Huh, kyllä ihmistä voi kerrakseen väsyttää. Saimpahan kerranki nukuttua vaikka kerran heräsin yön aikana ja nukahataminen oli tyypillisesti hankalaa. Nyt, pohdin jatkaisinko vain nukkumista kun kerrankin sain suljettua silmät ja nukahin. Ei tämä olo olemitään parhaimmasta päästä mutta silti olen onnellinen eikä tulevaisuus saa minua hyppimään seinille vaikka se muuttaa koko minun ja muutaman muun elämää. Asioita saa taas tehdä toisin.
Tänään sai taas tutustua uuteen hoito kontaktiin. Mukavalta ihmiseltä tämäkin vaikutti vaikka hänellä oli kova yritys hämmentää päätäni. Hän tokaisi jopa että onko minulle tyypillistä että olen näin tyyni vaikka minulle on juuri käynnyt jotain joka muuttaa minun elämäni täysin. Tätä hieman pohdittuani tokaisin hänelle että taidan olla edelleen shokissa mutta kyllä tästä pikku hiljaa päästään eteenpäin. Nyt vain joudutaan seuraamaan mihin elämä tilanteeni vie. Nukkumiseni on otettu seurattavaksi myöskin minun vointini varsinkin nyt kun olen lopettanut lääkitykset. Minulta kysyttiin että tunnistanko tilanteita joissa kaatuu seinät päälle tai se että masennus tulee pahemmaksi. Tietysti huomaan en ehkä ihan heti mutta parin päivän jälkeen se näkyy kotona koska laiminlyön siisteyden mm.
Minun tarvitsee ensi kerralle vähän pohtia miten minua voidaan auttaa, miten toivon heidän auttavan minua. On muuten ärsyttävän vaikea kysymys.. tähän vain täytyy työstää järkevä vastaus vaikka aluksi en ollut varma mitä itsekkään halusin. Nykyään yritän ottaa huomioon omat tunteet ja opetella käsittelemään niitä varsinkin niin ettei ne sisällä itse kritiikkiä, en saa tuomita itseäni. Taas tuo mainittiin minulle. En tiedä mitä minusta on tietoihin kirjoitettu mutta kyllähän minä itselleni olen liian ankara. Kädessänikin vielä lukee EN. Ajatuksena se tuntui hyvältä mutta kyllä sitä katsellessa tajuaa että on höllättävä itsensä kanssa.
Paljon on opeteltevaa eikä matkani ole lähelläkään loppua vaikka pitkällä olenkin. Välillä meinaan vajota epätoivoon mutta ajattelen sen menevän ohi ja jos oikeasti minulle tulee niin vaikeaa voin ottaa johonkin päin yhteyttä, en ole yksin vaikka siltä tuntuisikin. Minulla on laaja tuki verkko, on ystäviä, työpaikalla muutamia ihmsiä, on noita ammatti tyyppejä lista tuntuu melko pitkältä. Olen onnellinen tuon verkoston laajuudesta. Moni heistä on minulle läheisiä ja tärkeitä. Osaan nauttia nykyään pienistä asioista enemmän. Katsotaan mihin minäkin päädyn, ainakin pyrin nauttimaan elämästä vaikka välilmä se tuntuu vaikealta :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti