lauantai 1. marraskuuta 2014

Parempaan päin

Pitkästä aikaa on hyvä olla, hassua miten olo on parantanu. Ehkä selviän tästä.
Vuosi takana tipatonta tosin yhdellä retkahduksella mutta se jäikin viimeiseksi sen antabuksen kera..
Raskaus on ollu parempi vaihtoehto tuolle juomattomuudelle. Tosin harvoin minulla on ollut mielitekoja ja ne ovatkin menneet itsetuhon puolelle. Tosin sitäkään ei ole toviin ollut. Sain tässä kerran huomata kuinka iso apu kuntoutuksesta on ollut. Minäkin käytin siellä opittuja juttuja katkaisemaan repsahduksen. Melkosen ylpeä olin itsekkin siitä suorituksesta kun käytiin a klinikalla noita tapahumia läpi.
Sainkin siltä tyypiltä söpön papukaija merkin :D

Viikon päästä on minulla edessä pieni muotoinen verkosto tapaaminen noitten hoitokontaktien kanssa, kauhulla odottaen että mitä he keksivät pääni menoksi.
Viikotkin vain vierähtävät, minä kun aina vetosin että onhan tässä aikaa. Nyt ollaan jo 30 viikolla ja 10-12 arviotu jäljellä olevan. Ei tässä olekkaan enää "aikaa" mutta odotetaan innolla vuoden vaihdetta :p

Lääkitys nostettiin ja minä olen oppinut ottamaan kevyesti. Tosin sain taas kuulla että olen ollut omissa maailmoissani tovin. Noh ei kaikkea voi kerralla muuttaa. Tämä tie ei ole mikään helppo taikka lyhyt... minäkin olen sen vähän viiveellä tajunnut ettei tästä päästä yli ihan sormia napsauttamalla

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti