. Pari yötä nukuttu huonosti. Ei ole tekemistä vaikka eilen minä ja appiukko saatiin betonit valettua. Sanoin siivoovani keittiön kaaapit kun huonot kelit iskee. Noh tänään olisi sellainen päivä mutta olin ajatellut ottavani kevyesti. Lupasin oma hoitajalle että olen välillä vaaka tasossa. Hoito jakso  päättyi päivä polilla maanantaina. Nyt vain odotellaan ilmotusta jostain hoitotyöryhmästä johon lähetettä lähti. Saan olla yhteydessä johonkin palveluun jos oloni tekee tepposet. Niitten kanssa on sovittu että ne soittavat lauantaina minulle ja kyselevät missä mennään.
Onneksi minun olo on turvattu. Tiedossa on vielä kunnon romahdus. Lääkityskin kun menee uusiksi. Nykynen pitäs lopettaa kahen viikon sisällä. Vähän odotan kauhulla mitä siitä tulee.

Minäkin onnistun koko ajan lisää sotkemaan pakkaani. Juuri kun asiat alkavat olemaan hyvällä mallilla nii tulee suunnitelmiin muutos ja kaikki kääntyy nurin.. noh onneksi olen tämmöisiin tottunut ja olen oppinut hallitsemaan ahdistusta. Eilen tosin en tiennyt että itkisinkö vai naurasinko joten tein molemmat.. noh asioita sai hiukan järjestää ja onneksi minulla tukiverkko kunnossa. Asioilla on tapana järjestyä.

Kauhulla odottaen tulevaisuutta mutta sitä ennen nautitaan elämästä

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Viikonloppu lähestyy loppuaan

Viikonloppu lopuillaa..
Kaikkea mukavaa siihen mahtui. Oma vointikin on pitkästä aikaa hyvä. On jaksanut pitkästä aikaa. Siitä minä nautin, koen mielihyvää. Parempaan suuntaan mennään koko ajan. Ahdistuksesta olen oppinut paljon tämän kahden viikon aikana jotka olen polilla viettänyt. Tiedän että se tulee ja menee. Osaan hillitä sitä. Voisiko paremmin tässä vaiheessa mennä.

Perjantaina polilta lähdettyäni ajattelin käydä toimistolla kysymässä vähän miten he suhtautuisivat siihen että minä töihin palaisin. Saikkuni olisi tarkoitus 19 päivä loppua. En tosin ole vieläkään aivan varma otanko riskin ja palaisin töihin. Pomoni teke kantansa sanomattakin selväksi etten palaisi vielä.. Onneksi esimieheni oli kannustavampi. Tosin nyt minun täytyy miettiä tarkasti miten oikeasti jaksan sillä jos palaan liian aikasin töihin ja päätyisin uudestaan saikulle, saisin ruveta miettimään toista työtä. Itse viihdyn nykyisessä vaikka ei siivoojana toimiminen ole unelma ammatti mutta itse tykkään siitä. Huomenna on tarkoitus hoitoneuvottelussa päättää miten jatketaan. Kuuntelen itseäni ja lääkärin ja oma hoitajan mielipiteen. Vaikean valinnan edessä mutta se ratkaisee paljon..

Perjantaina tiesin vanhempieni tulevan käymään mutta en tiennyt että sisko ja sen tyttö tulevat myös. Ihana yllätys heiltä. Äiti päätti laittaa meidänkin pihaan muutamia kukkia. Isommalla porukalla päätettiin sitten grillata. Nyt on kukkaset purkeissa ja seuraavaksi olisi tarkoitus kasvimaata laittaa. Mukava toisaalta että sekin laitetaan kasaan isommalla porukolla. Perjantai ilta vierähtikin mukavasti vielä vieraitten lähdettyä kiviä kerätessä talon edustasta. Lauantaina oli tarkoitus aloittaa vähän betonin valua ja laittaa muutenki viime syksyistä piha rojektia. Oli mukava huomata että sitä jaksoi olla itsekkin mukana. Minulla oli hauskaa vaikka vähän fyysisesti oli rankkaa. Josko me saadaan tuo piha rojekti valmiiks ja päästäisiin jatkamaan talon sisälle remppoja. Sunnuntai on mennyt ruokaa laittaesa, itsetehtyjä lihapullia ja lohko pottuja. Olipas  pitkästä aikaa hyviä. Tuo ruuan laittokon on ollut minulla vähän jäissä kun en ole oikein jaksanut. Pikku hiljaa alkaa löytymään tekemisen ispistä. Nyt kun muistetaan silti että otan kevyesti. Ei minulla mihinkään kiire ole asiat menevät omalla painollaan. Kerrankin osaan nauttia siitä mitä saan aikaiseksi. 

Jätetään päätös minun jatkostani huomiselle. Huomenna saattaa olla minun vika päivä polilla. Itse ainakin viihdyin siellä. Nyt nautitaan vain kivasta kelistä ja ollaan ulkona.

torstai 15. toukokuuta 2014

kaksi pitkää empimisen vuotta takana

Tulipahan tänään käytyä muistelemassa vanhoja vuoteen 2012 ja siitä vähän eteen päin. Sain tajuta kuinka olen kuitenkin tahdosta huolimatta halunnut kieltää ongelmani alkoholin ja työn suhteen. En voi kuin itse todeta että minkälaisen matkan olen saanut tuosta päivästä tähänä hetkeen talsia. Matkaan mahtuu monia ala- ja ylämäkiä. Raskas se on ollut niin psyykkisesti kuin fyysisesti. Onneksi minulla on ollut ihmisiä tuossa matkalla mukana jotka ovat tukeneet ja auttaneet minua eteen päin. Näitä ihmisiä arvostan niin paljon etten keksi sanaa sille kuinka minä olen onnellinen heistä. Itse olen saannt tehdä työn mutta yksin en olisi selvinnyt.

Minulle oli tarjottu monesti a-klinikkaa mutta olin kieltäytynyt siitä. Koin sen vähän ahdistavaksi. Miten nyt 19 vuotias voikaan kokea tarvitsevansa a-klinikkaa kun kuitenkin kieltää ettei ole suurta ongelmaa. Vähän vain join liikaa ja tiedostin sen. Tiesin silloin jo etten osaa siihen yhteen jättää juomista vaan meno karkaa saman tien lapasesta. Aloin käymään ehkäsevänpäihde työntekijän luonna vaikka monesti tuossa matkan varrella hänelle tokaisin etten enään tarvitse apua ja yritin luistaa karkuun tapaamisia. Ehkä yritin vain mennä karkuun asioita kuitenkin vaikka halusin saada asioita järjestykseen. Työntekijä kuitenkin stemppasi aina tulemaan uudestaan vaikka joskus kävimme enemmän keskustelua siitä että tulisinko enään sinne. Jollain ihmeellä hän on onnistunut saamaan minut paikalle. Tämä työntekijä on tässä vuosien varrella tullut minulle tärkeäksi ei vain pelkän asiaks suhteen kannalta. Hän on ensimmäinen jolle minä uskouduin oman pääni myllerrykset. Hän on ollut minun tuki ja turva. Hän sai minut jatkamaan tätä rosessia vaikka itse en aina uskonut itseeni. Hän on onnistunut pahimmissakin tilanteissa valamaan minuun uskoa että pystyn tähän.

Olimme pohtineet mikä saisi minut motivoimaan vähentämisen suhteen. Olin kertonut sen, että kummilikkani toimii motivaationa ja toimii tänäkin päivänä. Sillä minä voin antaa hänellle enemmän kun en ole humalassa. Pohdimme myös alkon vaikutusta minulle tärkeisiin asioihin. Olin listannut neljä tärkeää asiaa, joita olivat parisuhde, kummityttö, koulu ja oma elämän. Näistä koulun olen onnistunut kunnialla suorittamaan loppuun. Kummilikka on edelleen minulle yksi niistä tärkeistä asioista joista pidän kiinni. Parisuhteen ja oman elämän kanssa on opettelua mutta parempaan päin ollaan menossa. Olin kertonut kuinka minun on helpompaa olla sekaisin kuin seinäkello, ei tarvinut ajatella. Minun oli vaikeaa puhua omista asioistani mutta sitä taitoa olen opetellut tässä ja laskin minun ja maailman välistä muurin alas. Yritän kertoa enemmän omista tuntemuksistani ja ajatuksista. Ei se edelleenkään ole helppoa mutta en ainakaan enään haudo niitä itselläni. Juomista olin käyttänyt tapana rentoutua ja nollata nuppia. Eihän ongelmia juomalla saa pois. Sen sain oppia kantapään kautta kun huomasin omista ongelmista oli tullut iso möykky josta ei löytynyt päätä eikä häntää mistä sitä olisi purkamaan lähtenyt. Olin todennut, etteivät kaverini minua hylkäisi vaikka en joisi. Eivätkä sitä ole tehneet. Minulla on edelleen samat vanhat kaverit joiden kanssa olin juhlimassa. Nykyään vain itse olen selvinpäin. Olin vakuuttanut kuinka nämä myllerrykset päässäni eivät vaikuta arkeeni... Mitähän minä olen oikein ajatellut.. Minua oli epäilyttänyt monesti kuinka minuun suhtaudutaan kun en joisikaan. Keksin tekosyitä miksi en muka voinnut juoda. Minua kehotettiin kertomaan totuus. Minä vain suurensin omaa valheiden verkkoa. Olen onnistunut kasaamaan ongelmiani oikein urakalla silloin kun en ole halunnut itselleni niitä myöntää.

Olin suunnitellut ottavani töitä ja tekemistä enemmän jotta ei tarvitsisi juoda. Täältä ihan alusta lähtien olen tehnyt tiedostamattani tuon työhön suhtautumisen. Minua yritettiin jo tuolloin toppuutella etten uuvuttaisi itseäni työllä ja pakenisi asiota. Toin monesti esille ettei koulu ja työ ole yhdessä raskasta. Pystyisin selviämään molemmista. Tein kohtuuttoman pitkää päivää jo heti alkuun. Aamusta iltaan työn parissa, sitä rupeamaa olenkin tehnyt jo reilut 2 vuotta. En yhtään ihmettele enään itsekkään että olen nyt kuitti.
Olin tuonnut jo alussa esille nukkumiseen ja ruokahaluun liittyvät ongelmat. Minua oli useampaan otteeseen kehotettu miettimään omia jaksamisen rajoja. Minä hölmö ajattelin vain että kyllä tästä selvitään olenhan RUUPUNEN..
Olin tuonnut myöhemmin esille itsetuhoisuuteni vaikka sanoin etten enään moista tee mutta asiat tuppasivat vaivaamaan minua. Minun käyttäytymiseen tuli väkivaltaisuutta ja hermostuessa nyrkki heilui ja tavarat lenteli seinään. Koko ajan kaivoin hitaasti omaa kuoppaani kun en myöntänyt asioiden todellista laitaa itselleni. Yritin vain painaa eteenpäin kuin päätön kana.

 Tässä on lopputulos sain lopetettua alkoholin ja tällä hetkellä hoidatan masennusta. Olen saikulla, otan itselleni aikaa, yritän levätä. Kerätä palikoita paikalleen. Olen onnistunut muuttamaan toimintaani vaikka kantapään kautta olen saanut asiat oivaltaa. Silti ollaan tässä, vaikeuksien kautta voittajaksi. Helppoa tuo asioiden myöntäminen ei ole ollut. Se ei tapahtunut hetkessä, se vaati aikaa ja voimia. Onneksi minuun uskottiin vaikka itse olin luopua toivosta. Apua kannattaa hakea, se ei tee ihmisestä heikkoa tai huonoa. Itse saan olla onnellinen että olen tässä ja nyt edelleen, tulen olemaan myös jatkossakin. Minulla on paljon tärkeitä asioita elämässäni mistä en luovu. Nyt vain muistetaan antaa itselle aikaa, eikä kritisoida itseä, mennään päivä kerrallaan eteenpäin.

"Kuinka ihminen voikaan pienistä asioista olla onnellinen"


tiistai 13. toukokuuta 2014

Helpotus

Mikä helpotus, putos iso taakka harteilta.
Mikä ihana fiilis. Nyt lähdetään kohti uusia haasteita mutta oikeasti parina.
Minä olin suojautunut puhelimeni taakse. Ennen edessäni oli henkinen muuri ja siitä kun luovuin turvauduin puhelimeen. Nyt alkaa operaatio luurista vierottuminen. Kyllähän minä siihen pystyn jos kerran juomisestakin luovuin helppo siitä ei tule mutta olen valmis yrittämään.
Mikä helpotus oli kuulla toiselta vastauksia niihin kysymyksiin joita minäkin olen pääni puhki miettinyt.
Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Molemmat ovat tietoisia siitä mitä masennus tup mukanaan. Enään ei tarvi vain arpoa.

Minä rupean opettelemaan puhumista olenhan niin monta kynnystä ylittänyt. Olen pitkälle päässyt omalla tahdon voimallani ja motivaatiollani. Nyt kun lasken viimeisenkin muurin edestäni elämä helpottuu minun ja muitten välillä. Tahdon yrittää. Nyt jos koskaan minulla on toisen tuki mukana tässä operaatiossa.
Olen niin onnellinen tästä, pari tapaaminen tuli tarpeen kun keskenämme emme onnistuneet avaaman tuota keskustelua. Vähän ulkopuolisen apua hyödynnetty, tästä vain suunnataan yhdessä eteenpäin :)

maanantai 12. toukokuuta 2014

Karilla(ko)

Puhumattomuus..
Karille se näyttää tämän suhteen vievän. Kohta on edessä paritapaaminen, toivon että siitä irtoisi jotain.
Minua pidetään laiskana ja tyhmänä joka ei mitään tajua. "Elän samsungin maailmoissa" taitaa toista ärsyttää kun olen puhelimen kimpus koko ajan. Mitä minun pitäisi tehdä kattoa vierestä kun toinen nörää koneella.. Meneepä tämä vaikeaksi. Pitäisikö tässä pyytää anteeksi sitä että olen muuttunut niistä ajoista kun yhdessä aloimme pyörimään. Minä vain luovuin juomisesta ja todettiin masennus. En minä jaksa enää sitä roolia vetää jossa kaikki olisi hyvin. Myönsin itselleni etten jaksa ja minulla on ongelma.
En tiedä enään mitä minun pitäisi tehdä. Multa on keinot loppu, en jaksa enää yrittää keskustella kun pelkään että taas saan kuunnella vain tiuskimista. Ei se ole mitenkää  kivaa kuultavaa kun tuntuu että kaikki mitä teen on väärin. Tämä on vain minun mielipiteeni ehkä myöhemmin saan toisen mielipiteen.
Minä olen valmis yrittämään työstämään suhdettamme mutta siihen vaaditaan toistakin. Minä olen ilmaissut välittäväni toisesta ja haluavani yhteisen tulevaisuuden mutta en saanut minkään laista vastausta silloin tuohon.

Epätoivoinen

lauantai 10. toukokuuta 2014

Yksin

Pitkästä aikaa kaverini alkoholi kolkuttaisi takaraivossa..
Alkoholi ja antabus, reaktio on ainakin sellainen jota en halua toista kertaa kokea. Tosin toinen kerta sotkisi minun hoitoni. Antabus lakkautettaisiin ja ties mitä siitä seuraisi. Minulla ei kylläkään tuo toimi pelotteena. En välitä reaktiosta, ehkä voisin juoda nupin pimeäksi mahdollisimman nopeasti. Ehkä tuo himo vähitellen hiipuu, alkon myyntikin on tältä päivältä lopetettu.
Itsetuho nousee pintaan, ajattelen vain että lupasin mennä maanantaina klo 9.00 polille ehjänä. Jos kuitenkin kaikki menee hankalaks menisin akuutti 24, päivystykseen. Tässä on tovi pyöritelty sitä vaihtoehtoa, siellä olisin itseltäni turvassa.

Aamu päivän alotin koiran kanssa reippaalla parin tunnin lenkillä, väsymys iski päivällä, nukuin tovin. Kurja olo, paha olla psyykkisesti. Ei mitään varsinaista ärsykettä joka sen olisi laukaissut. Sain itseni ulos uudestaan ja minulla oli mukavaa pallotella kahden naperon ja koiran kanssa ulkona. Mieli koheni mutta myöhemmin se teki laskun. En tiedä johtuuko tämä nyt tästä että koen parisuhteen valuvan rapakkoon. Minä en puhu, toinenkaan ei puhu. Tekisi mieli kysyä mistä kiikastaa mutta en saa sitä sanotuksi. Pelkään, että minut lytätään sanallisesti maahan. Tiedän etten ole mitenkään unelma ollut viimeisellä kuluneella viikolla. Olen vain yrittänyt antaa itselleni aikaa. En haluaisi kuunnella kuinka en ole taas mitään tehnyt. Olen vain tehnyy sen minkä olen jaksanut.

Masentuneen kanssa  ei varmaan ole helppo olla varsinkaan kun me ei puhuta. Tämä ei ole enää mikään pieni kommunikaatio ongelma. Tämä tulee viemään suhteen karille jos tässä ei muutosta ala tapahtumaan. Minulla ei ole voimia ruveta selvittämään parisuhteen karikkoa kun en meinaa jaksaa edes koko päivää olemaan ylhäällä. En jaksa yksin yrittää selvittää tätä. Toinen voisi tulla edes vähän vastaan.
Yksi ongelma kun on hoidossa toinen tulee tilalle. Oravan pyörä jatkuu... Minä tahdon tästä pois. Yritän tosissani saada itseäni kuntoon mutta sekin tuntuu kuormittavan minua.

Yksin.

torstai 8. toukokuuta 2014

reunalla

Hengittäminen, keskitän ajatukset siihen.
Päivä alkoi mukavasti, hyvää ruokaa, mukava lenkki keskellä ei mitään. Minä ja väinö, voisko muuta pyytää. Yritän rauhoittua, kohta tulee itku. Syke nousee, kädet tärisee ja tuntuu että pala on kurkussa.
Kyllä tästä selviän, hoen itselleni.
Miksi kaikki on näin vaikeata, miksi annan kuormituksen kasvaa, miksi... lista tuntuu loputtomalta.
Annan itselleni aikaa toipua, pitää pysähtyä. Tämäkin tuntuu suorittamiselta. Opettelen antamaan asioiden mennä niin kuin ne menee. Kaikki voisi olla helpompa jos en olisi tässä. Yritän torjua ajatuksen, kuolema. Miten minun elämäni muihin vaikuttaa, hetkellinen tai pidempi musta aukko. Kyllä sen yli pääsee, täytyy vain antaa asian mennä omalla painollaan. Lupaus, en riko sitä vaikka mieli tekisi. Saanko aloittaa puhtaalta pöydältä, tahtoisin aloittaa kaiken alusta, tehdä asioita toisin.
Olisin valmis astumaan reunan yli, valmis loputtomaan vapaa pudotukseen. Ei tarvitsisi kahdesti pyytää itseäni astumaan reunan yli. Tekisin sen.
Löytyi tämän prosessin alusta materiaali. Kaksi pitkää vuotta meni asioiden hyväksymiseen
Helppoa se ei ainakaan ollut
Lenkkeilyä
Hyvän kirjan parissa

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

"Mistään ei saa taas otetta"

Eipä tässä päivän olossa muutosta ole tapahtunu, pakon omaista puurtamista. Sain kuitenkin imuroitua ja vähän pyyhittyä pölyjä. Ei kämppä aina läävältä näyttäisi. Pyykitkin unohdin laittaa, pitäisi opetella vain olemaan aloillaan tälläisenä päivänä. Koko päivän on tuntunut hengen ahdistusta ja aamulla bussissa tunsin tukehtuvani kun viereeni istui ihminen ja bussi oli muutenkin täysi. Kädet tärisee ja keskittyminen ei onnistu. Tämmöistä on minun arkeni itseni kanssa vaikka voin muille sanoa että kaikki on ok. Taas saan tolkuttaa itselleni että avaa se suu kerro miltä tuntuu.. Tuo on hankalaa ja sekin rupee ahdistamaan kun en saa suutani auki vaikka kuinka haluaisin. Taas olen itselleni liian ankara, miksi en voi antaa asioiden mennä omalla painollaan.

Josko minä jakaisin tänään saatua informaatiota tästä tietosuustaitoharjotuksesta.
Harjoituksissa ei ole tarkoituksena saavuttaa mitään, niissä ei ole oikeaa tapaa, niitten ei tarvitse tuntua miltään vain tarkkailla ja katsoa niitä. Antaa kaiken tapahtua niin kuin tapahtuu. Olla hetki tässä ja nyt.
Hengitysharjoitus
Istu hyvässä asennossa. Tarkkaile hengitystä. Silmät voivat olla auki tai kiinni. Tiedosta miten hengitys kulkee sisään ja ulos. Anna hengityksen tapahtua niin kuin se juuri nyt tapahtuu.
Ei-tekemisen harjoitus
Asetu hyvään asentoon. Sulje silmät. Tunne alusta jolla makaat tai istut, tunnustele sitä. Tunne kehosi. tunne hengityksesi. Kuuntele hetki ympäristön ääniä. Nyt ei tarvitse pyrkiä mihinkään, ei tarvitse saavuttaa mitään. Tämän ei tarvitse tuntua miltään. Ei tarvitse atsiä mitään. Pysähdy vain olemaan siinä. Anna kaiken tapahtua niin kuin ne tapahtuu. Ei tarvitse muuttaa kokemusta millään. Oli se mitä tahansa, se on jo tässä.
Tietoinen kävely
Kävele hitaasti ja luonnollisesti. Älä katso jalkoja. Keskity jalkojen liikkeeseen, tunne liikkeet hetki hetkeltä. Huomaa ajatuksesi, mitä käveleminen sinussa herättää. Tunne Hengitys. TUnne koko kehosi liikkuvan. Suhtaudu kävelyyn ihmeenä.
Tietoinen syöminen 
Keskity vain syömiseen, ole läsnä ruualle. Älä mieti muita asioita. Älä juttele muille tai puuhaa mitään muuta. Katso ruokaa jota syöt kuin et olisi ikinä nähnyt mitään sellaista. Näe muodot ja värit. Syö hitaasti ja luonnollisesti. pureskele rauhallisesti ja aisti miltä ruoka todella maistuu. Aisti ruuan lämpö tai viileys. Huomaa tuoksut.

Ihmismieli on melko kumma kun sitä lähtee tarkastelemaan. Näin pienillä asioilla voi saada mielentilan aivan toiseksi. Päästä hetkeksi pois ajatusten myllerryksestä ja keskittyä vain johonkin yhteen asiaan. Jos minäkin osaisin hetken suoda itselleni tauon ja tehdä jotain vastaavaa. Pysähtyisin. Se ei tekisi minulle pahaa, on vain tapana kasata kaikki ja sitten niistä saan romahduksen aikaiseksi. Minulta tultiin pariin kertaan kysymään oloani ollessani polilla, yritin lukea kirjaa mutta ei siitä mitään tullut. Hoitajatkin huomasivat että kaikki ei ole ok vaikka minä sanoin toista. Pitäisi varmaan kirjottaa kaulaan lappu josta ihmiset näkisivät millä fiiliksellä sitä ollaan. Minä kun olen aivan loppu, ajatus vain poukkoilee sinne sun tänne mistään en vain saa kiinni.

Huomenna uusi yritys




tiistai 6. toukokuuta 2014

Monin tavoin kuormittava päivä takana

Meinas päivä kaatua romahdukseen.
Vietin leppoisan päivän polilla keskustellessa oma hoitajan kanssa ja iltapäivällä oli rentoutus ryhmä. Kerkesin poiketa a klinkkalla hakemassa antabuksetkin ja törmäsin terapeuttiini jonka kanssa vaihdettiin kuulumisia kun toinen halusi tietää missä mennään. Mukava häntä on tavata, ihanan kannustava on ollut koko tämän prosessin ajan. Mukavia ihmisiä olen tämän ohessa tavannut. Yhden lääkärin kanssa ei mennyt aluksi ajatukset yks yhteen mutta kyllä me muutaman tapaamisen jälkeen päästiin yhteis ymmärrykseen. Melkein kaikki ovat halunneet antaa palautetta minun sitoutumisesta ja motivaatiosta ja sanoneet minun olleen rohkea kun voin avoimesti puhua heille henkilökohtaisista asioista varsinkin kun he ovat minulle ventovieraita.

Tänään käytiin vähän läpi tunnehaittoja jotka jo tunnistinkin miten ne vaikuttavat kuten unen puute, nälkä, päihteet, ihmissuhderiidat, psyykkinen ja fyysinen kuorma. Nämä olen oppinut tässä lyhyessä ajassa tunnistamaan itsestäni. Helpompaa on huomata näiden vaikutus omaan toimintaan kun asiat ensin itse ymmärtää. Ennen painoin eteenpäin kuin päätön kana ja nykyään osaan pysähtyä ajattelemaan ja toimimaan itselleni parhaimmalla tavalla. Kun tuo perustus on kunnossa asioiden käsittelykin on vähän helpompaa. Enkä enää laiminlyö itseäni enkä ole niin ankara itselleni, annan aikaa näille varsinkin syömiselle ja nukkumiselle.

Minulta kysyttiin tapoja joita ennen olin käyttänyt tilanteissa joissa ahdistuu ja tuntuu että seinät kaatuu päälle. Noh hoitajalle kerrottuani mitä olin ennen tehnyt hän tokaisi että nyt alkaa opettelu aikuismaisesti asioiden käsittely. Ennen join nuppini täyteen, heittelin tavaroita seinään, hakkasin nyrkkiä seinään ja viiltelin. Eihän nuo mitään parhaita tapoja ollut mutta uusia tapoja kokeilen avoimin mielin.
Minun piti kuvata tilanteita joista ahdistun ja miltä tuntuu sillä hetkelle. Minä kuormitan itseäni liikaa psyykkisesti ja fyysisesti. Näistä tulee useimmiten ahdistus. Välillä sen kanssa on helpompaa olla ja välillä kaikki tuntuu vaikealta ja silloin minun tekee mieli luovuttaa.

Mietittiin tänään vähän saisinko kehitettyä itselleni mielikuvan tai turvapaikan johon voisin mennä ajatuksissani kun huomaan että nyt rupeaa ahdistamaan. Vaikeaa tuon miettiminen on kun en tiedä mikä minulle on tärkeää. On minulla asioita jotka tiedän olevan itselleni tärkeitä mutta miten luon niistä mielikuvan itselleni. Ehkä tämä selviää minulle jossain vaiheessa.
Turvalause tai tsemppilause, lause johon voisin turvautua. Olisi se aina mukana vaikka puhelimessa tai paperilla. Näitäkin olen kuullut ja sisäistänyt monia itselleni tämän prosessin aikana.
"Se ei ole heikko joka uskaltaa  pyytää apua"
" vaikeuksien kautta voittajaksi"
"Helpoin tie ei ole aina reitti maaliin"
Lista on melko loputon, näistä on aina hyvä pitää kiinni. Niillä pääsee hyvin tilanteista yli kun itselleen muistuttaa että pystyn tähän.
Tietoisuustaitoharjoitus, tämä kuulosti vähän koomiselta mutta ideaa siinä oli. Tässä käytetään aisteja ja ollaan tässä hetkessä. Ei menneisyydessä tai tulevaisuudessa, juuri siinä hetkessä missä ollan nyt. Harjoitella voi ihan vaikka kotiaskareissa, esim tiskatessa. Tunnustella tilannetta aisteilla, miettiä vaikka miltä kyseinen astia tuntuu, minkä muotoinen se on, minkä värinen se on jne. Tässä harjoituksessa ei tuomita itseä, ei tuomitsevia ajatuksia. Ei itse kritiikkiä, ei haittaa vaikka tuntuisi ettei osaa. Hölmöltä tuo kuulostaa mutta lupasin kokeilla, nyt etsitään itselle sopivan tuntuisia keinoja hallita ahdistusta.

Psyykkisesti kuormittava päivä takana mutta paljon on opittu uutta. Kyllä tämä tästä lähtee. Kotia päästyäni minulle luoteltiin samantien tehtävä listaa, käy kaupassa, postissa, tee ruokaa jne. Appiukkokin sai suuttumis kynnykseni sietorajoille. Olin taas vähällä ärähtää hänelle mutta olo oli siinä vaiheessa sietämättömän ahdistunut, olisi tehny mieli mennä maahan istumaan ja alkaa itkemään. Taas käytiin ahdistuksen huipussa. Lähdin kauppaan ja kasasin itseäni autossa. Itkuhan siinä pääsi, ei vain kyennyt nousemaan autosta. Yritin ajatella mukavia asioita mutta se ahdistuksen tunne oli taas niin voimakas etten kyennyt ajattelemaan mitään mukavaa.
Lievitystä sain tähän oman koira terapeuttini kanssa ja lähdin ulos. Mieli koheni vähän paremmaksi. Olen kyllä onnellinen että elämässäni on tuo minulle suunnattoman tärkeä koira.
Taas on menossa vaikeampi masennus jakso mutta onneksi tunnistan itse oireita ja voin yrittää lievittää niitä.

Kunhan en ole itselleni ankara ja annan itselleni aikaa.

Näihin tunnelmiin päättyy tämä postaus

maanantai 5. toukokuuta 2014

Paljon on opittu lyhyessä ajassa

Aamu alkoi kamalalla labra kokemuksella vaikka vähän huumoriakin siitä reissusta sain. Minut ristittiin taas Rupposeks. Huvittavinta oli antaa kela kortiia hoitajalle kun nimenihän on Ruupunen. Taisi hiukan hoitajaakin nolottaa kun minua väärällä nimellä huuteli. En tiedä mikä tuossa niin vaikeaa on mutta monelta sen sanominen tai kirjottaminen ei onnistu. Kerran a-klinikalla minua huudeltii ropusena ja siitähän sai kaikki aulas odottavat naurut niinkuin minä ja kyseinen hoitajakin. Yksi asiakas vielä kun vitsiä rupes siitä vääntämään. Noh minä olen tottunut siihen että nimi on joillekkin hankala. Lähetteen kanssa hoitaja sähelsi eikä meinannut pysyä laskuissa kun 15 testiä piti ottaa. Sydänfililmiä ja huumeseulaa mahtui aamuun vaikka en minä huumeita käytä taikka ole ainakaan itse huomannut että rytmihäiriötä omistaisin mutta joku järkevä idea tässä kai on

Poli toiminta alkoi tänään ja vielä ennen kuin sisälle astuin kävi mielessä että mihin olen oikein lähtenyt. Ei auttanut kuin avata mieli ja astua sisälle. Tapasin oma hoitajani ja hänestä jäi mukava kuva. Hän oli mukava niinkuin minulle oltiin aikaisemmin sanottu hänestä. Hänen kanssaan oli helppo ja rento jutella. Juteltiin minun taustastani ja hän kysyi miten päädyin tähän. Kerroin hänelle että lähdin itse a-klinikalle. Häneltä meinasi leuka tippua lattiaan sanoessaan kuin mielettömän rohkea olin ollut. Hän kysyi että olenko ollut tyytyväinen tähän päätökseen ja muutokseen. En voinnut sanoa kuin että tämä on ollut varmaan yksi fiksuimmista päätöksistä joita olen tehnyt. Hänen sanojaan lainaten että voisiko minulla tässä tilanteessa olla asiat paremmin kuin itse hain apua ja sain sitä. On a-klinikalla hoito kontakti ja nyt olen heillä tiivistetyssä avohoidossa. Oma motivaatio kun on kohdallaan niin tuloksia alkaa tulemaan. Tämä hoitajakin asennoitui minuuun erillailla kun huomasi minun motivaation. Niin kuin kaikki nämä muutkin joiden kanssa olen tätä prosessia käynnyt läpi.
 Polilla saa ainakin syödä, ei tarvitse miettiä enään mitä sitä kotona tekisi. 3 krtaa päivän aikana ruoka ja ihan hyvää se tänään ainakin oli. Vähän tarvitsee tuosta pullittaa mutta kyllä sen lompakko kestää kun ei tarvitse enää kotona käyttää energiaa ruuan valmistamiseen. Kyllä siellä sen kaksi viikkoa viihtyy vaikka paljon on tyhjän päivästä oleskelua mutta saapahan vaan olla eikä tarvitse miettiä mitä tekisi. Saa omaa aikaa, ajatella vain itseään ei tarvitse olla toisille mieliksi. Tätä olen kaivannut. Tajusin hiljattain vasta sen että ajattelen itseäni ensimmäisenä jotta saan itseni kuntoon eikä minun tarvitse olla kenellekkään mieliksi jos se on minulle haitaksi. 

Huomasin viikonloppuna kuinka koiran kanssa touhuaminen piristää mieltä kun ajatukset saa keskittää tekemiseen. Toimiva tapa, terapeuttista aina ei ole päälimmäisenä huolet ja murheet. Aikasemmin en jaksanutkaan käyttää tähän ylimääräiseen touhuamiseen energiaa mutta nyt siihenkin on löytynyt voimavaroja. Olen tehnyt ihan järjettömän työn jotta voin pitkästä aikaa hyvin, jaksan. Tähän en olisi yksin pystynyt vaikka aluksi luulin ettei minun tukiverkkoni mikään hääppöinen ole. Näin myöhemmin sain huomata että se onkin melko laaja. Olen kiitollinen niille jotka ovat jaksaneet minua tukea. Yksi ihminen johon tutustuin muutama vuosi tämän prosessin alku vaiheissa kysyi muistanko aikaa asiat kielsin ja ehotti minulle a-klinikkaa? Muistanhan minä, siitä päivästä olen muuttunut ihan hirmuisesti. Silloin olin 19 ja a-klinikalle meno tuntui ihan tyhmältä. Silloin vedin viellä kahta roolia ja en hyväksynyt sitä että tässä mitään suurempaa ongelmaa olisi. Nykyään kun roolin ylläpitäminen on jäänyt sivuun saan kuulla muilta kuinka olen nykyään iloisempi ja reippaampi. Lyhyessä ajassa on opittu itsestä uutta ja koko ajan opitaan lisää vaikka tämä matka ei olekkaan ollut helppo eikä tule olemaankaan. Helpoin tie ei ole reitti maaliin. Tätä on myös minulle paljon hoettu ja nyt ymmärrän sen itsekkin. Uskallan pyytää apua. Asiat tarvitsee vain itse ymmärtää ensin kuin asiaa voidaan alkaa työstämään kunnolla.
Lenkkeilyyn päättyi tämän päivän toiminta ja nyt otetaan loppu päivä kevyesti. Huomenna uusi päivä edessä. :)

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Reipas viikonloppu takana

Mukavan rento viikonloppu, mielialakin on kohentunut loppuviikosta paremmaksi. Viikonloppuun mahtuu siivoilua, koiran kanssa ulkoilua ja ihan vain olemista. Siivoaminen ei ole eneään mitään mukavaa kun sitä työkseen tekee mutta onhan sitä edes hetken mukava olla siistissä kämpässä. Välillä tuo siivoaminen on vain niin turhauttavaa kun toiset sotkee heti perässä ja minä saan tulla rätin kanssa toisten perässä.
Minä kun päätän ottaa siivous lakon niin kämppä muuttuu hetkessä lääväksi. Tämän kyseisen lakon olen pari kertaa tehnyt niin olen saanut itse, yksin siivota sotkut.. Noh onpahan ainakin tekemistä ja siitä urakasta kun selviän niin minulle on turha tulla valittamaan miksi en tee mitään muuta kun juurrun sohvalla. Haluan ottaa hetken itselleni ja olla tekemättä mitään.

Eilen kävin kaverini kanssa koirapuistossa. Saimme keskenään heitellä palloa. Väinöä ei hirveästi enään toiset koirat kiinnostaneet kun pallon näki. Se tykkää juosta pallon perässä ja palloa heitellään sen mielen mukaan. Silloin ku se haulaa hakea palloa se tuo pallon jalkoihin mutta jos se haluaa vain jyrsiä palloa tai ottaa hetken henkeä niin se menee kauemmas. Tuota takaisin tulemista täytyisi vähän reenata niin ettei mennä koiran ehdoilla.

Olen myös väinön kanssa reenannut muutamaa temppua ja ne temput alkavat sujua. Ihan yksinkersilla aloitimmi kuten vierelle tulemista ja taakse menemistä, yli ja ali juttuja. Seisomaan ja siinä pyöritään kahdella jalalla. Katsotaan mitä me vielä keksimmi. Väinö on melko nopea hoksaamaan mitä sen tarvitsee tehdä jotta herkun saa. Meillä on suunnitelmissa osallistua vähän kennel liiton toimintaan mutta saa nähdä miten syksyllä käy. :)


Menoa ja vilskettä pojan kanssa riittää. Toisaalta mikäs sen parempaa ajanviettettä kuin lähteä varsiunkin hyvällä kelillä ulos. Itsekkin saan vähän ulko ilmaa ja liikuntaa. Suoraan sanottuna ilman tätä karva kaveria olisin melkoinen sohva peruna. Ei minun tulisi varsinaisesti ulos lähdettyä. Välillä saan aloitettua lenkkeilyn juosten mutta siihin inspis lopahtaa melkein saman tien. Tavoitteenani on kyllä monesti ollut puoli maratooni mutta sitä ennne minun pitäisi löytää kestävämpi inspiraatio. Toivoa ei ole menetetty, kyllä minä vielä jossain vaiheessa sen repäisen. Tämä on ollut tässä muutaman vuoden aikana melkoinen pelastus etten ole jämähtänyt sohvalle. Silloin kuin meni huonommin niin minun oli pakko lähteä koiran kanssa ulos. Väinö pitää minun päivässä jotain rytmitystä edes.

Ulkoiluttaessa monesti pääsee juttelemaan muillekkin koiran ulkoiluttajille ja monesti on tullut muista lenkki seuraakin. Ihmisten kanssa  pääsee turisemaan jonnin joutavuuksia. Mikä tuo muuta
ajateltavaa minullekkin. Väinökin tulee useimpien koirien kanssa toimeen joten tämmöiset kaveri lenkit onnistuvat moitteettomasti. Välillä sitä pohtii että ottaisiko sitä toisen koiran mutta tarkemmin ajatellen onko minulla aikaa ruveta kahta koiraa hoitamaan. Tätäkään ajatusta heitä menemään, katsotaan vain eteenpäin ja josko elämän tilanne soisi useemman koiran omistamisen. :)

Tänään päätimme pitkästä aikaa lähteä lenkkeilemään "laduille". Toinen sai temmeltää vapaana tovin ja hakea keppiä. Päästellä vähän höyryjä. Reipas parin tunnin lenkki ja koira on tyytyväisenä nukkumassa. Väinö reagoi tänne käskyyn ja tulee reippaasti luokse joten tuota irrallaan pitoa ei tarvitse murehtia. Tosin muut häiriötekijät on otettava huomioon. Vesipetokin pääsi valloilleen tosin matkaltamme löytyi oja mutta sekin kelpasi. Järveen pääsemista taitaa jo koirakin odottaa. Pojua ei meinaa järvestä pois saada kun sen sinne laskee.
Pitäisi käydä ostamassa toiselle ulos tarkoitettuja leluja.
Frisbeeeon ainakin yksi hankinnassa oleva.



Mukavan reipas viikonloppu takana, loppu päivä myö vain ollaan ja löhöillään :) Tai no käytiin korkkaamassa tämän kesän rullis kausi, pitkästä aikaa mukavaa päästä vähän luistelemaan. Pyörän kun saan huollosta kotiin niin ruvetaan väinön kanssa vähän reenaaman sillä kulkemista















perjantai 2. toukokuuta 2014

Ahdistuksen riesa

Voimaton olo, ahistaa, pyörii päässä ajatus jaksamattomuudesta, tekis mieli turruttaa ittensä kipuun.. kaikki tuntuu taas vaikeelta jo useemman päivän ajan. Mitään en tunnu aikaseksi saavan. Toinenkin vaan kiukuttelee ja kitisee. Mä en jaksa nyt mitään kitinöitä siitä etten mitään tekis. Mä teen koko ajan jotain, laitan ruokaa, siivoan koko ajan. Kaikki vaan sotkee välillä tuntuu että rätti juurtuu käteen. Miks mun hyväks ei voida mitään tehä, miks mun tarvitsee revetä joka paikkaan. Meillä ei tää jako ihan mene yks yhteen. Monesti olen puhunut tästä mut ei se näytä kuuntelevan. Välillä on astiat lentänyt sienään, olen menettänyt hermot monesti tuon kanssa.
Taas pitäisi revetä tyhjentämään vinttiä vaikka toisen sen piti tehä... ottaa tämmönen päähän.. haluan vaan olla, en jaksa tehdä mitään. Sillon kun en tee mitään saan huudot kuinka toinen saa kaiken tehä, nimittelyksikin meno välillä menee olen tyhmä, idiootti joka ei osaa eikä tajua mitään.. kiitos taas tästä. Tämä on yksi isoin ongelma parisuhteessa, emme kommunikoi. Turhauttavaa on puhua toiselle joka ei kuuntele. Jotkut tuttavat ovat huomanneet kyseisen ongelman. Muutamat ovat puhuneet samasta asiasta toiselle. Ei apu, toivottavasti saan hänet mukaan pari tapaamisiin. Epätoivo valtaa.

Yöni olen nyt vajaan kahden viikon aikana nukkunut hyvin, johtunee ehkä lääkityksestä mutta pitkästä aikaa minä nukun. Nukkuminen ei lisää minun jaksamistani, voimattomuus vie taas voiton. Minun tekee mieli vain nukkua. Silti kaikki vaatii liikaa, ei jaksaisi taaskaan sängystäkää nousta.. on vain pakko nousta ylös. Pakko tehdä jotain, saa purra hammasta ja toivoa että tämä menee ohi, etten kaiva laatikosta mitään millä itteeni satuttais, istun käsieni päällä etten takoisi niitä seinään. Nyt koetellaan taas itteensä. Tämä loppu viikko on ollut yhtä koetusta.
Lupasin mennä päivystykseen jos koen oloni niin ahdistavaksi että seinät tuntuvat kaatuvan päälle. Yritän kehittää mielenkiintoisempaa tekemistä ja välillä onnistun saamaan ajatukset muualle. Tästä saan kiittää koiran olemassa oloa, muutamia temppuja ollaan harjoiteltu ja käyty pitkillä lenkeilellä. Olen yrittänyt lukea yhtä rästiin jäänyttä kirjaa mutta huomaan jossain vaiheessa että vain kääntelen sivuja lukematta niitä. Lupasin olla tekemättä itselleni mitään mutta välillä siitä kiinni pitäminen on hankalaa kun mieli tekee vain luovuttaa, liian raskasta.
Taas tekisi mieli paiskoa tavarat seinään. Toinen ei voi käsittää ettei minulla ole rahkeita revetä joka suuntaan. Pelkkä hereillä olo vaatii minulta paljon, tuntuu siltä että happi loppuu ja tila kutistuu ympäriltä. Paperi pussi olisi kiva.

En saa enää luovuttaa, tässä on pienessä ajassa päästy paljon eteenpäin. Näitä tulee ja menee näistä tarvitsee vain opetella pääsemään yli.

torstai 1. toukokuuta 2014

Töherryksiä, ajankulua

Höh, harvoin sitä tulee töherrettyä paperille tai seinälle. Ajan kuluksi voisin pitkästä aikaa töhertää jotain mutta inspis ei iske. On minulla kyllä pari suunnitelmaa mitä seuraavaksi maalaisin mutta en saa aikaseksi ottaa pensseliä käteen.
Pitemmän aikaa on tuntunut siltä että tekeminen vaatii ylimääistä ponnistelua ja se kuluttaa vähäisiä voima varojani.
Tässä on hiukan töherryksiä joissa on ollut inspis ja mielenkiinto mukana.
Väri-, ja lyijykynä, maalaus, askartelu ja 3d mallintamista