perjantai 27. kesäkuuta 2014

Puulla päähä lyöty

Kamalemmaksi tämä ei voi enää muuttua.. 1,5vkoa kerkesin olemaan toisella päiväpoli jaksolla mutta sitten se pahasen oma hoitaja murs minut... kamala kokemus oli hajota toisen eteen vaikka istuin hiljaa, katsoin tyhjää seinää ja tippa linssissä.. Toisen mielestä oli hyvä että annoin "tunteiden" tulla esille... minä väkisin yriti purra hammasta ja todeta että kaikki on ok. Ei kuulemma ihan näyttänyt siltä.. noh hän jatkoi kyselyitä ja lopulta hajosin.. "millon olen viimeksi itkenyt?" Tuolla tavalla en koskaan, en koskaan ole tuollalailla julkisesti hajonnut..
Itkukaan ei meinannut koko päivänä loppua kun se kerran alkoi.. ei tuntunut mitenkään mukavalta, siinä olisi tehnyt mieli lähteä vain karkuun mutta ei jalat enää kantanu.. taas pohjalle ja pahasti se kolahti..

Torstaina olikin sitten minun vika päivä polilla.. en voinnut enää mua kotia laskee.. noh päädyinpähä sitte kirjaimeölisesti ottamaan breikkiä... osastolleha mut kiikutettiin, maanantaina katotaan mitä tehään, tänään en oikein ollu juttu tuulella lääkärin kanssa joten anto viikonlopun aikaa kasata ajatukset.. suoraan sanottuna en ajattele mitään.. siihen se tokaisi että kyllä ne kuitenki jossain vaiheessa edessä.. tämän patoamis tavan minä hallitsen mutta nyt en oikein jaksa ajatella ja purkaa nuppia.. tarpeeksi on muutenkin ajateltavaa ollut tässä parin viikon aikana ja asiat tuntuvat vain kasaantuvan..

Tuli kai sit lopullusesti raja vastaan... vaikka kuinka yrittänyt ajatella että tätä ei tarvise yksin tehdä mutta kyllä se vaan on karu totuus..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti