Aikalisä

Että mikä ?
Huomaan olevani voimakkaan tunnetilan valassa pitäisi PYSÄHTYÄ.. lähteä pienelle mielikuva matkalle.. hengittää syvään ja havaita kiihtymys, ottaa pari askelta taaksepäin tai poistua tilanteesta hetkeksi. Pitäisi miettiä mitä impulsiivisesta toiminnasta seuraa ja valita miten toimin.. taas paljon "pitäisi" sanan taakse kätkeytyy ohjeita. Jotain toimintamalleja minun pitäisi uusia mutta löydänkö ajoissa motivaation moisen uudistuksen tekemiseen. Itseäni en arvosta pätkääkään. Se on tässä hoitajien ja lekurin juttusilla tajuttu. Minulla on suunnitelmia tulevalle mutta ennen niitä minun olisi löydettävä se kuuluisa elämä...  mitä minäkin vellon menneisyydessä, se taitaa olla tuttu ja turvallinen tapa itselleni.
Joulu, en voi kuvitellakkaan mite sen viettäisin. Lähden osastolta lomille sen ajaksi mutta en pysty olemaan itse läsnä vaikka paikalla olen. Olen miettinyt kun toiset sanovat että et nyt sössi vapaita. Teenkö sen taas toisten mieliksi jotta pääsen ensi viikolla osastolta lomille. Minun ajatukseni ovat olleet sen verran mustat ja lomien jälkeen olen miettinyt että hyppäisin tyhjyyteen. En saa elämästä kiinni, pohdittu hyviä puolia itsessän,i mitkä ovat ne asiat jotka minut tässä elämässä on pitänyt... ajatus työskentelyyn olen välillä motivoitunut mutta silti mietin sitä itselleni helpointa tapaa... ahdistuksen ilmeentyessä lupasin mennä hoitajan juttusille, enkä toimi itsetuhoisesti, vaikea se on mennä sanomaan toisille että ahdistaa. Mitä hekin voivat sen eteen tehdä. En ymmärrä mitä nuokin tarkoittivat sillä että ne tarjoo auttavaa kättä mutta minun on siihen tartuttava itse... en edes tiedä minkä takia ottaisin avun vastaan, konkreettisia asioita löytyy mutta ei itsestä. Saanko vajota omaan säälittävään itsesääliin....

Pitkään sainkin olla "vapaalla jalalla"

Taas osasto kutsui... kellään ei ole tietoa millon pääsen pois. Pitäisinkö roolia vai näyttäisinkö mitä rakennetun muurin takana piilee? Siinä vasta kysymys pohdittavaksi..
En sentään päässyt niin pahaan jamaan kuin edellisellä kerralla mutta lähellä se oli.
Lääkityksellä, reilulla kädellä halusin vain nukkua maanantaina yli, tämän sanoin psykiatrillekkin kun kysyi miksi tein niin kuin tein. Enhän minä voinnut kuin naureskella asialle sillä minusta tuntui siltä että leviä palasiksi jos en saa itseäni kasassa pidettyä..
Mihin helvettiin olen itseni laskenut. Tuntuu että melko yksin saan tästä rämpiä ylös, ystävät jätän, haluisin vain luovuttaa mut jostain viellä jostain löytyy voimaa jotta taistelen vaikka säälittäväksi tämä touhu on menny...
Olen hukassa, jotain hyvää olen löytänyt tähän elämään. Outoa tuntea arvostusta ja välittämistä toiselta. En osaa suhtautua moiseen, joudun opettelemaan moisen taidon.
Haluaisin vain kadota. Liikaa asioita joissa painaa kysymys merkki. Jos en ottaisi ulkopuolista apua vastaan en olisi enää tässä.. vaikka senkin suhteen välillä tulee pelleiltyä....
Kotia en enää voi palata, en halua. Ahdistun ja toivoisin olevani jossain muualla. Osastolle tullessani minulle sanottiin että olisi hyvä pysähtyä hetkeks, jos minä pysähyn niin romahan palasiksi. Siitä ylös en tiedä miten pääsen..
Uskottelen itselleni kuinka kukaan ei välitä minusta jotta minun olisi helpompi heittää hanskat tiskiin....

Perkele kub on asiat pielessä....

"juoksuhiekka"

"Heppu putoaa upottavaan juoksuhiekkan, ja mitä enemmän hän pyristelee vastaan, sitä nopeammin hän uppoaa ja katoaa näkyvistä?"
Sama periaate toimii myös tunteiden suhteen: mitä enemmän kamppailet niitä vastaan, sitä enemmän harmia ne tuottavat. Kamppaillessamme fyysistä tai emotionaalista kipua vastaan jota elämä meille tuottaa yritämme päästä siitä eroon tai välttää edes kohtaamasta sitä. Nämä ovat epämielyttäviä, hukkaavat energiaamme ja vähentävät elinvoimaisuuttamme. Sen lisäksi saatamme tulla vihaiseksi, ahdistuneeksi tai masentua niiden myötä.
Emme voi mitenkään välttää kohtaamasta tätä puhdasta pahaa oloa, elämä tarjoaa sitä tavalla tai toisella. Heti kun alamme taistella sitä vastaan, epämielyttävä olo pahenee nopeasti. Olemme välillä täysin haluttomia hyväksymään epämielyttävien tunteiden läsnäoloa. Tarkoittaen että olemme ahdistuneita näistä tunteista ja teemme mitä tahansa päästäksemme eroon niistä tai voisimme välttää ne kokonaan. Joillekkin tämä tarkoittaa turvautumista lääkkeisiin tai alkoholiin, mikä puolestaan johtaa riippuvuuksiin, ihmissuhdevaikeuksiin ja moneen muuhun ongelmaa. Itse olen kokenut nämä ongelmat, enkä vieläkään ole keksinyt ratkaisua niistä pois pääsemiseksi.
Vklpua odotellessa, perhettäni on järjetön ikävä. Perheen tärkeyden olen tässä tajunnut. Oma perheeni on minulle kaikki kaikessa. En enää laske itseäni siihen pisteeseen mitä olin joku aika sitten. Poikani tarvitsee äidin ja isän. Toivottavasti me tästä yhdessä nousemme.

Tunteiden sekasotku

Fysilogisia muutoksia kehossa koostuvat sykkeen, verenpaineen, lihasjännityksen, verenkierron ja hormonituotannon muutoksista. Tunnemme nämä kehossa mm. perhosina vatsassa tai palana kurkussa, silmien kostumisena tai tahmeuten käsissä  Tunteet näyttäytyvät myös mielihaluina toimia tietyllä tavalla, kuten itkeä, nauraa tai piiloutua. Tunteet kietoutuvat läheisesti ajatuksiin, muistohin ja mielikuviin.
Tunteet eivät kontrolloi sitä miten toimimme. On paljon tärkeämpää keskittyä niihin asioihin, joita voit kontrolloida, kuin niihin, joita et voi. Vaikka sinulla ei ole paljon suoraa vaikutusvaltaa tunteisiin, joita tunnet, voit silt kontrolloida tekojasi sillä hetkellä.
Et voi estää itseäsi tuntemasta vihaa tai pelkoa, mutta voit takuuvarmasti kontrolloida sitä miten käyttäydyt.
Tunteet muistuttavat säätilaa sillä ne on aina läsnä ja vaihtelevat jatkuvasti. Mielialaa kuvastaa sitä yleistä tunnetta, joka kestää tietyn ajan. käsite tunne puolestaan viittaa tarkkaan tunteen tuntemiseen jaksoon, jolla on erottuvat ja tunnistettavat ominaispiirteet.

Tunteen kokemisen kolme vaihdetta:
Tunteen laukaisee jonkinlainenmerkittävä tapahtuma. se voi olla sisäinen kokemus, kuten ahdistava muisto, kivulias kehon tuntemus tai epämielyttävä ajatus. Laukaisijana voi toimia myös ulkoinen tapahtuma.
Aivot ryhtyvät arvioimaan tapahtumaa. Samalla kun kehomme valmistautuu toimimaan, koemme erillaisia tuntemuksia ja mielihaluja.
Mieli alkaa liittää merkityksiä tunteisiin. Se mitä mielemme kertoo meille noista tuntemuksista, vaikuttaa puolestaan merkittävästi siihen, miten suhtaudumme niihin.
Minä ja tunteet emme sovi oikein yhteen. Minusta on noloa näyttää tunteita. Viime viikkojen aikana olen kokenut monia tunteita joita en ole selvinpäin kokenut...
Itken, joudun puremaan huultani että saan pidettyä ahistuksen kurissa.
En voi sanoa kuin voi helvetin masennus.. pilaa minun elämäni, elämäni on palasina. En enää keksi miten sen parsin kasaan...

Laivani hirviöt

Kuvittelen ohjaavani laivaa kaukana meren ulapalla. Kannen alla, näkymättömissä oleskelee suuri lauma hirviötä, joilla kaikillaon valtavat kynnet ja veitsenterävät hampaat. Niiden muoto vaihtelee. Jotkut niistä syyllisyyden, vihaan, pelon tai toivottomuuden kaltaisia tunteita. Jotkut niistä ovat muistoja hetkistä, jolloin epäonnistuin, mokasin pahasti tai minua satutettiin. Niihin mahtuu myös voimakkaita mielihaluja juoda liikaa, tupakoida, vahingoittaa itseäni tai syödä liikaa.

Niin kauan kuin annan laivan ajelehtia merellä ilman päämäärää, ne pysyvät kannen alla. Mutta heti kun alan ohjata laivaa kohti rantaa, ne ryntäävät saman tien kannelle, heiluttelevat siipiään, paljastavat kulmahampaansa ja uhkaavat repiä minut palasiksi.
Tähän on moudostunut ongelma, alan olemaan pitkästynyt jo purjehtimaan merellä vailla päämäärää. Alan kyllästyä, tunnen itseni yksinäiseksi, ahdistun enemmän ja tunnen oloni kurjaksi. Voin vain kysyä itseltäni että millaista elämää tämä on? Näen monen muun laivan kulkevan kohti satamaa mutta omaa
si et.
Käännän oman laivani kohti satamaa, hirviöt nousevat kannelle  ja uhkaavat taas repiä minut pineiksi palasiksi.
On mielenkiintoista, että vaikka nämä hirviöt ovat taitavia uhkailemaan minua, ne eivät voi koskaan oikeasti satuttaa minua fyysisesti. Heti kun ymmärrän ettei näillä ole voimaa oikeasti koskea minuun, olen vapaa niiden vallasta. Voin ohjata laivani ihan minne vain haluan, kunhan olen halukas hyväksymään hirviöni läsnäolon. Jos kuitenkaan en halua hyväksyä hirviöitäni ja haluan pitää ne kannen alla hinnalla millä hyvänsä silloin ainoa vaihtoehto on seilata tuuliajaolla keskellä mertä.
Mitä paremmin pystyn näkemään ajatukset sellaisena, kuin ne oikeasti ovat- vain sanoja kuvia mielessä- sitä vähemmän vaikutusvaltaa niillä on elämässäni.

Kysyn itseltäni:
Miten käyttäytymiseni muuttuisi, jos tuskalliset tunteet eivät olisi esteenä?
Mitä projekteja tai aktiviteetteja aloittaisin ( tai jatkaisin), jos aikani ja energiani eivät tuhlaantuisi ongelmallisten tunteiden parissa?
Mitä tekisin, jos pelko ei olisi nii voimakasta kuin se on?
Mihin ryhtyisin, jos ajatukset epäonnistumisesta eivät estäisi minua?

AJATUKSIA

Mistä ajatukset tulivat? Mihin ne menivät? Missä olinkaan kun "olin poissa olevana"? Näihin kysymyksiin voi opetella vastaamaan tunnistamalla kaksi erillistä osaa itsestäsi, "ajatteleva minä, tarkkailijaminä".
Ajatteleva minä on se osa sinua, joka ajattelee, suunnittelee, arvio, vertailee, luo uutta, kuvittelee, visualisoi, analysoi, muistaa, unelmoi ja luo fantasioita. Tutumpi nimitys tälle on MIELI.
Tarkkailija minä ei ajattele. se on osa sinua, joka on vastuussa kiinnittämään huomion ajatuksiisi, se ei voi tuottaa ajatuksiasi.
Jos ajatteleva minä tuottaa hyödytöntä sisältöä, tarkkailija minän ei tarvitse kiinnittää siihen huomiota. Tarkkailija minä voi sen sijaan pitää huomion siihä, mitä juuri sillä hetkellä teet.
Jos ajatteleva mininäsi tuottaa hyödyllistä tai sinua auttavia ajatuksia, niin tarkkailija minä voi kääntyä niitä kohti ja huomioida ne.
Tarkkailija minä kohdistaa huomion hengitykseen kun taas ajatteleva minä tarinoi omiaan taustalla. Huomaa myös, että kyseessä  on hyväksynnän harjoittelu eikä kontrollin vahvistaminen. Tarkoitus ei ole yrittää vältellä ajatuksia tai päästä eroon ei-toivotuista ajatuksista, vaan tarkoitus on vain antaa niiden olla; tulla ja mennä omia aikojaan.

Minä taidan kärsiä hiukan muistin menetyksistä sähköhoidon takia, poden pahaa oloa johon lähdin hakemaan lohtua kuningas alkomahoolilta... huonoin ratkaisu sitten muutamaan vuoteen. Olisin halunnut jäädä sille tielle. Minulla on suunnaton ikävä poikaani ja koiraani. Pieni ajatuskin heistä saa silmä kulman kostumaan. Pilasin itse omat kulkulupani mutta minkäs sitä tyhmälle päälle mahtaa.. epäonnistunut itsemurha yritys takana. Minä tahdon vain ottaa syliin pikku ukkelin, enkä laske irti.
Lääkärin mukaan olen sairaslomalla 30.11.2015 asti.. enhä minä enää ole edes töissä... minulla ei ole muuta kuin poika ja pari muuta ihmistä jotka minut pitävät maan päällä.


olen HUKASSSA

eriyttäminen, hyväksyminen, miten oli?

Kontrollikeino tarkoittaa mitä tahansa yritystä muuttaa, välttää tai päästä eroon ei-toivotuistaajatuksista ja tunteista. Kontrollikeinot muuttuvat ongelmallisiksi, kun niitä käytetään liikaa, sopimattomasti tai tilanteissa, joissa ne eivät voi toimia, tai kun niiden käyttäminen kaventaa elämänlaatuasi pitkällä aikavälillä.
Eriyttäminen on juuri vastakohta kontrollikeinoille, se on hyväksynnän lisäämisen menetelmä. Hyväksyntä ei kuitenkaan tarkoita, että sinun tarvitsisi pitää epämielyttävistä ajatuksista tai tunteista. Se vain tarkoittaa, että lakkaat taistelemasta niitä vastaan. Kun lakkaat tuhlaamasta energiaasi pyrkiäksesi muuttamaan ajatuksiasi, välttelemään niitä tai päästäksesi eroon niistä, voit sen sijaan käyttää tämän energian johonkin paljon  hyödyllisempään.
Esimerkkinä kolmen esimerkki vaihtoehdon kanssa
Ensimmäinen vaihtoehto, Sotatila, muistuttaa hiukan kamppailua omia ei-haluttuja ajatuksia ja tunteita vastaan. Taistelu jota ei koskaan voida voittaa, ja sen hintana on valtava määrä tuhlattua aikaa ja energiaa.
Toinen vaihtoehto, aselepo, silti vielä hyvin kaukana todellisesta hyväksynnästä. Ennemminkin vastakohtien sietämistä. Ajatusten ja tunteiden vastahakoinen sietäminen on parempi kuin suoranainen kamppailu niitä vastaan. Se jättää sinut kuintenkin tietynlaiseen jumiin ja saa tuntemaan olon avuttomaksi. Se on ennemminkin alistumista kuin hyväksymistä, se muistuttaa enemmän jumittumista kuin eteenpäin menemistä.
Kolmas vaihtoehto, rauhan solmiminen, edustaa aitoa hyväksyntää. Sinun ei tarvitse pitää niistä, haluta niitä tai olla samaa mieltä; teet vain yksinkertaisesti rauhan niiden kanssa ja annat olla. Se vapauttaa sinut käyttämään energiaa ja voit ottaa elämässäsi sellaisia askelia jotka vievät sinua oikeaan suuntaan.

Hyväksyntää ei kannata sekoittaa periksi antamiseen tai luopumiseen. Hyväksyntä tarkoittaa elämän kohtaamista halukkaasti, ei vain sietämistä. hyväksyntä merkitsee kirjaimellisesti "sen vastaanottamista, mitä tarjotaan". Se ei tarkoita luovuttamista tai tappion myöntämistä. Se tarkoittaa itsesi asettamista tämän hetken todellisuuteen- ja sen huomaamista, mitä tapahtuu juuri tässä ja nyt. Se on luopumista taistelusta sitä vastaan, millaista elämä on juuri nyt, tällä hetkellä.  
Mitä paremmin hyväksyt tilanteesi ja todellisuuden, jossa olet - juuri nyt, tässä ja tälläisenä- sitä tuloksellisemmin pystyt toimimaan muuttaaksesi sitä.

 Jos et ole tyytyväinen elämääsi, ainoa järkevä liike on alkaa toimia muuttaaksesi sitä. Muutoksen tekeminen onnistuu paljon paremmin, kun aloitat sen todellisuuden hyväksymisellä. Kaikki se aika, jonka käytät kamppailuun ajatuksia ja tunteita vastaan, olisi paljon hyödyllisempää käyttää ulkoisen tilanteesi muuttamiseen- ottamalla viisaita askelia kohti parempaa. Rikas, täysi ja merkytyksellinen elämä syntyy siitä että että hyväksyy omat ajatuksensa ja tunteensa sen sijaan että kamppailisi niitä vastaan, ja toimii muutoksen eteen niin että tekoja ohjaavat omat syvimmät arvot. Tarkoituksena on hyväksyä ajatukset, ei niiden karkottaminen.
"Muista, että sinun ei tarvitsepitää ajatuksesta, jotta voisit hyväksyä sen. Voit hyväksyä sen vain käytännöllisistä syistä"

ajatuksen hyödyllisyys

Ihmiset tukeutuvat vahvasti sanoihin. Sanat muodostavat monimutkaisen symolijärjestelmän. Kaikki se minkä tunnemme ja aistimme ja jota ajattelemme, havaitsemme, kuvittelemme tai jonka kanssa olemme tekemisissä, voidaan ilmaista sanojen avulla.
Käytämme sanoja kahteen eri tarkoitukseen: julkisesti silloin kun puhumme muille, kuuntelemme tai kirjoitamme. Yksityisesti silloin kun ajattelemme.
ajatukset= sanoja päämme sisällä
mielikuvat= kuvia päämme sisällä
tuntemukset= tunteita kehossamme

Ihmiset tukeutuvat voimakkaasti ajatuksiin. Ajatukset kertovat meille elämästä ja siitä, kuinka sitä pitäisi elää. Ne kertovat meille, millaisia olemme ja millaisia meidän pitäisi olla, mitä meidän pitäisi tehdä ja mitä kuuluisi vältellä. Kysymyksenä tulee esille, ovatko ajatukset auttamassa meitä elämään sellaista elämää kuin haluamme?

Mieli rakastaa tarinoiden kertomista, jota se ei oikeastaan lakkaa koskaan tekemästä. Kaiket päivät se kertoo sinulle tarinoita siitä, kuka olet, mitä sinun pitäisi tehdä elämälläsi, mitä muut ajattelevat sinusta, mikä maailmassa mättää, mitä tulevaisuudessa tapahtuu, mikä meni pieleen menneisyydessä ja niin edelleeen... Valitettavasti suurin osa tarinoista on negatiivisia- kuten "en ole tarpeeksi hyvä" "kaikki menee penkin alle" "kukaan ei välitä minusta" ja niin edelleen.
Ei ole tärkeää, onko ajatus totta vai ei. Paljon tärkeämpää on se, kuinka hyödyllinen ajatus on. Totta tai ei , ajatukset ovat silti vain sanoja. Jos ne ei ole hyödyksi, ei niihin kannata antaa huomiota.
Mitä tarinoita kannattaa uskoa? ensiksi ole varuillasi, ettet omaksu mitään uskomusta liian tiukasti. Meillä kaikilla on uskomuksia, mutta mitä tiukemmin pidämme niistä kiinni, sitä kaavamaiseksi mielipiteemme ja käyttäytymisemme muuttuvat. Uskomukset muuttuvat ajan myötä: uskomus, johon joskus aikaisemmin luotit vahvasti, voi tuntua nyt sinusta naurettavalta. MUISTA, ETTÄ KAIKKI USKOMUKSET OVET MIELEN TARINOITA, OVATPA NE TOTTA TAI EI.
Ajatusta kannattaa hyödyntää jos se auttaa sinua elämään rikasta ja merkityksellistä elämää. Kiinnitä ajatukseen siinä tapauksessa huomiota, ja käytä sitä ohjaamaan valintojasi ja motivoimaan itseäsi. Muista samaan aikaan, että kyse on silti vain mielen tarinasta.

Eriyttäminen on tarkoitettu vapauttamaan meitä ajatusten ylivallasta, antamaan mahdollisuuden käyttää aikaamme, energiaamme ja huomiotamme sellaisiin meille. Vellominen omissa ajatuksissa harvoin edistää tätä päämäärää.

merkitystä elämään

Tehdään kysymys: Olenko tyytyväinen elämääni? ei en tiedä.. Haluanko muuttaa elämääni? Pitäisikö minun ruveta toimimaan sen eteen että muuttaisin elämääni. Hyväksynkö todellisuuden? Hyvän, paremman elämän synty tulee siitä, että hyväksyy omat ajatuksensa ja tunteensa sen sijaan, että kamppailisi niitä vastaan, ja toimii muutoksen eteen niin, että tekoja ohjaavat omat syvimmät arvot.
Hyväksymis- ja omistautumisterapia perustuu kuuteen keskeiseen periaatteeseen joilla opin käsittelemään toimivalla tavalla tuskallisia ajatuksia ja tunteita. Luomaan rikasta, merkityksellistä sisältöä elämään.

Eriyttäminen tarkoittaa sitä, että luon uudenlaisen suhteen ajatuksiini, jolloin niillä on paljon vähemmän vaikutusvaltaa. Ne menettävät kykynsä pelotella, häiritä tai masentaa minua.
Laajentaminen tarkoittaa sitä, että teen enemmän tilaa itsessäsi epämielyttäville tunteille, kehon tuntemuksille ja mielihaluille, sen sijaan että yrittäisit torjua tai työntää niitä pois.
Yhteys tarkoittaa elämistä nykyhetkessä- huomion kiinnittämistä ja osallistumista siihen, mitä juuri olet tekemässä. Sen sijaan, että ajelehtisin menneessä tai murehtisin tulevaa, "Yhteydessä siihen, mitä tapahtuu parhaillaan nyt ja tässä."
Tarkkailija- minä on vahva osa ihmisen tietoisuutta. Kun oppii, kuinka tavoittaa tämän osan itsestäsi, voit saada aikaan syvällisen muutoksen suhteessa ei-toivottuihin ajatuksiin ja tunteisiin.
Arvojen kirkastaminen ja niiden elävöittäminen on perustava askel, kun rakentaa mielekästä elämää. arvoni tarjoavat suunnan elämälle ja ne motioivat tekemään tärkeitä muutoksia.
Rikas ja merkityksellinen elämä syntyy toimimalls, ei kuitenkaan miten tahansa. Se syntyy siitä, kun ottaa arvojensa ohjaamia askelmia.Omistautuminen, otan askeleita vaikka kuinka monta kertaa kaatuisin tai putoan reitiltä.

Kuukaudenkohan olen kohta suljetulla psykiatrisella ollut. 4 kertaa on käyty sähköhoidossa, miten nykyään pitäisi asiat olla erillailla... Muisti pätkii ja pahasti mutta pikku hiljaa se palailee. Tänään on pyörinyt mielessä perseiden veto ja narun jatkoks joutuminen... ei mikään ihanne päivä. Itkua pidätellen, tuntuu kuin maa lähtisi jalkojen alta, murenee pikku hiljaa, en enää tiedä mihin päin sitä olisi yritettävä. Psyykkisesti olen romuna. en tunne olevani edes enää ihminen jolla olisi jotain merkitystä.
Vielä on pitkä pätkä osastolla oloa, miten minä pääsen takaisin omaan elämään kiinni... En tiedä ehkä tämä helpottaa ajan myötä. Läheisiäni on järjetön ikävä tahtoisin vain yhden ihmisen kainaloon enkä päästäisi irti <3

Hyväksymis- ja omistautumisterapiaa

Tämä perustuu kuuteen keskeiseen periaatteeseen, joka yhdessa auttavat saavuttamaan kaksi tärkeää tavoitetta: käsittelemään toimivalla tavalla tuskallisia ajatuksia ja tunteita sekä luomaan rikasta, merkityksellistä sisältöä elämään. 

• Periaate 1: eriyttäminen

Tämä tarkoittaa sitä, että luot uudenlaisen suhteen ajatuks
iisi, jolloin niillä on paljon vähemmän vaikutusvaltaa. Kun opin eriyttämään tuskallisia ja epämielyttäviä ajatuksia, ne menettävätkykynsä pelotella, häiritä tai masentaa sinua. Sama pätee hyödyttömiin ajatuksiin tai itse kritiikkiin.

• Periaate 2 :laajentaminen

Teet enemmän tilaa epämielyttäville tunteille, kehon tuntemuksille ja mielihaluille, sen sijaan että yrittäisit torjua tai työntää niitä pois. Kun avaat oven niille ja annat tilaa, huomaat, että ne vaivaavat sinua paljon vähemmän.

• Periaate3 : Yhteys

Elämistä nykyhetkessä, huomion kiinnittämistä ja osallistumista siihen,mitä olet juuri tekemässä. Sen sijaan, että ajelehdit menneessä tai murehit tulevaa, olet yhteydessä siihen, mitä taphatuu tässä ja nyt.

• Periaate 4: Tarkkailija-minä

On vahva osa ihmisen tietoisuutta. Kun opit, kuinka tavaoittaa tämän osan itsestäsi, voit saada aikaan syvällisen muutoksen suhteessa ei-toivottuihin ajatuksiin ja tunteisiin.

• Periaate 5: Arvot

Arvojen kirkastaminen ja niiden elävöittäminen on perustava askel, kun rakentaa mielekästä elämää. Ne tarjoavat itselle suunnan elämässä, ja ne motivoivat tekemään tärkeitä muutoksia.

• Periaate 6: Omistautuminen tekoihin

Merkityksellinen elämä syntyy toimimalla, ei kuitenkaan miten tahansa. Pitää ottaa arvojen mukaisia askeleita. Askeleista, joita otat yhä uudelleen ja uudelleen, ja taas uudelleen riippumatta siitä kuinka monta kertaa kaadut tai joudut pois reitiltäsi

Nämä voivat muuttaa elämää monella myönteisellä tavalla mutta ne on sovitettavissa omaan elämään sopiviksi. Muuttaakseni elämääni minun on toimittava ja oltava aktiivinen

Kontrollin noidankehä

Mitä minun elmääni kuuluu? Kaikkea, ihana lapsi, puoliso, yhteinen koti. Miksi sitten en osaa olla onnellinen? Ehkä minä vain toivon että joku asia olisi toisin. Parisuhde ei ole ollut ruusuilla tanssimista mutta mitä enemmän vastoinkäymistä koemme sitä vahvempana tiedän puolison olevan juuri se mitä tarvitsen. Työstä otin loparit, ehkä oli tyhmä päähän pistos mutta siltä osin olen vapaa. Minulla taitaa olla pieniä itsetunto-ongelmia ja tunnen itseni epävarmaksi. Päihitin sentään päihde ongelman, se on suuri saavutus josta en osaa olla itsellleni armollinen. Kärsin masennuksesta ja ahdistuneisuudesta. Tunnen itseni elämään kyllästyneeksi, enkä jaksa uskoa että elämälläni olisi jokin tarkoitus.
Helppoa on huomata kuinka ihminen pyrkii pääsemään epämielyttytävistä tumteista eroon, välttelee tai pakenenee niitä. Nämä ovat niitä kontrolliyrityksiä hallita omia tunteitaan.

Jos en ole liian ahdistunut tai poissa tolaltani niin silloin satunnaiset pyrkimykset kontrolloida ajatuksia ja tunteita tuskin aiheuttavat ongelmia. Joissakin tilanteissa etäännyttäminen voi olla hyvä keino käsitellä epämielyttäviä tunteita. Joskus tunteitaan pakeneminen on hyödyllistä: vaikkapa silloin, kun olet stressaantunut ja ihan tyhjiin imetty uuvuttavan tyäpäivän jälkeen ja rojahdat sohvalle ottamaan nokoset.

Näistä kontrollimenetelmistä tullessaan ainut tukipilari, se voi johtaa riippuvuuden syntymiseen. Se puolestaan tuottaa monenlaisia sivuvaikutuksia ja sen myötä yhä epämielyttävimpiä tunteita. Esimerkiksi kohtuu käyttö alkossa ei tuota ongelmia mutta jos sen tarkoituksena on nollata aina pää, tuottaa tämä käytös ongelmia.
Kontrollimenetelmät:
-kohtuudessa käytetyt
-tilanteissa jossa ne toimivat
-niiden käyttö ei estä sinua jotakin itsellesi tärkeää

Ongelmallisia kontrollimenetelmiä:
-kohtuuttoman paljon käytössä
-tilanteissa joissa ne ei toimi
-niiden käyttö estää sinua tekemästä jotain itsellesi tärkeää.

Kykenemme kontrolloimaan ajatuksia ja tunteita sitä paremmin, mitä  vähemmän niillä on merkitystä, joita välttelemme. Koska useimmat asiat, joita välttelemme, eivät ole niin tärkeitä, ja koska monet negatiiviset ajatukset tai tunteet eivät ole niin voimmakkaita, kontrollikeinomme toimivat niiden suhteen melko usein - ainakin hetken aikaa. Valitettettavasti se luo meille harhakäsityksen, että voimme luottaa näihin kontrollikeinoihin.
Kontrollikeinoilla on 3. vakavaa seurausta:
1. ne vievät kohtuuttomasti aikaa ja energiaa ja ovat yleensä tehottomia pitkällä aikavälillä
2. ne saavat meidät tuntemaan itsemme typeräksi, koska ne ajatukset ja tunteet, joista pyrimme eroon, palaavat yhä uudestaan.
3. monet keinot, joilla saatamme vähentää epämiellyttäviä tunteita hetkellisesti,heikentävätkin elämänlaatuamme pitkän ajan kuluessa.

Kokemuksellinen välttely
tarkoittaa pyrkimystä yrittää välttää, muuttaa tai päästä eroon omista epämielyttävistä ajatuksista ja tunteista. Tämä on keskeinen syy masennukseen, ahdistuneisuuteen, huume- ja päihderiippuvuuteen.
Mitä enemmän sitä yritämmen, sitä enemmän pahoja tunteita kehitämme itsellemme.

Vinkki siihen, miten voisit parantaa elämänlaatuasi, löytyy tälläisestä suunnasta: etsit, kehität, aloitat jotain uutta, jotain jolla on sinulle itselle merkitystä ja ne ovat sinulle tärkeitä. Kaikki tämä voi tuoda sinulle syvää tyytyväisyyttä. Paitsi jos nämä palvelevat välttelyä- sitä, että niiden avulla pääset eroon epämielyttävistä ajatuksista ja tunteista. On mahdollista, etteivät nämä ole kovin palkitsevia

ON VAIKEA SAMAAN AIKAAN ARVOSTAA ELÄMÄÄ, KUN JUOKSEE PAKOON JOTAKIN UHKAAVAA.

Asettamalla yhä uudestaan itsensä ja omat tarpeensa viimeiseksi voittaakseen muiden hyväksynnän hän ainostaan vahvistaa omaa arvottomuuden tunnettaan. 
Ensimmäinen askel on itsetietoisuuden lisääminen. Huomaa pienikin asia, jonka avulla yrität päivän aikana väistää, muuttaa tai juosta karkuun epämielyttäviä ajatuksia ja tunteita. 

 tästä kontrollin vallasta voi oppia päästämään irti

onnellisuuden kontrollointi

Kulttuurissamme elää vahva usko siihen, että ihmiset ovet luonnostaan onnellisia. Tilastollinen todennäköisyys sille, että itse tulet kärsimään jossakin elämän vaiheessa psykiatrisesta häiriöstä. Vaalitettavan monet elävät siinä harhauskossa, että kaikki muut ovat onnellisempia kuin he itse. Tämä lisää tietenkin vain ihmisten kurjuutta. Itsellänikin  on taipumus ajatella että muilla menisi jotenkin paremmin. Kaikilla on omat vastoin käymiset olivat ne isoja tai pieniä.
Mielenterveydellisiä ongelmia pidetään epänormaaleina. Niiden nähdään kertovan heikkoudesta tai sairaudesta, joita tuottaa jollakin tavalla viallinen tai puutteellinen mieli. Tälläinen ajattelu johtaa itsekritiikkiin jossa pidämme itseämme heikkoina tai typeryksinä. Itse olen kyllä mestari luomaan omille seinille piruja. Pidän itseäni täysin arvottomana, jolla ei ole minkäänlaista merkitystä... Tämä ei ole totta, sillä minulla on perhe ja oma poika jotka ovat minulle kaikki kaikessa. Heidän tähden olen yrittänyt selvitä elämästä, mutta yksin...
Ne asiat, joista eniten välitämme, tuovat väistämättä meille koko tunteiden kirjon, siis sekä mielyttäviä että epämielyttäviä tunteita.On lähes mahdoton tavoitella itselleen tärkeitä asioita elämässä, jos ei ole halukas kohtaamaan epämielyttäviä tunteita.
Tosiasia on, että meillä o paljon vähemmän vaikutusvaltaa ajatuksiin ja tunteisiin kuin haluaisimme. Onneksi ihminen voi kuitenkin kontrolloida tekoja senkin edestä. Juuri tekojen avulla voimme luoda merkityksellisen ja rikkaan elämän itsellemme,
Aineellisessa, ulkoisessa maailmassa kontrollikeinot toimivat yleensä hyvin. Sisäisisä kokemuksia ei kontrolloidakkaan niin helpopsti. Asoita ja tunteita ei niin vain blokata mielestä. Niitä on vaikea siirtää sivuun, ehkä hetkeksi se onnistuu mutta ne palaavat aina mieleeen uudestaan.
Muut ihmiset ympärillämme näyttävät päällepäin olevan niin onnellisia. Näyttää siltä,että he   kykenevät kontrolloimaan ajatuksiaan ja tunteitaan. Avainsana tässä on "näyttää". Tosiasia on se, että ihmiset eivät yleensä näytä ulospäin avoimesti ja rehellisesti sitä, miten he kamppailevat omien ajatusten ja tunteidensa kanssa. He esittävät reipasta -vaikka hammasta purren. He ovat kuin klovni vanhassa tarinassa, jossa surullisen pellen kyyneleet eivät näy, koska iloinen maski peittää ne.

Omat näkemykseni kontrollin harhasta:
Minun täytyy pystyä kontrolloimaan tunteitani voidakseni pärjätä elämässä
Ahdistus ei ole hyvä eikä paha. Ainoastaan epämukava tunne
Negatiiviset ajatukset ja tunteet vahingoittavat minua, jos en kontrolloi niitä tai en pääse eroon
Pelkään voimakkaita tunteitani
Jotta voisin tehdä jotakin minulle tärkeää, minun on ensin päästävä eroon kaikista epävarmuudesta
Negatiivisten ajatusten ja tunteiden muuttaminen ja niistä eroon pyrkiminen aiheuttaa usein ongelmia. Jos annan vain niiden  olla sellaisenaan, niin ne muuttuvat kyllä elämään kuuluvalla, luonnollisella tavalla.
Paras menetelmä negatiivisten ajatusten ja tunteidem hallintaan on se, että huomaa niiden läsnäolom ja antaa niiden olla. (tosin minä rankaisen itseäni)
Se että minulla on negatiivisia ajatuksia ja tunteita, on merkki siitä, että olen normaali ja inhimillinen
Yritin välttää ahdistumista jamuita negatiivisia tunteita ja nyt olen siinä pisteessä että olen harkinnut itsemurhaa... Minulla on vielä vähän toivoa jäljellä mutta pelkään jääväni yksin.

Ajattelemisen aihetta

Mitä on onnellisuus? Ainakin siihen liittyy suunnattomasti ironiaa. Ironia syntyy siitä, että ihmiset eivät pelkästään etsi onnellisuutta, vaan he pyrkivät pitämään siitä kiinni. Välttämään sitä, että olisivat onnettomia.
Melkein joka toinen meistä käy elämässään läpi vaiheen, jossa vakavasti harkitsee itsenurhaa ja kamppailee näiden ajatusten kanssa. Tosiasiassa yksi kymmenestä tappaa itsensä. Itse kiikun näiden asioiden parissa.
Ei ole ihme, että käytämme paljon energiaa murehtimiseen ja siitä mitä muut meistä ajattelevat. Kärsimys, syntyy kun vertailemme, arvioimme ja arvostelemmen itseämme, kun kiinnitämme huomiomme siihen, mitä meiltä puuttuu, olemme tyytymättömiä siihen, mitä meillä on, ja kuvittelemme tulevasta kaikkia mahdollisia uhkakuvia, jotka eivät toteudu koskaan. Ei siis ihme, että ihmisten on niin vaikeaa olla onnellisia.

Onnellisuudella on kaksi hyvin erillaista merkitystä.
-tunnetila, mielihyvän, ilon tai tyytyväisyys
Nautimme myönteisistä tunteista, ja siki pyrimme löytämään niitä. Tunteet eivät ole pysyviä vaikka kuinka yritämme pitää niistä kiinni. Tuneet katoavat. Mitä enemmän tavoittelee miellyttäviä tunteita, sitä suurempi on mahdollisuus päätyä kärsimään ahdistuneisuudesta ja masennuksesta.
-löytää mielekästä ja merkityksellistä elämän toteuttamista.
Silloin ei ole kyse mistään ohikiitävästä tunteesta, vaan syvällisestä aktiivisen elämän kokemuksesta. Tässäkin koetaan myönteisiä että epämielyttäviä tunteita. Sitä ei voi estää, koska elämän toteuttaminen täydesti tuottaa meille koko tunnekirjon laidasta laitaan.

Todellisuutta on se, että elämä sisältää kipua. Sitä ei voi kukaan väistää. Kaikki kohtaavat sen tosiasian, että ajan myötä tulemme raihnaisiksi, sairastumme ja kuolemme. Ennemmin tai myöhemmin me menetämme ihmissuhteen hylkäämisen, eron tai kuoleman vuoksi. Jokainen meistä kohtaa elämässä kriisejä, pettymyksiä ja epäonnistumisia
TÄMÄ TARKOITTAA, ETTÄ KAIKKI KOHTAAVAT TAVALLA TAI TOISELLA TUSKALLISIA AJATUKSIA JA TUNTEITA.

Takapakkia

Katumus,

Takapakki tuli eteen. Tai no onhan sitä hetken ollutkin mutta enpä halunnut sitä myöntää vaan painon pää kolmantena jalkana eteenpäin ja tässä tulos. Uuvuin, olen loppu haaveilen tämän elämän päättämisestä. Mutta poikaa kohtaan tunnen syyllisyyttä, tunnen olevani huono ihminen kun moiset ajatukset pyörivät mielessä.
Taas voin kysyä miten minä tähän päädyin. Pitkään nautin elämästä. Vuorovaikutus poikaan onnistuu täydellä sydämellä mutta ne hetket jolloin joudun olemaan yksin. Pahasen piru istuu olkapäällä ja hokee paheita.
Juomaan minä en sentään ole alistunut vaikka kerran se oli lähellä mutta jäinkin ennemmin kuskiksi kavereille. Tässä tuli taas yksi onnistumisen kokemus lisää ja sain työstää raittiuden edistämistä.

Pitkään emmin miten kenelle hoitavista tahoista toisin asiani esille ja puhelimen päässä olikin vieras ihminen joka ei tiennyt minusta mitään. Tässä vaiheessa kaduin että olin viestiä laittanut eteenpäin. Tämä henkilö sotki sossun takaisin kuvioon mutta onnekseni sossu luottaa sanaani ja jätti asian ensi viikolle. Minulta kysyttiin taas millaista apua tarvitsen? En minä tiedä haluan vaan päästä eroon tästä itsetuhosta.. olen tyhmästä päästä mutta tällä kertaa toib oman oloni kohtuu ajoissa esille. Ehkä nämä keksivät ratkaisun tähän.

Viimeksi psykalla ollessa minulta kyseltiin olenko tyytyväinen parisuhteeseen miksi olen siinö vieläkin. Tähän tokaisin ettö mietin itsekin. Sitten toinen alkoi kysellä tunnenko olevani voimaton päättää tätä suhdetta onko minulla voimia. Eih minulla ole voimia tehdä moisia päätöksiä. Hyvä jos jaksan itseni pitää elävien kirjoissa nii miten voisin panostaa parisuhteeseen. Teen kaikkeni jotta pojallani on hyvä olla. Ihana ilopilleri, minun ankkuri

Ajatusten vanki

Ajattelua muttei puhetta... Taas vain emmin onko tässä mitään järkeä ylläpitää parisuhdetta, olisiko asiat paremmin jos lähtisin omia polkuja kulkemaan.. Miksi ajatukset on niin helvetin vaikeita sanoa ääneen.. tosin ei minua kuunneltaisi, sen olen huomannut. Pitäisikö minun sortua johonkin paheeseen jotta minut huomattaisiin?
En haluaisi heittää tekemääni työtä viemäriin jolla olen edelleen tässä ja parempi vointisena kuin aikoihin.. Luovutin tuon toisen suhteen, luottamuskaan ei ole nousu suuntainen. En pääse yli siitä että toinen petti, eikä voinut tuoda aikaisemmin esille että tämmöinen oli kierroksessa. Yksin se ei ole toisen vika mutta minkä minä sille mahdoin että kävin läpi päänsisäistä helvettiä ja elämän halua oli kadoksissa.

Sen olen huomannut ettei minua arvosteta taikka tueta. Se mitä koin viime vuonna, sain kokea sen melko yksin. Muutamat olivat tukena ja auttoivat eteenpäin. Eniten olisin tuolta yhdeltä sitä toivonut mutta eih. Vieläkin koen itseni yksinäiseksi, olen saanut pojan hoitaa ja muutkin asiat mutta koskaan en ole arvostusta siitä saannut. Minut on hyllytetty. Minulla ei ole merkitystä.

Tekisi mieli itkeä, purkaa oloa johonkin. En haluaisi tuntea tämmöistä yksinäisyyttä. Minulla on ystäviä ja muita mutta jostain syystä kartan heitä. En haluaisi näyttää sitä kuinka pahalta tämä tilanne minusta tuntuu. Viimeksi kun minulta kysyttiin että miltä minusta tuntuu tämä tilanne, tokaisin kysyjälle että tähän sopeutuu. (Tässä vaiheessa käteni alkoi täristä, en halunnut murtua) mietin että kauanko tätä jaksan, poikaamme katsoessa muistan miksi olen tässä. Välillä toivon etten olisi näin pitkälle tätä päästänyt vaan olisin "hypännyt kaivoon" kun siihen oli tilaisuus. Nyt saan elää tämän syyllisyyden kanssa. Täytyy vain itseä muistuttaa miksi olen edelleen tässä, mitä minulla on muille annettavaa ja ennen kaikkea itselleni ja pojalleni.

Tunnen itseni täysin nollaksi.

voisiko paremmin mennä

Huoh,

Kerrankin flunssa iski.. Minä ja poika kipeenä. Onneksi tämä rupeaa jo helpottamaan toisin kuin ketutus kasvaa. Saan pyörittää taas taloutta yksin. Toinen ei hakkaa kuin jotain idiootti batlefieldiä ja vetää perseitä. Tälläkin hetkellä toinen vetelee sikeitä ja huone haisee kuin rankkitynnyri. Meni näköjään ilta pitkäksi kun yöllä poikaa syöttäessä huomasin olevani vaihteeksi yksin... Tämä ei ollut mitenkään uutta.
Eilen oli minun vika kun poika pisti metelin pystyyn kun ajattelin mennä hetkeksi nukkumaan kun oli flunssan takia jäänny yöunet vähäiseksi. Kuinka vaikeaa on tajuta että olisi lapsensa kanssa enemmän niin ei olisi tämmöistä ongelmaa. Meillä taitaa olla hieman "mammanpoika" talossa mutta minkäs minä sille voin jos toinen ei kykene tajuamaan että hänen kanssaan täytyy olla... Tänään kerrankin pyysin että kahtoisi pikku miestä hetken kun olisin käynnyt kaupassa mutta sain tylyn vastauksen "En".. Arvatkaapahan kuinka olisi tehnyt mieli haistattaa pitkät...

Monesti mietin mitä jos minäkin ottaisin ja rapäisisin ja katoisin päiväksi? Mahtaako toisesta tuntua kivalta? En usko! Perseestä moinen varsinkin kun ei ilmoiteta mitään. Miksi minun täytyy tehdä kaikki...? Aamulla sain kuulla etten ole taaskaan tehnyt aamupalaa... avuton tuo kyllä välillä on. minä en herraa passaa...
En tiedä viitsinkö enää pyytää toista katsomaan poikaa... vaikka se olisikin ollut toisen mielestä huulen heittoa minä en siitä pitänyt. Tuommosella pelleily ei ole hauskaa.


Noh onneksi tähän viikkoon kuului hyvääkin, sisko ja sen likka päätti tulla vielä meille pariksi päiväksi jämsän reissuni jälkeen. Tuli kierretteä kauppoja lasten kanssa, käyty mättämässä vähän lisää roskaruokaa. (roskan syöntihän ei kuulunut minun ruokavaliooni jämsässä ollessani). Jämsässä tuli nähtyä kavereita ja yhtä tiettyä joka on minulle kultaakin kalliinpi ystävä. Hänen kanssaan ollaan maat ja mantereet käyty läpi ja monenlaista kolhua koettu. Kyllä se vain piristää olla ihmisten kanssa tekemisissä, jos ottaisin tavoitteeksi päästä kotonakin tutustumaan ihmisiin. Muistin juuri tuon tavoite juttuni, vähän jäi taas puheeksi...
Taas on kuljettu hoitoneuvotteluissa ja siellä ne tuntuivat pitävän minua ihan pönttönä. Poikaa jälkeen jäänneenä jolla kestää herätä tilanteeseen tovi... Siinä olisi tehnyt mieli möykätä mutta pidimpä parempana pitää suuni kiinni. Onneksi poju päätti ruveta meuhkaamaan varpaillensa sen neuvottelun aikana ja toiset näkivät kerrankin toisen omissa puuhissaan ja mahottomana mölyapinana :) Taas näitä ihmisiä jotka lukevat vain kirjoista. En minä voi sanoa pojalle että nyt ollaan äänekkäänä ja ilosena kun nuo tulevat kotia... yhdessä vaiheessa heidän mielestään poika ei liikkunut tarpeeksi 4kk ikäiseksi... mitähän lie kuperkeikkoja toisen pitäisi tehdä. Päädyimme sitten fysioterapiaan ja siellä vähän ihmeteltiin miksi meidät sinne oli laitettu kun toisella oli hallussa kaikki taidot mitä sen ikäisellä kuuluukin olla ja mahdoton poika seurustelemaan oli.

En voi lyödä kuin päätä seinään. Tämä on nyt tilanne mihin olen ajautunut. Onneksi itse voin henkisesti hyvin ja olen onnellinen. Elämähän ei ole ruusuilla tanssimista mutta osaan nauttia pienistä asioista.

viikkoa jämsä cityssä

Huoh,

Ei viikkokaan riitä jämsän reissulle. Tuntuu ettei mitään ole sanut aikaiseksi vaikka perjantaina lähettiin tänne. Noh ainakin on saanut viettää kummi tytön kanssa laatu aikaa. Ihan mahtava likka.
Tämän vuoden sirkus finlandiakin oli melkoisen jännä. Kyllä kavereilla on työ mutta ihmiset he osaavat viihdyttää hurjilla tempuilla. Oli jätetty turvavaljaat vähemmälle joka tietenkin teki tempuista jännempiä. Saapahan nähdä että löydetäänkö me itsemme uudestaan ensivuonna katsomosta.
Kauppoja on kierretty moneen otteeseen. Eilen siskon ja sen likan kanssa ja tänään olikin mummon kierrätys kaupoissa.
Jämsän vehkalaan piti eksyä (varmaan ainut kunnon vaatekauppa tällä seudulla mutta paras palvelu) Hinnat ei ihan ilahduta mutta harvoin sitä sinne eksyy :)
Vielä on loppu viikolle ohjelmaa ja kavereitten näkemistä pitkästä aikaa. En ole vielä päättänyt milloin ja millä sitä kotia eksyis mutta ensi viikolla siukku tuleekin meille. Kunnon lapsi täyteinen parit viikot.
Ihanaahan tämä on mutta kyllä se vähän raskasta taitaa olla. Enpähän ainakaan jumita kotona neljän seinän sisällä. Karkkia, kahvia ja  muuta vedetty naamariin oikein urakalla. Karkki lakko alkakoon kun kotia pääsen :D

Mahti päivä

Mitä mainioin päivä takana vaikka vielä on monta tuntia jäljellä :)

Miten pienellä eleellä voi saada ihmisen iloiseksi. Käytyäni a-klinikalla annoin henkilölle pienen kiitoksen hänen avustaan ja tuestaan. Tuntui hassulta huomata kuinka hän liikuttui tästä ja oli tippa linssissä. "olet ihana ja vahva nainen, minä olen otettu". Olihan se kiva olla mieliksi tällä tavoin ja muistuttaa kuinka tärkeä hän on ollut tässä minun matkallani kohti raitistumista. Kuinka tästä tuli itsellekkin hyvä mieli kun sain positiivista palautetta.
Ennen tätä tunne kuohua puhuimme retkahtamisesta ja sen jäkeisestä armosta itselleen. Se ei kaada maailmaa jos retkahtaa mutta sen jälkeen täytyy miettiä haluaako jatkaa vai käykö asian läpi ja miettii miten edetään jatkossa. Siihen ei saa jäädä rypemään. Psyykkinen pahoinvointi on tuossa tilanteessa pahempi kuin kankkunen. Tiedän kun olen sen kerran kokeillut. En ole itselleni armollinen tuon retkahtamisen suhteen sillä en anna itseni mennä siihen enään. Tosin pitää vain muistaa ettei retkahtaminen kaada maailmaa, eikä sen takia kannata kirvestä heittää kaivoon. Sen voi kääntää oppimiskokemukseksi mutta sitä ei kannata yksin tehdä. Minulla on tuommoisten varalta muutama ihana ihminen jotka tukevat tuon kääntämisessä. Toivottavasti en sitä tarvitse mutta minulla on suunnitelma B jos A ei toimi :)
Tiedän olevani vahvoilla.

Poika hoksasi tänään miten käännytään. Juuri oli ollut puhetta lasten psykan kanssa kuinka vähä liikkeinen poika on. Kyllähän hän on aina ollut liikkuva, kädet ja jalat keksittiin ajat sitten. Noh nämä ovat taas niitä virkailijoiden kommentteja joista ei pidä itseensä ottaa. Jokanen lapsi kehittyy omaa vauhtiaan. Huomiseksi sovittiin fysioterapeutti mutta tämähän onkin ihan kiva juttu. Saas nähdä millaista jumppaa ja tekemistä ne kertovat lapsen kanssa tehtäväksi. Kyllähän minä toisen kehitystä haluan tukea ja ihan mielenkiinnolla odotan huomista.
Vähän kylläkin mietityttää mitenhän paljon 4kk ikäisen vauvan pitäisi sitten liikkua jos tämä vauhti ei kelpaa noille. Tämä poika on yhdenlainen tohottaja lattialla ja odotan vain kun hän liikkeelle lähtee. Sitten saan olla koiran ja pojan kanssa helisemässä.
Poikakin on mukavasti näitten käyrillä reippaassa nousussa, tällä hetkellä 64cm ja 6500g :) Iloinen ja reipas poika. Tänään lasten psyka tokaisi innoissaan kuinka ihanaa kun toinen herää ja näkee äidin niin sitä vaan hymyillään heti.
Millaisenakohan he minua pitävät kun kaikki vähän epäilee mutta silti kaikki kirjottavat lausuntoihin että poika on hyvin hoidetun oloinen ja tyytyväinen. Ei noita virkailijoita aina ihan ymmärrä mutta olen saannut paljon heiltä irti. Nämäkin on vain viime vuotisen takia järjestetty sillä en minäkään voinnut varmaksi sanoa että miten selviän mutta eihän tässä ole ollut ongelmaa. Nautin pitkästä aikaa elämästä ja on ihana antaa toiselle mahdollisuus tutustua maailmaan. Minäkin voin antaa niin paljon enemmän kun olen selvin. Tosin ei tämä aina ole ollut ruusuilla tanssimista. Välillä ailahtelee mieliala ja tekisi mieli perseet vetää mutta onneksi minulla on asioita joita voin ajatella näissä tilanteissa jotka saavat paremmalle tuulelle :)

Tämän päivän aikana olen itsekkin oivaltanut paljon ja saannut paljon pohdittavaa jatkoksi. Taas on edessä eräänlaista hoitoneuvottelua ja minun pitäisi kertoa mitä minä tarvitsen. Ihania kun kaikesta kysytään minun mielipide eikä vain tungeta ns. lääkäriltä toiselle. Minun mielipiteeni eivät ole turhia näille. Kiva tuntea itsensä "välitetyksi" näitten tahojen kanssa.

Vapuksi jämsään ja sirkukseen ensi viikolla. Jämsän reissulle en ole pituutta päättänyt mutta antaa sen mennä omalla painollaan. Kunhan itse viihdyn, eikä reissusta tule taakka. Taas kehittää päihteetön vappu, kyllä näitten pyhien kanssa tulee aina olemaan mielenkiintoista mutta selviän niistä :)