Vaihtoehtoja, kaikki käy vähiin.. En enää tiedä mitä jaksan mutta ei auta kuin yrittää. Senhän olen luvannut. Mitä ihmisen pitäisi tehdä jotta mielenkiinto elämää kohtaan palaisi. Asiat ovat nykyään paljon paremmin mutta silti itseään pitää huonompana. Minullakin on kaikki ovet avoina, tulevaisuus näyttää missä mennään. Maanantaina päätetään taas sairasloman kohtalosta.. oma hoitaja ei laskisi minua takaisin töihin. En tosin itsekkään menisi.. vasta alkaa uusi lääkitys vaikuttamaan. Enää ei tunnu maailmanlopulta. :) en söisi näitä mutta ilman ei vielä pärjää, tuli sekin koettua. Ei mikään mukavin kokemus mutta onneksi minut patistettiin hakemaan apua ajoissa ennen kuin mitään kerkisi sattumaan. Tästä olen melko onnellinen vaikka saan puhua asioista joita olen yrittänyt välttää. Kaikesta puhuminen ei ole helppoa ja välillä se sattuu. Tekisi mieli murtua noiden edessä mutta ei luonne anna periksi. Tyhmä yrittää olla vahva ja selvitä yksin mutta onneksi olen tiedostanut ettei minun tarvitse yksin tästä selvitä.
Meinas loppuviikosta käydä köpelösti ja taju lähti melkein kun bussiin nousin. Ovet kun aukes kerkesin vain vilkaista missä on vapaa penkki ja pyytää kuskia leimaamaan kortin kun en itse enää nähny missä kyseinen laite oli. Hirveä bussi matka olo helpotti puolen tunnin kuluttua edes sen verran että pystyssä pysyi. Koko kyseinen päivä mentiin iha sekavalla ololla. Huimas ja heikotti. Ei johtunut alhaisista veren paineista taikka olisin syönnyt huonosti. Nykyään ei ruoka maistuisi mutta se on vain pakko tunkea naamariin. Kohta tässä on varmaan joku syömishäiriökin päällä.. yritän kylläkin välttää tuota, välillä saatoin paastota viikko tolkulla ja välillä tungen ruokaa naamariin minkä kerkeen.. tajusin tuossa hetki sitten että ajatus itsestä oli hiukan vääristynyt muutama kuukaus taakse päin.. pidin itseäni isona vaikka sitä en ollut lähelläkään.. nyt kun olen saikkuni aikana saannut 15 kiloa lisää alkaa käsittämään että sitä paastottiin vähän liikaa, en välittänyt ruuasta, tosin nykyään syön vain sen takia että on pakko..
Tämä tampio ei opi asioita helpolla aina pitää leikkiä hengellä.. nykyään ehkä enemmänkin mielenterveydellä.. ehkä en enää täysillä käy mutta sille en voi enää mitään. Voin yrittää vain tehdä elämästä elämisen arvoista. Olen tehnyt asioita joita kadun ja tekisin toisin jos voisin mutta ei mennyttä voi muuttaa. Vuoden vaihdetta odotan mielenkiinnolla vaikka hiukkasen elämä muuttuu, enää ei ole paluuta entiseen. Korkkini pidän kiinni, vaikka helppoa se ei ole... ei minulla ole vaaraa että korkkaisin vai onko? En tiedä, aina en tiedä mitä minun pitäisi ajatella kaikki on ihan sekaisin..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti