Olisko osasto sittenkin parempi paikka? Eilisen tyypin mielipide oli vahvasti sitä mieltä että menisin takaisin, liian lyhyen ajan olin siellä. En kielläkkään tuota.. Eilen toinen sanoi ettei grillaa minua, aloitti mukavasti jollain kortti jutulla tapaamisen. Tarkoituksena oli etsiä piirteitä itsestä, helppoja ja vaikeita. Tämän jälkeen hän käänsikin asian minun olooni. Toinen piirteli söpöjä kuvia fläppitaululle ja totesi ettei tuo piirtäminen hänen vahvuuksiaan ole. Sen kyllä huomasi mutta saipahan siinä kohtaa ajatuksia muualle hetkeksi..
"Miksi en halua näyttää tunteita, ei minun tarvitse tästä yksin selvitä jne." Miksi en voi sisäistää näitä ainasia lauseita. Miksi yritän rämpiä yksin..
Äsken polin hoitaja kyseli viikonlopusta ja minun ja tämän toisen tapaamisesta. Häntä huoletti koska olin antanut melko alhaisen arvosanan sille miten minä jaksan. En pystynyt suutani aukomaan, sain purra hammasta ettei taas tule uusintaa romahuksesta toisen edessä. Huomasihan tämä kuinka yritin olla niin että kaikki on ok mut sen verran sain räpytellä silmiä ja katsoa jonnekkin muualle että semmonen joka minua ei tuntisikaan huomaisi sen pahan olon.
Tänään menisin osastolle, menisi kauheaksi säädöksi. Josko huomenna mietitään uusiksi tämä varautuisin aamulla raahaamaan kamat mukanani tullessani päiväpolille.. En minä tiedä mitä minun pitäisi ajatella.. miten kerron tästä kotona, edellinenkin reissu vei suhdetta vähän kiikun kaakun.. ehkä tällä kertaa toisen on mukavempi minulta kuulla mihin olisin menossa.. en minä kotoa pois halua, ei se olokaan siellä parane.. päihde kuntoutus on ehkä vähän väärä paikka tässä välissä vaikka hyötyä siitäkin olisi mutta voisihan sitä vähän siirtää kauemmaksi.
Mikähän tässä olisi järkevintä, päätöksen teko on vaikeaa.. floppihan tässä on edessä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti