lauantai 10. toukokuuta 2014

Yksin

Pitkästä aikaa kaverini alkoholi kolkuttaisi takaraivossa..
Alkoholi ja antabus, reaktio on ainakin sellainen jota en halua toista kertaa kokea. Tosin toinen kerta sotkisi minun hoitoni. Antabus lakkautettaisiin ja ties mitä siitä seuraisi. Minulla ei kylläkään tuo toimi pelotteena. En välitä reaktiosta, ehkä voisin juoda nupin pimeäksi mahdollisimman nopeasti. Ehkä tuo himo vähitellen hiipuu, alkon myyntikin on tältä päivältä lopetettu.
Itsetuho nousee pintaan, ajattelen vain että lupasin mennä maanantaina klo 9.00 polille ehjänä. Jos kuitenkin kaikki menee hankalaks menisin akuutti 24, päivystykseen. Tässä on tovi pyöritelty sitä vaihtoehtoa, siellä olisin itseltäni turvassa.

Aamu päivän alotin koiran kanssa reippaalla parin tunnin lenkillä, väsymys iski päivällä, nukuin tovin. Kurja olo, paha olla psyykkisesti. Ei mitään varsinaista ärsykettä joka sen olisi laukaissut. Sain itseni ulos uudestaan ja minulla oli mukavaa pallotella kahden naperon ja koiran kanssa ulkona. Mieli koheni mutta myöhemmin se teki laskun. En tiedä johtuuko tämä nyt tästä että koen parisuhteen valuvan rapakkoon. Minä en puhu, toinenkaan ei puhu. Tekisi mieli kysyä mistä kiikastaa mutta en saa sitä sanotuksi. Pelkään, että minut lytätään sanallisesti maahan. Tiedän etten ole mitenkään unelma ollut viimeisellä kuluneella viikolla. Olen vain yrittänyt antaa itselleni aikaa. En haluaisi kuunnella kuinka en ole taas mitään tehnyt. Olen vain tehnyy sen minkä olen jaksanut.

Masentuneen kanssa  ei varmaan ole helppo olla varsinkaan kun me ei puhuta. Tämä ei ole enää mikään pieni kommunikaatio ongelma. Tämä tulee viemään suhteen karille jos tässä ei muutosta ala tapahtumaan. Minulla ei ole voimia ruveta selvittämään parisuhteen karikkoa kun en meinaa jaksaa edes koko päivää olemaan ylhäällä. En jaksa yksin yrittää selvittää tätä. Toinen voisi tulla edes vähän vastaan.
Yksi ongelma kun on hoidossa toinen tulee tilalle. Oravan pyörä jatkuu... Minä tahdon tästä pois. Yritän tosissani saada itseäni kuntoon mutta sekin tuntuu kuormittavan minua.

Yksin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti