lauantai 27. syyskuuta 2014

Ei tämä nyt ihan toivotonta ole

Ehkä kiinnitän vääriin asioihin huomiota. Pidän itsetuhoisuuteni hallintaa haasteena. Miksi? Ajattelen etten tee mitään sillä olen luvannut muille. Itseäni vartenhan minä sen olen luvannut, haluan antaa itselleni mahdollisuuden. Elämä ei ole ohi. Usein mietin miksi en osaa olla onnellinen siitä mitä minulla on ja myöskin on tulossa. Takerrun liikaa negatiivisiin asioihin olenhan minä tässä vimeisen vuoden aikana hiukan ollut koetuksella mutta silti ollaan tässä, toivoa en ole menettänyt vaikka lähellä se on ollut.
Ei pitäisi ajatella että kauanko jaksan tätä, pitäisi elää tässä hetkessä, päivä kerrallaan. Silti ajatella asioita pidemmällä tähtäimellä.

Paljon olen saanut aikaan ja samaa jatketaan, minun päihteettömyys tulee olemaan elämän mittainen prosessi jossain vaiheessa opin ehkä elämään täysin sen kanssa. En kiellä etteikö välillä tekisi mieli sitä yhtä edes, lähteä irrottelemaan kohtuudella. Tiedän vain ettei se ole mahdollista. Se ei siihen jäisi. Minulla on edelleen paljon ajatusvääristymiä ja erillaisia uskomuksia joita minun pitäisi työstää.

Olen iloinen että olen edelleen tässä, kiitollinen etten ole luovuttanut. Tähän en olisi yksin kyennyt. Raskas matka on taivallettu muttei vielä olla loppu suoralla. Ongelmani eivät enää ole aivan saman tasoisia kun olen jakanut niitä toisten kanssa. Yksin kun minun ei tarvitse pärjätä

perjantai 12. syyskuuta 2014

Taas o viikko rämmitty etiäpäin

Ihanaa perjantai taas on yksi viikko suoritettu. Edelleen kaikki tuntuu suorittamiselta.. tällä viikolla ei ollutkaan kuin psykan tapaaminen. Meinas aiheuttaa minulle hepulin mutta sain pidettyä sen kurissa. Hän kyseli itsemurha ajatuksista ja itsetuhoisuuksistani. Onko näitä ollut, öö ei.. ajatuksena kylläkin mutta ei tekoina vaikka mieli on tehnytkin. Hän taisi huomata että en vastannut täysin rehellisesti sillä olemukseni meni siinä vaiheessa melko hermoilevaksi ja katsekontakti katosi. En vain siinä halunnut ruveta purkamaan päätäni, yritin taas yksin selvitä.
Ahdistus on ollut melko sietämätöntä, ei vain jaksaisi tehdä mitään. Välillä saan taistella itseni ylös sängystä aamulla. Kaksi edellistä yötä on nukuttu huonosti, valvomiseksi ne ovat menneet. Tämä on taas tätä kurjempaa vaihdetta..

Noh sain minä sentään jotain aikaiseksi, pidettyä kämppä siistinä, haettu kirjasto kortti (eihän siinä mennyt kuin vuosi että sen sain hankittua), ruokaa on väsätty. Vähän erikoisempia kuin yleensä mm kung poota, tämä on ihan parasta. Tänään käytiin koiran kanssa koirapuistossa, pitkästä aikaa :) yhden huoneen sain maalattua tosin se taisi olla edellisellä viikolla :D ei muista, muistin kanssa on edelleen ongelmia mutta olempahan itse tottunut olemaan sen kanssa. Viime viikonloppuna kävin moikkaamassa mm siskoa ja sen likkaa näitäkin näin pitkästä aikaa ♡
Vuoden vaihteessa se on meilläkin kotona perheenlisäystä tiedossa, saa nähdä miten meno muuttuu :)