Miten pienellä eleellä voi saada ihmisen iloiseksi. Käytyäni a-klinikalla annoin henkilölle pienen kiitoksen hänen avustaan ja tuestaan. Tuntui hassulta huomata kuinka hän liikuttui tästä ja oli tippa linssissä. "olet ihana ja vahva nainen, minä olen otettu". Olihan se kiva olla mieliksi tällä tavoin ja muistuttaa kuinka tärkeä hän on ollut tässä minun matkallani kohti raitistumista. Kuinka tästä tuli itsellekkin hyvä mieli kun sain positiivista palautetta.
Ennen tätä tunne kuohua puhuimme retkahtamisesta ja sen jäkeisestä armosta itselleen. Se ei kaada maailmaa jos retkahtaa mutta sen jälkeen täytyy miettiä haluaako jatkaa vai käykö asian läpi ja miettii miten edetään jatkossa. Siihen ei saa jäädä rypemään. Psyykkinen pahoinvointi on tuossa tilanteessa pahempi kuin kankkunen. Tiedän kun olen sen kerran kokeillut. En ole itselleni armollinen tuon retkahtamisen suhteen sillä en anna itseni mennä siihen enään. Tosin pitää vain muistaa ettei retkahtaminen kaada maailmaa, eikä sen takia kannata kirvestä heittää kaivoon. Sen voi kääntää oppimiskokemukseksi mutta sitä ei kannata yksin tehdä. Minulla on tuommoisten varalta muutama ihana ihminen jotka tukevat tuon kääntämisessä. Toivottavasti en sitä tarvitse mutta minulla on suunnitelma B jos A ei toimi :)
Tiedän olevani vahvoilla.
Poika hoksasi tänään miten käännytään. Juuri oli ollut puhetta lasten psykan kanssa kuinka vähä liikkeinen poika on. Kyllähän hän on aina ollut liikkuva, kädet ja jalat keksittiin ajat sitten. Noh nämä ovat taas niitä virkailijoiden kommentteja joista ei pidä itseensä ottaa. Jokanen lapsi kehittyy omaa vauhtiaan. Huomiseksi sovittiin fysioterapeutti mutta tämähän onkin ihan kiva juttu. Saas nähdä millaista jumppaa ja tekemistä ne kertovat lapsen kanssa tehtäväksi. Kyllähän minä toisen kehitystä haluan tukea ja ihan mielenkiinnolla odotan huomista.
Vähän kylläkin mietityttää mitenhän paljon 4kk ikäisen vauvan pitäisi sitten liikkua jos tämä vauhti ei kelpaa noille. Tämä poika on yhdenlainen tohottaja lattialla ja odotan vain kun hän liikkeelle lähtee. Sitten saan olla koiran ja pojan kanssa helisemässä.
Poikakin on mukavasti näitten käyrillä reippaassa nousussa, tällä hetkellä 64cm ja 6500g :) Iloinen ja reipas poika. Tänään lasten psyka tokaisi innoissaan kuinka ihanaa kun toinen herää ja näkee äidin niin sitä vaan hymyillään heti.
Millaisenakohan he minua pitävät kun kaikki vähän epäilee mutta silti kaikki kirjottavat lausuntoihin että poika on hyvin hoidetun oloinen ja tyytyväinen. Ei noita virkailijoita aina ihan ymmärrä mutta olen saannut paljon heiltä irti. Nämäkin on vain viime vuotisen takia järjestetty sillä en minäkään voinnut varmaksi sanoa että miten selviän mutta eihän tässä ole ollut ongelmaa. Nautin pitkästä aikaa elämästä ja on ihana antaa toiselle mahdollisuus tutustua maailmaan. Minäkin voin antaa niin paljon enemmän kun olen selvin. Tosin ei tämä aina ole ollut ruusuilla tanssimista. Välillä ailahtelee mieliala ja tekisi mieli perseet vetää mutta onneksi minulla on asioita joita voin ajatella näissä tilanteissa jotka saavat paremmalle tuulelle :)
Tämän päivän aikana olen itsekkin oivaltanut paljon ja saannut paljon pohdittavaa jatkoksi. Taas on edessä eräänlaista hoitoneuvottelua ja minun pitäisi kertoa mitä minä tarvitsen. Ihania kun kaikesta kysytään minun mielipide eikä vain tungeta ns. lääkäriltä toiselle. Minun mielipiteeni eivät ole turhia näille. Kiva tuntea itsensä "välitetyksi" näitten tahojen kanssa.
Vapuksi jämsään ja sirkukseen ensi viikolla. Jämsän reissulle en ole pituutta päättänyt mutta antaa sen mennä omalla painollaan. Kunhan itse viihdyn, eikä reissusta tule taakka. Taas kehittää päihteetön vappu, kyllä näitten pyhien kanssa tulee aina olemaan mielenkiintoista mutta selviän niistä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti