Takapakki tuli eteen. Tai no onhan sitä hetken ollutkin mutta enpä halunnut sitä myöntää vaan painon pää kolmantena jalkana eteenpäin ja tässä tulos. Uuvuin, olen loppu haaveilen tämän elämän päättämisestä. Mutta poikaa kohtaan tunnen syyllisyyttä, tunnen olevani huono ihminen kun moiset ajatukset pyörivät mielessä.
Taas voin kysyä miten minä tähän päädyin. Pitkään nautin elämästä. Vuorovaikutus poikaan onnistuu täydellä sydämellä mutta ne hetket jolloin joudun olemaan yksin. Pahasen piru istuu olkapäällä ja hokee paheita.
Juomaan minä en sentään ole alistunut vaikka kerran se oli lähellä mutta jäinkin ennemmin kuskiksi kavereille. Tässä tuli taas yksi onnistumisen kokemus lisää ja sain työstää raittiuden edistämistä.
Pitkään emmin miten kenelle hoitavista tahoista toisin asiani esille ja puhelimen päässä olikin vieras ihminen joka ei tiennyt minusta mitään. Tässä vaiheessa kaduin että olin viestiä laittanut eteenpäin. Tämä henkilö sotki sossun takaisin kuvioon mutta onnekseni sossu luottaa sanaani ja jätti asian ensi viikolle. Minulta kysyttiin taas millaista apua tarvitsen? En minä tiedä haluan vaan päästä eroon tästä itsetuhosta.. olen tyhmästä päästä mutta tällä kertaa toib oman oloni kohtuu ajoissa esille. Ehkä nämä keksivät ratkaisun tähän.
Viimeksi psykalla ollessa minulta kyseltiin olenko tyytyväinen parisuhteeseen miksi olen siinö vieläkin. Tähän tokaisin ettö mietin itsekin. Sitten toinen alkoi kysellä tunnenko olevani voimaton päättää tätä suhdetta onko minulla voimia. Eih minulla ole voimia tehdä moisia päätöksiä. Hyvä jos jaksan itseni pitää elävien kirjoissa nii miten voisin panostaa parisuhteeseen. Teen kaikkeni jotta pojallani on hyvä olla. Ihana ilopilleri, minun ankkuri
