lauantai 27. syyskuuta 2014

Ei tämä nyt ihan toivotonta ole

Ehkä kiinnitän vääriin asioihin huomiota. Pidän itsetuhoisuuteni hallintaa haasteena. Miksi? Ajattelen etten tee mitään sillä olen luvannut muille. Itseäni vartenhan minä sen olen luvannut, haluan antaa itselleni mahdollisuuden. Elämä ei ole ohi. Usein mietin miksi en osaa olla onnellinen siitä mitä minulla on ja myöskin on tulossa. Takerrun liikaa negatiivisiin asioihin olenhan minä tässä vimeisen vuoden aikana hiukan ollut koetuksella mutta silti ollaan tässä, toivoa en ole menettänyt vaikka lähellä se on ollut.
Ei pitäisi ajatella että kauanko jaksan tätä, pitäisi elää tässä hetkessä, päivä kerrallaan. Silti ajatella asioita pidemmällä tähtäimellä.

Paljon olen saanut aikaan ja samaa jatketaan, minun päihteettömyys tulee olemaan elämän mittainen prosessi jossain vaiheessa opin ehkä elämään täysin sen kanssa. En kiellä etteikö välillä tekisi mieli sitä yhtä edes, lähteä irrottelemaan kohtuudella. Tiedän vain ettei se ole mahdollista. Se ei siihen jäisi. Minulla on edelleen paljon ajatusvääristymiä ja erillaisia uskomuksia joita minun pitäisi työstää.

Olen iloinen että olen edelleen tässä, kiitollinen etten ole luovuttanut. Tähän en olisi yksin kyennyt. Raskas matka on taivallettu muttei vielä olla loppu suoralla. Ongelmani eivät enää ole aivan saman tasoisia kun olen jakanut niitä toisten kanssa. Yksin kun minun ei tarvitse pärjätä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti