Pahus, 3 viikkoa sitten ajateltiin että lääkitys laskettaisiin vuoden vaihdetta varten.. Ensi viikolla piti laskea lisää mutta miten kävikään, oma vointini meni jo ekasta laskusta huonommaks.. tänään päädyttiin psykalla nostamaan se takaisin. Toivottavasti siitä olisi jotain apua. Inhottava tasainen paha olo jyllää.. ei saa unta, ruoka ei maistu, linnottaudun neljän seinän sisälle, henkeä ahdistaa, syke pomppii pilvissä ja mitähän vielä.. itku herkkyys on jo liikaa, minähän en vollota... pahus taaskaan ei sen kanssa purra hammasta, joku kun osuu arkaan paikkaan nii silmät kostuu... a-klinikalla terapeutti on onnistunut jo pari kertaa. Saan tehdä täyden työn siinä vaiheessa etten luiki karkuun..
Raskauden suhteen mennään jo 36 viikolla :) voisi toinen jo kohta puolin tupsahtaa tähän maailmaan. Ei voi kuin odotella :) asiatovat hyvällä malilla lapsen suhteen. Tässä on kasaantunut yhdenlainen tukiverkko ympärille, enkä koe varsinaisesti että olisin tässä yksin. Suostuin lähtemään katsomaan millainen ensikoti tällä seudulla on kun kaikki hoitavat tahot puolsivat sitä vaihtoehtoa vaikka itse olin jo heti alkuun kieltävällä kannalka sinne menon suhteen. Ihan tarpeekseni olen saanut noista "laitoksista" mutta en minä kokonaan hyllytä sitä vaihtoehtoa... täytyy vain odottaa ja katsoa minne tässä päädytään.
A-klinikalla tuli kerran todettua että kadun tätä juomattomuutta ja mitä siitä on seurannut. Enemmän haittaa kuin hyötyä vaikkakin sen takia olen edelleen tässä. Olisi varmaan pitänyt olla ihan hiljaa ja olla edelleen se huoleton veikko niinkuin kavereilla oli tapana todeta. Julman kommentin sain kerran yhdeltä läheiseltä että "mitäs oot ittes tohon tilanteeseen puhunu". Kai se on vain parempi linnottautua omiin oloihi, välttää muiden seuraa. Aina tuntuu menevän omat tekemiset jotenkin väärin.
Juomattomuudestani en luovu vaikka kaikki menisi uusiksi sen takia.. on minulla sentään muutama asia miksi haluan yrittää saada elämää raiteille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti