Ennalleen

Nukkumaan younghearted

Jossain on kaikki paremmin ja tähdet loistaa kauniimmin mut mun sydän kuuluu tänne sinne missä sinäkin
En sua pois mielestäni saa miten voisin yrittää unohtaa kun kotiin illal tuun, yksin aamulla herään, enkä sua enää täällä nää Ennalleen en saa mä vaan ootan että sut nään vielä uudestaan ja tuun sun luo nukkumaan
Muistan kun sängyllä maattiin yhteistä elämää suunniteltiin mut ikinä ei tullu sitä päivää kun vietetään meidän häitä
Mitä meille täällä tapahtui
Mihin rakkautemme haihtui
Joo mä tiiän et tein niin väärin kun susta irti päästin
Ennalleen en saa mä vaan ootan että sut nään vielä uudestaan ja tuun sun luo nukkumaan
Mietin sua taas kun ei huvita juhlia Tuhannen kerran katson sun kuvia
En saa unta
Tänä iltana oon valveilla
Mietin sua taas kun ei huvita juhlia Tuhannen kerran katson sun kuvia
En saa unta
Tänä iltana oon valveilla
Ennalleen en saa
Mä vaan ootan että sut nään vielä uudestaan
Ja tuun sun luo nukkumaan

Joitain asioita en saa ennalleen ja osaa en edes halua. Elän vain katkeran, en osaa päästää irti. Kiusaan itseäni, ehkä olen riippuvainen ahdistuksesta. Miksi aina jostain tulen riippuvaiseksi. Enkö osaa elää...
Kurjaa, valoa risukasaan, aina olen se itse joka töppää.. miten pitkään voin vain pitää asioista kiinni..

Karikoista valon pilkkeeseen

Elämässä pääsee eteenpäin, uskon vaikka välillä horjuukin. Onneksi en kulje tätä tietä yksin. En tiedä mistä itseni löytäisin. Minulla on ankkuri ja kompanssi. Tiedän mitä haluan. Tulevaisuuden suunnitelmat päämääränä. Mikään ei ole mahdotonta. Jotkut vaan vaativat sen että puren huulta ja pidätän itkua ja vakuutan muille että kaikki on hyvin. Tiedän ettei minua vastoinkäynnistä kaadeta, en enää ole yksin. Asiat voisi olla huonomminkin, saan olla kiitollinen siitä mitä minulla on. Asiolle on tullut uusia merkityksiä. Äiti, sisko, tytär, ystävä olen monelle merkittävä enemmän ja vähemmän. 

Kaikesta huolimatta minä olen tässä, kai silläkin on merkitystä. Olen epäonnistunut mutta niin olen myöskin onnistunut. Elämä on ollut kivikkoista, haaksirikkoja, myrskyistä. Hyviä hetkiä vastapainoksi, olen itkenyt ilosta ja surusta. Unelmat on särkyny ja niitä on rakennettu uudelleen.

Mikä siinä on cheek
Heyo, meidän aika käy vähiin, se on kohtaloo.
Sekotin mä taas unelman ja painajaisen,
pinnan alta löysin toisenlaisen ihmisen.
Woo-oo-oo, ihmisen, jee-ee-ee, ihmisen,
woo-oo-oo, jeei-jee
Mikä siinä on?

Mikä siin on, et löydän itseni draaman keskeltä.
Taas unelmat särkyy, kaikki menee paskaks hetkessä.
Isken nyrkin seinäst läpi, demonit ne ei täält hävii. Mä nään punast ja se taitaa olla veri meikän käsis.
Palataan alkuun, sä koitit ottaa kii, mä juoksin taas tahallaan karkuun.
Pusuhippaleikeissä skidinä sama kaava, jalat käy niin nopee ettei mua ikinä palaa saada.
Jostain syystä hidastin, sait pidettyä kiinni, pitkäst aikaa hetken paikallaan, ihmeen hyvä fiilis.
Voisko olla totta, et mulleko joku sopiva vai? Mulla sun sydän, sulla mun kotiavain.

Mikä siinä on, että sun piti mennä muuttumaan toisenlaiseks? Mikä siinä on?
En tiedä kuka muuttui, tää ei oo sitä mistä rauhan saan. Sotkin unelman ja painajaisen, siks mä laulan taas.
Heyo, meidän aika käy vähiin, se on kohtaloo. Sekotin mä taas unelman ja painajaisen, pinnan alta löysin toisenlaisen ihmisen.
Woo-oo-oo, ihmisen, jee-ee-ee, ihmisen, woo-oo-oo, jeei-jee

Alkuhuuma: ruusunpunaset linssit, pinkit sangat. Tai silmist vamma, sokeus ei pitkälle vissiin kanna.
Jotenki se kävi, näin sun todelliset värit, ja järki koko yhdesolemisest hävis.
Rilluttelu, toiset naiset, halusin vaihtaa pois sen kaiken. Mut yks keskustelu teki susta toisenlaisen.
Mun silmis toisen naisen, samanlaisen ku toisten naiset. Perus pinta-stadilainen ei oo mulle oikeenlainen.
Enkä pysty siihenkään, et oon yöllä pystyssä viideltä. Ylivireen, hyvin kireen, taas löytyy yks syy riidellä.
Vääntö päällä, soutaa huopaa, Matti ja Mervi, illan kysymys lentääkö kaulin vai kattila ensin?

Mikä siinä on, että sun piti mennä muuttumaan toisenlaiseks? Mikä siinä on?
En tiedä kuka muuttui, tää ei oo sitä mistä rauhan saan. Sotkin unelman ja painajaisen, siks mä laulan taas.
Heyo, meidän aika käy vähiin, se on kohtaloo. Sekotin mä taas unelman ja painajaisen, pinnan alta löysin toisenlaisen ihmisen. Woo-oo-oo, ihmisen, jee-ee-ee, ihmisen, woo-oo-oo, jeei-jee

Unelma vai painajainen? Totta vai pelkkää harhaa? Tienviittoi helvettiin, hei nyt mennään harhaan.
Mut jotain tästä tarinasta oppii, siirsin sulta saadut nallet mun fanilahjaboksiin.

Mikä siinä on, että sun piti mennä muuttumaan toisenlaiseks? Mikä siinä on?
Kun hyvä nainen menee pilalle, se on pilalla aina. Kaikkee mitä on tehty, ei vaan voi villalla painaa.
Heyo, meidän aika käy vähiin, se on kohtaloo. Sekotin mä taas unelman ja painajaisen, pinnan alta löysin toisenlaisen ihmisen. Woo-oo-oo, ihmisen, jee-ee-ee, ihmisen, woo-oo-oo, jeei-jee

Yksinäisyyden haudalla pistepiste

Oon istumas huonees keskel tyhjää ilmaa,
jota muut eri tahtiin hengittää
huonees kantava kaiku mut mä oon vaan hiljaa, valmiina poistumaan
päästää historian toistumaan
mut on ajatus oikee, työnsit mut seinää vasten loit vakavan katseen ja rystyset valkosen sä tartuit mun vaatteisiin
ensin mun sydänkäyrä suoraa viivaa,
sit sä sukelsit mun kaulaliinaa
sun hengityksen kaulalla mä tunnen
yksinäisyyden haudalla
ensin mun sydänkäyrä suoraa viivaa,
sit sä sukelsit mun kaulaliinaa
sun hengityksen kaulalla mä tunnen
yksinäisyyden haudalla
haluun sanoo sen sulle ennenku ajatus katkee,
ennenku ajan hammas pois sen syövyttää
kun riistaa viissaatkin ihmiset on toiselle
moisille ei mikään riitä
ei kiitä mistään

eikä mun puheest saa selvää

kysyen silmäs katsoo
oon kai jo puhunu liikaa
vaik se mitä mä meinaan on vaan niin yksinkertaista
ensin mun sydänkäyrä suoraa viivaa,
sit sä sukelsit mun kaulaliinaa
sun hengityksen kaulalla mä tunnen
yksinäisyyden haudalla
ensin mun sydänkäyrä suoraa viivaa,
sit sä sukelsit mun kaulaliinaa
sun hengityksen kaulalla mä tunnen
yksinäisyyden haudalla
mut sen aina työnnän tuonnempaan
kun en viestii kulkemaan sulle saa
kun en tohdi yksinkertaistaa
niinkuin se kuuluis kertoo
ensin mun sydänkäyrä suoraa viivaa,
sit sä sukelsit mun kaulaliinaa
sun hengityksen kaulalla mä tunnen
yksinäisyyden haudalla

Kaija koo surulapsi

Opin että se ei tule jäädäkseen
mä en suostunut koskaan sen otteeseen
se on muisto sun äänestä kertomassa, mä en kelpaa
no hei
sinä itse teit musta tällaisen
ei, mun elämä ollutkaan sun mittainen, joo

Olen kaatunut langennut loukkoihin,
joista auennut on ovi ainut alaspäin
ja niihin mun haaveet haudattiin
sain uudet haaveet ja nousin
kauas päässyt oon
enkä sun surulapsesi tahtonut koskaan, mä olla
vaan nousta korkeuksiin

Mua kasvatit siskoihin vertaillen
ne on tyttöjä äidin ja tietää sen
sinä pilkkasit estelit kun halusin vaan lentää,
tänään
mun kipukynnys on taivaan korkuinen, ja siitä
sinä ansaitset suuren kiitoksen, joo

Olen kaatunut langennut loukkoihin,
joista auennut on ovi ainut alaspäin
ja niihin mun haaveet haudattiin
sain uudet haaveet ja nousin
kauas päässyt oon
enkä sun surulapsesi tahtonut koskaan, mä olla
vaan nousta korkeuksiin

Kun on alhaalla käynyt niin huipulla tuulen tuntee
se saa
sydämeen sen, yksinäisyyden, palaamaan

Olen kaatunut langennut loukkoihin
joista auennut on ovi ainut alaspäin
ja niihin mun haaveet haudattiin
sain uudet haaveet ja nousin
kauas päässyt oon
enkä sun surulapsesi tahtonut koskaan, mä olla
vaan nousta korkeuksiin

Teleks säröjä sinussa
Kun kelaat, ettet kelpaa, ettet sä voi millään koskaan onnistua, Sydämes sua piekesee, armotta ku raaka marraskuu. Kun ootat suurta käännettä, pakkohan sen joskus on tapahtuu. Kun et millään totu siihen et sua teititellään kassalla. On tapeteissa läiskiä, on meidän keskusteluista. On hellän yön jälkeen kahvikupin yli katseessas nään surua. Ne on halkeemia taivaallaa, onnen saumoja, säröjä sinussa. Sä et ehkä itse sitä nää, mut ne säröt tulvii kirkasta elämän valoa.Kun mietit kuolemaa, et onks se vain portti kohti seuraavaa, Vai onks se niin, et peli pelataan tällä puolen kokonaan. Sit tilaat shampanjaa, kun ylle pilvien me selvittiin, nousukiidosta. Kun kuuntelet sun ystävääs, joka ei sua koskaan jaksa kuunnella, Kun soitat mulle syksy yönä, seisot jalat järvessä, Sanot tuijottavas pimeää, ja se takaisin sua tuijottaa. Ne on halkeemia taivaallaa, onnen saumoja, säröjä sinussa. Sä et ehkä itse sitä nää, mut ne säröt tulvii kirkasta elämän valoa. Sussa on ne kulmat, jotka eivät koskaan hioudu, Ne säröt, jotka tekee susta täydellisen, kauniin ihmisen Ne on halkeemia taivaallaa, onnen saumoja, säröjä sinussa. Sä et ehkä itse sitä nää, mut ne säröt tulvii kirkasta elämän valoa.

Pyhimys salainen maailma
Salainen maailma salaisuudet paisuu
Mut salaist on vaan sen salaisuuden vaisuus
Mun tulevaisuus ei oo sitä miten mä sen nään
Potentiaali riittää selkeesti vähempään Siit lähetään mihin päädytään
Ehdotan et tähän paikalleen jäädytään Ehkä sillon oisin hetken paikallaan
Mun aika on palaneena savuna taivaalla Mä yritän tehä samaan aikaan kaikkee
Ku yhteen keskittyminen on vaan liian vaikeet
Mä oon lapsi hyppimäs taivaalta kuuta
En voi sitä saada mutten haluu mitään muuta
Mä oon supliikkipoika kerron tarinoita Mutten tee mitään kunnolla
Kaikkeni koitan mut ei se auta
Ku uskon omat jututki puhtaal omaltunnolla
Täl levyl puhun totta pelkästään
Mut tää laulu on rehellisin kaikist
En ota edes reppuu selkäänkään Ilman että muokkaisin sen päässäni lainiks
Täl hetkel makaan nurtsilla selvänä Unelma on saada aikaan kaks versee
Ku lauluissa mä oon lentäjä en pelkää
Ja haaveet asuu siel eikä mieli oo niin selkee
Luulin et kirjotan vaik junas radan kolinaa Mut toivo katos matkal kuka mä oon sitä omimaan
Mä toivoin et must ois hyötyy
Mut hyökyvät aallot sai sen toiveen syötyy Vaan tekemäl tätä mä joudun myöntyyn
Et kuka hyvänsä voi tulla lyömään lyötyy Mut lyökää kai mä kestän sen hengissä Oon yksin mun kengis eri persoonat jengissä
Moni matkustaa ulkomaille mä pakenen Mä en rakenna vaan rikon perusrakenteen Jatkuvasti loukkaan omii rajojani Periaatteet paskaks kuhan saan aikaan sanojani
Kirjotin tän kiinassa espanjassa hollannissa Meksikossa irlannissa ja intiassa
Mut oikeesti vaan viinassa ja jossain paskas
Mut siitä puhuminen ei oo viisasta
Tajusin et koko ajan kuljen unissani Peilikuva nukkuu ja oon kuollu muissa kuvissani
Mut en voi tehä tälle yhtään mitään
En ennenku tunnen oireet munissani
Mä oon miettiny mistä tää johtuu
Mis on kohtuus halun takas kohtuun Miten joukkueurheilija joutuu yksilölajiin Mä kaipaan parisoutuu
Ennen kulkuri poimi kukat ei poimi enää Tuntuu ettei mun kiintymysvietti toimi enää
En osaa olla avoin niinku normaalit
Mä en kuule huutoo tuu kuiskaan se korvaani
Sen mä ymmärrän mut ei se piristä
Mä en jaksa edes silmiä siristää
Ei oo apuu edes vireeni kiristää
Meil vekkari on ainoo joka tykkää piristä Mä tykkään vaan mennä nukkumaan
Auta tätä joustinpatjaan hukkuvaa Pelastusrenkaaseen sormenpaksuseen Laitan mun panoksen lyön vetoon koko lapsuuden
En osaa kaivaa tätä syvemmälle
Tässä se oli uus salatut elämämme
Mun salainen maailma riimien muodossa Tätä se on luonnossa lauletaan kuorossa

Katri Ylander - En koskaan Lyrics

Kadulla hiuksiini sataa lunta
taivaalla tähdet näkee susta unta
tunnen sen, mulla on sun luokses ikävä
en tahdo eksyä

Satutin sua liian monta kertaa
tiedän sen, kuulen itkun hiljaisen
huomaan mulla ei oo mitään ilman sua
tahdon takaisin sun luo

En enää koskaan päästäis sua pois
en enää koskaan lähtis luotas pois
niin heikko oon ilman sua
niin koditon mä ilman sua
en koskaan päästäis sua pois

Illalla yksin en saa unta
ikkunaan sade itkee suruaan
lupaan sen, sydäntäni tänään kuuntelen
se kertoo mulle sen

En enää koskaan päästäis sua pois
en enää koskaan lähtis luotas pois
niin heikko oon ilman sua
niin koditon mä ilman sua
en koskaan päästäis sua pois

Niin lähelle mä pääsin sua
kiinni syliisi
palelen sua etsien

En enää koskaan päästäis sua pois
en enää koskaan lähtis luotas pois
niin heikko oon ilman sua
niin koditon mä ilman sua
en koskaan päästäis sua pois

ojasta allikkoon

Voisiko tämä tunne vyöry joskus tasoittua..
Muutoksia elämässä. Ammatillinen kuntoutus kurssi käynnis. Ekat kaksi viikkoa oli yhtä helvettiä. Ehkä se kuitenkin johtui muutoksesta. Ennen päivätoiminnassa ja nyt täytyy taas pohtia mitä elämältä haluaa varsinkin koulun ja työn suhteen. Vaikeuksista huolimatta olen jaksanut puurtaa jo kolme viikkoa ja kohta on ensimmäinen osio ohi.
Totta puhuen voin olla "ylpeä" itsestäni. Asioilla on mahdollisuus mennä eteenpäin kuhan vain luottaa että asiat järjestyvät.
Uudet ihmiset ja uudet kujeet, ainakin olen viihtynyt kyseisellä kurssilla.

Poika, minun vahvin voimavara. Olen huomannut tässä ajan kuluessa sen kuinka paljon minulla on asioita joiden vuoksi yritän. "Osa-aika äitiys", se tässä varmaan eniten harmittaa mutta sentärän ero tilanteet eivät tunnu niin kurjilta kuin aikasemmin, ajatuksena "seuraava päivä tulee taas kohta". En varsinaisesti tätä tilannetta tämmöiseksi halunnut mutta hölmöilyni tekivät sen. Syyllisyys mokomasta kantautuu edelleen päivästä toiseen mukanani. Ehkä en koskaan osaa päästää siitä irti, toisaalta en tiedä haluanko. Suru joka siitä seuraa, pitää minut kasassa. Muistuttaa siitä mikä voi mennä pieleen jos kontrolli pettää...

Elämässä pitää vain mennä eteenpäin. Minulta monesti kysytään että "pärjäänkö kotona", tähän en voi todeta että PAKKOHAN se on. Mitään ei kuulemma ole pakko mutta se mitä minä menetän on liian suurta enää, monettakohan kertaa aloittaa  alusta. Tosin välillä vieläkin kyseenalaistan oman jaksamisen itsekkin. Seuraavana päivänä voin vain todeta että SELVISIN. Nostaa itseluottamusta vaikka sillä hetkellä se ei siltä tunnu. Minulla on mahtavat ihmiset ympärillä, vaikka välillä tuntuu että olen tässä sonnassa yksin. Kaksi läheistä ihmistä jotka ovat olleet kultaakin kalliimpia.

kick boxing on ollut mahtava laji johon uskallauduin muutama kuukaus sitten lähteä mukaan. Arki pysyy kasassa kun on jotain minkä vuoksi nousen aamulla sängystä. Muutakin sisältöä olen saannut rakennettua elämään. Pidän siitä ja voin olla ylpeä itsestäni..

Perille

Lyhyesti anna puun sanoja lainaten
Istun ratin takana,
puoli viiden ruuhkassa vasen kaista liikkuu, minä pysyn paikallaan
Puhallan höyryä ikkunaan, kirjoitan siihen nimen piirrän viereen sydämen ja sitten pyyhin sen
Jos olin matkalla, en enää muista minne, ja pääsenkö koskaan perille
En saa sua pois
en pois en ajatuksistani saa sua pois
Jos olin matkalla, en enää tiedä minne ja viekö tää tie koskaan perille
en saa sua pois
en pois en ajatuksistani saa sua pois
en ajatuksistani saa sua pois
Rullaan auki ikkunan, avaan napin paidasta miten pilvetkin nuo muodoillaan mua susta muistuttaa
Joku soittaa torveaan, jono taitaa liikahtaa mut jos seuraan niin se tarkoittaa, ajan kauemmas sinusta
Jos olin matkalla, en enää muista minne, ja pääsenkö koskaan perille
En saa sua pois
en pois en ajatuksistani saa sua pois
Jos olin matkalla, en enää tiedä minne ja viekö tää tie koskaan perille
en saa sua pois
en pois en ajatuksistani saa sua pois
en ajatuksistani saa sua pois
Jos olin matkalla, en enää muista minne, ja pääsenkö koskaan perille
En saa sua pois en
pois en ajatuksistani saa sua pois
Jos olin matkalla, en enää tiedä minne ja viekö tää tie koskaan perille
en saa sua pois
en pois en ajatuksistani saa sua pois
en ajatuksistani saa sua pois

Loppujen lopuksi onnellinen

Ajatus mörkö alkaa pysymään hallinnassa. Se ei vie enää hetken mielijohteesta mukanaan. Ajattelen, tarkistan totuuden rajat. Ei kaikki ole pahimmasta päästä.
Mikä ihaninta, pystyn useimmiten siitä puhumaan. Paljastamaan mielen syöverit. " rehellisyydellä estät sen ettei muille ihmisille tule ylläreitä sun taholta.."
Heh, rehellisyyteen pyrinkin. Ehkä en vastaa suoraan kysymykseen mutta en ainakaan enää valehtele siitä.
Edistystä, ihtekkin alan jo uskomaan. Melkein puoli vuotta melko tasasena menona varsinkin mitä pidemmälle viikoissa mennään.

Hölmöilyt käy mielessä mutta vain ajatuksen tasolla. Itku, se ei lopu mutta niiden asioiden kanssa voin elää. Haluan elää oli se sitten ylä tai alamäkeä. Mikään ei ole vielä ohi vaikka välillä siltä tuntuikin. Ihanien ihmisten avulla päästy tähänki saakka.

Uupumus henkisesti, sorrettu, arvostamaton, lista tuntuu loputtomalta mutta ilo, onni, toiveikas, kyllä toinenkin listan puoli saa jo paljon nimettyjä tunteita. Tunteista pölisty psykan hoitajan luonna. Tuntuu välillä ihan idiootilta noista  puhua mutta sitä opetellessa. Pitkään aikaan voin sanoa että olen onnellinen vaikka silmä kulma kostuisi...

tunteista ajatuksiin ja elämässä eteenpäin

Tässä sitä miettii mikä on oikein ja väärin. Onko tässä mitään tolkkua, henkisesti riekaileina ja epätoivoinen yritys pitää pakka koossa. Yhden psykan istunnon päätteeksi annoin pari lappua joissa kerroin erityisesti peloistani ja ahdistuksestani. Tässä välissä on muistettava että ne on vain ajatuksia. Ajatukset on tullut suurimmaksi osaksi purettua puhumalla. Tiedän haitallisen käytöksen seuraukset lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä..
Nyt on ollut pidempään psykalla aiheena tunteet. ei mikään minun lempi aiheeni ja taas kierrän ja kaarran kuin kissa kuumaa puuroa niinkuin psykan heppu tuppaa toistamaan. Viikkokortteja on monenlaista täytetty, tämä viimeisin on ollut haastavin. Pitäisi nimetä tunteita päivän aikana. En oikein tiedä kirjottaisinko varsinkaan niitä negatiivisia. Ihan vain sillä että pian joutuisin niistä ääneen puhumaan. En vieläkään onnistu pitämään itseäni kasassa, vaan silmä kulma kostuu..

Sanotaan että pitäisi laskea menneestä irti. Itsetuho on jäännyt taakse. Ajatukset eivät.
Olen pyörittänyt mielessäni monen näköistä ja yksi on ollut se että pitäisikö minun luopua siitä ajasta jolloin sain olla koko ajan lapseni kanssa. Onnellisuus ja pienen lapsen läheisyys on ollut parasta mitä minulla on ollut mutta nyt tuntuu enemmänki siltä että se viedään minulta pois. Osa-aika äiti. Sydäntä raapivaa kun haluaisin olla enemmän toisen kanssa mutta sitä ei suoda minulle. Klassiset lauseet joita kuulen "ootetaan millon leviän ja mennään pienin askelin eteenpäin." ymmärränhän minä mitä epäluuloja minä aiheutan muille. Radikaalisti sanottuna minulla on "hullun leima"... '
Mietin mitä olisin voinnut tehdä toisin, olisiko ollut parempi että olisin onnistunut (itselleni helpoin tie). Poikaa kohtaan täysin väärin. Olenhan aina äiti vaikka toinen on muualla. Ainut mitä voin tehdä on ottaa kaikki ilot ja surut lapsen kanssa yhdessä vastaan. Olla rakastava vanhempi.
Ne päivät jotka olen "yksin" eivät ole aina helppoja. Syyllisyys ja muut "ihanat negatiiviset tunteet valtaavat mielen. Aina ekana muistaa se että poika tulee taas seuraavana sovittunua päivänä. Kyllähän tähän hyviin hetkiin ja muistoihin mahtuu monta ihanaa ihmistä.

Reenit potkunyrkkeilyn parissa on ollut kiva plussa tähän sontaan. Tunti vierähtää ajattelematta omia ongelmia ja saan purkaa kaiken ketutuksen. Pitkästä aikaa asia josta nautin ja tuottaa mieli hyvää". Nyt vain odottelen että pääsenkö kelan ammatilliseen kuntouttavaan kurssiin mukaan. Minulla on tulavalle suunnitelmia on jopa suunnitelma B. Mennään pienin askelin vaikka kuinka se välillä ketuttaa... menneestä luopumisen suhteen on ongelmia ja tulee olemaankin.. se on vain fakta.

Ajatukset on vain ajatuksia. voin itse valita mitä niistä kasvatan, sen kun muistaisi muutkin kuin minä

Iloa, surua, elämää

Tarinoita sallan ja mikon matka maailman ympäri

Kerro mulle tarina 
Joka kertoo sinusta 
Sen ei tarvii olla tottakaan 
Kunhan opin sinut tuntemaan 

Sano vain kolme asiaa: 
Osaatko ratsastaa? 
Uskotko Jumalaan? 
Voitko minut pelastaa? 

En osaa sanoa 
Haluanko sun roikkuvan mukana 
Maailmalta saat luvan anoa 
Puolestani anteeksiantoa 

Saatan kertoo satuja 
Joissa oon paremmassa valossa 
Sun kantsii opetella uskomaan 
Vain mitä en suostu kertomaan 

Sanon kaksi asiaa 
Jotka voit tarkastaa: 
En usko Jumalaan 
Ja pelkään rakastaa 

En osaa sanoa 
Haluanko sun roikkuvan mukana 
Maailmalta saat luvan anoa 
Puolestani anteeksiantoa 

Vielä yksi asia vaan 
Vielä yksi asia vaan 
Oon vielä yksi asia vaan sun tarinaan 
Oon vielä yksi asia vaan sun tarinaan 

En tiedä mitä sanoa 
Mut haluan sinun roikkuvan mukana 
Maailmalta on turha anoa 
Rakkautta tai anteeksiantoa 

En tiedä mitä sanoa 
Mut haluan sinun roikkuvan mukana 
Maailmalta on turha anoa 
Rakkautta tai anteeksiantoa

Kehäraakkeja ja kuninkaita hausmylly

Villi poika viimapää
ainoo lapsi eläinlääkärin lesken
jätti opistot kesken,
kitaraks vaihtoi vasken,
tahtoi toista elämää

oli alku toukokuun
yksin rojujaan kasseihin pakkaa
paskat kaikesta nakkaa
vaihtoi lennosta akkaa
kuului kutsu jonkun muun

kutsu kohtalon
ojasta allikkoon

ei meistä oo
pitään kravattii ja kauluspaitaa
ei meillä oo
metsii peltoja ja vehmaita maita
mut vaik ois onnetar ollutkin saita
me tiedetään miten on elämän laita
on kaikki päivät pelkkää lauantaita
me ollaan ylpeesti kehäraakkeja ja kuninkaita

jokin miestä viivyttää
katsoo miettien poikansa unta
oottaa valtakunta
narrin hiippakunta
hetken viihdyttäjää

kruunut kutreillaan
rypyt kasvoillaan

ei meistä oo,

voi mitä elettyä elämää
ja läpi juhlittua yötöntä yötä
voisin vaihtaa pari seuraavaa päivää
niihin jolloin oli onnikin myötä
mut suremaan
tai katumaan
ei meitä saa kukaan

ei meistä oo

Öh, mihin tämä aika vierii... neljä viikkoa on takana kick boxig harrastuksen parissa ja jatkoa on luvassa.
Rakkaimman kanssa olen saannut viettää aikaa. Lapsi niin pieni ja viaton. En halua enää olla se "hullu äiti" joka yrittää päästä elämästään eroon keinolla millä hyvänsä. Olen oppinut paljon ja en ajattele ekana että mistään ei tule mitään. Minä näytän kuka elämääni hallitsee, ei menneisyys tai pelko tulevasta. Elän tätä päivää ja annan kaikkeni.
Tunteet on edelleenkin se arka paikka, silti asioista olen pystynyt puhumaan. Ei sillä että olisin kokenut ihme parantumisen, vaan olen oppinut hallitsemaan ja pitämään ajatukset kurissa. Ei tämä ole ruusuista mutta asiat on pysynyt pitkään hyvällä mallilla vaikka varpaille on pudonnut painoa.

"En voi aina valita ajatusten sisältöä, joten valitsen mitä ajatuksistani kasvatan"

paino lasti

Elefantin Paino 

Ellinoora

Silloin luulit et tää on The End Mut ei ollut sun aika tulla osaksi virta Päivä taittui eteenpäin, mut se takaraivoon jäi Eikä me koskaan enää puhuttu siitä Eihän leijonil oo kyynelkanavii Kun heikkoudetkin on vahvuuksii En mä kehtaa edes kysyä Hei mikä on mut huomaan sun silmistä Se tekee kipeää, kun elefantin painon alle jää Eikä kukaan muu sitä nää Vaik sut on luotu kantamaan Nousemaan aina uudestaan Oon pahoillani en osannut lohduttaa Mut lupaan vielä se helpottaa Kuka meidät opetti niin, pysymään hiljaisuudessa kii? Jos sä viitot, huomaako kukaan? Ja kun kupla puhkeaa, kaaosta ei voi kahlita Mut tänään naamiot riisutaan Ja koko maailma näkee sen Mitä sä kavahdit peitellen Se tekee kipeää, kun elefantin painon alle jää Eikä kukaan muu sitä nää Ja vaik sut on luotu kantamaan Nousemaan aina uudestaan Oon pahoillani en osannut lohduttaa Mut lupaan vielä se helpottaa Se tekee kipeää, kun elefantin painon alle jää Eikä kukaan muu sitä nää Ja jonain päivänä se elefantti siivet saa selkäänsä Lentää kauas pois omiensa luo Ja vaik sut on luotu kantamaan Nousemaan aina uudestaan Oon pahoillani en osannut lohduttaa Mut lupaan vielä se helpottaa Vielä se helpottaa

Toimmi Kalenius -Liikuta mua

En ole vahva, en liioin heikkokaan en kipua pelkää - enkä kuolemaa vaan sitä että elämättä jää ainoa elämäni jäisin vain ruosteeksi raiteeseen kolhuksi parkkihallin kaiteeseen kun katsot minua, kerro mulle mitä sinä näät Liikuta mua, liikuta vähän olen mies vailla historiaa Liikuta mua, liikuta vähän olen mies vailla tulevaa puoliväliin luettu, nahkakansiin puettu mies vailla tarinaa En ole hyvä, mut tuskin pahakaan en sinua pelkää - enkä rakkautta vaan sitä, että kyltymättä jää ainoa sydämeni jonka kahden lyönnin välissä ois valtameren verran tyhjyyttä kun katsot minua, kerro mulle mitä sinä näät Liikuta mua, liikuta vähän olen mies vailla historiaa Liikuta mua, liikuta vähän olen mies vailla tulevaa puoliväliin luettu, nahkakansiin puettu mies vailla tarinaa

En voi enää sössiä, pakko keksiä keinot.. antaisin kaiken mennä mutta se olisi väärin. Kulutan energiani ihan väärään, märehtimiseen.. Energia syöppöinä on asioita jotka tulevat ulkopuolelta, velvollisuuksina, pakkoina ja annettuina. Voimavaroja minulla on vähemmän kuin syöppöjä mutta sitäkin suurempia ovat ne pienet asiat joiden vuoksi taistelen mieltäni vastaan. Elämäni ei ole mitään tasapainoista. Mieli ja kroppa tekee toisinaan kepposensa. En voi kuin pyrkiä käsittelemään ne ja tajuta sen että ne ovat vain ajatuksia. Ei tekoja, niillä on iso ero. '

Haluan luoda jotain uutta itsestäni ja elämälleni. Luoda oma todellisuus ja tulevaisuus. Ilman näitä vanhoja tekoja tai ajatuksia. Se ei vain onnistu jos jotkut elämääni vaikuttavat ihmiset junnaavat vastaan. En voi luopua kaikista ihmisistä, jotkut on vain kestettävä ja taas todistaa että pystyn tähän..

En halua enää kärsiä tätä kuraa mutta siitä ei vain niin helposti pääse eroon. "aika näyttää" mistä minä kiskon resurssit jokaisen kuopan ylittämmiseen. En tiedä, on vain keksittävä keinot...

Viimeksi lasta koskevassa palaverissa minulta kysyttiin "mikä nyt itkettämään alkoi", en saannut enää sanaa suustani. Mielessäni pyöri vain kuinka olen tilanteen päästänyt tähän, syyllistin itseäni, inhoan itseäni. Palasin siihen ajatuksissani jossa olisin voinnut tehdä toisin. Ei mennyttä voi muuttaa.. En varmaan vielä pitkään aikaan pysty asiaa avaamaan. Tuntuu siltä kuin minnut revittäisiin yhä uudelleen palasiksi. Käännetään veistä haavassa. Minusta oli ihminen kirjoittanut lausunnon joka ei minua tunne tai tiedä muuta kuin sen mitä näki minun muutaman viikon aikana tekeväni. Meillä oli ensinäkin vähän sukset ristissä, en halunnut avata suutani joten hän teki omat päätöksensä...

En enää tiedä kenelle voin tai uskallan mitä kertoa ettei sitä taas käytetä minua vastaan.

Itken...

Luopumisen taakka

Mietitäänpä mitä ilman en voisi elää, mitkä ovat ne tärkeimmät asiat joita ilman tuntuu tyhjältä, merkitsemättömältä?
Mieli sumeana en edes keksi ratkaisua aineellisesta mutta haluan vaalia niitä hetkiä muiden kanssa. Poika, ystävät ja muut jotka ovat olleet tukenani vaikka minä olin luovuttamassa. Poika, ei vanhemman kuuluisi elää ilman lapsensa läheisyyttä. Tämä on aihe joka repii minut aina hajalle..
"Mitä enemmän meiltä otetaan pois, sitä lähemmäksi tulemme itseämme". Ei ole kyse tavaroista, ihmisistä, ulkonäöstä tai ruumiinosista. Kun ihmiseltä otetaan pois jotain todella tärkeää, hän havahtuu elämän rajallisuudesta. Tämä teki minuun niin ison kolhun etten kyennyt kuin ajattelemaan itseäni ja sitä kuinka halusin kuolla tavalla tai toisella..

Kaikesta selvinneenä arvostan elämääni uudellla tavalla. "Elämälläni on merkitystä ja sillä miten sen elän". Pyrin olemaan kuuntelematta ajatusmörköäni joka mollaa vähintään kerran päivässä minut maahan. En voi aina valita ajatusteni sisältöä mutta voin valita mitä ajatuksistani kasvatan. "Jos ajatukset eivät palvele minua, annan niiden olla".
Käytin energiani siihen ett olin valmis pitämään kiinni asioista jotka olivat tulleet jo ajat sitten tiensä päähän. Tietyistä asioista luopuminen pitkän käsittelyn jälkeen antoi uuden mahdollisuuden. Väkisin yritin saada asioita pysymään kasassa ja lopulta oman elämän kustannuksella..
Elämä on riepotellut laidasta laitaan, kaikkea en olisi halunnut edes kokea mutta näistä viisaampana suunnittelen tulevaa avoimin mielin. Monen sorttista suunnitelmaa saa nähä mihin "kala nappaa" :)

Up and up, ehkä tästä tulee jotain

Alku viikko takkuili, vuokran kanssa sähläsin, sain huolimattomuudesta huomautuksen kun laitoin parkkikiekon väärään kellon aikaan. Melkein tuli itku kun näin ja turisin parkkipirkon kanssa, antoi anteeksi mokan. Näitä ihmisiä ei ole tässä maassa paljoa, myötätuntoa ja muutenkin ihania ihmisiä.
Kaikki eivät puota "paskaa" niskaan.

Ahdistus on ollut kurissa, uusi aktiivisuus ranneke, edellinen hajosi jostain kumman syystä.. nyt voin taas seurata omia tekemisiä. Tämä vuosi meneekin varmaan itsensä opiskelussa ja ensi vuodelle on uusia suunnitelmia mm. Töihin paluusta.
Ihana tunne kun asiat alkavat olla järjestyksessä, vielä kun muistan pitää itsestäni huolta. Masennuksen kierteestä on mahdollisuus päästä pois mutta helppoa se ei ole.. voisikin vain napsauttaa sormia ja asiat palaisivat ennalleen ennen kuin nupissa alkoi viirata.. itsesyytökset pyörivät paljolti mielessä mutta kaikki on pysynyt työn jälkeen ajatuksina. Saan olla ylpeä itsestäni.

Tänään alkoi uusi harrastus, kick boxing. Mahtava tunne oli melko rankkojen reenien jälkeen. Kaikenlaisissa harkoissa on oltu ajan saatossa mutta ei koskaan tuommoisessa varsinkin ekoiksi. Eikun uudelleen, tätä neljä viikkoa perusteiden parissa ja myöhemmin jatkoa ehkä tiedossa. Mahtava laji, tosiaan pitää pitää omat ajatukset kurissa ja saa vain keskittyä lajiin.
Tunti vietähti nopeasti ja sain huomata etten enää ole ihan rapa kuntoinen. Paljon on harjoiteltavaa mutta jutut alkoi luistaa kivasti ja kunto kesti. Mahtava porukka ja vetäjä. Aina valmiina niinkuin vanha partiolainen voi todeta. Jotain uutta sain omaan arkeen, jotain muutakin jota odottaa.
Pieni mies on ensi sijaisena ja äitinä en voi kyllästyä meidän yhteisiin hetkiin. En voi edes sanoin kuvailla kuinka häntä rakastan. Yksi iso hali saa silmä kulman kostumaan onnesta. Elämässä on paljon hyvääkin se vaan vaati vähän penkomista ja romahtelua. Usko itseensä ei enää ole ihan pohja lukemissa, tästä elämästä voi nauttiakkin.

Pirun ajatusmörkö

Piru istuu olkapäällä- Lassi Valtonen

"Piru istuu olkapäällä aina iltaisin
se kuiskii ja houkuttelee
hiili hankoaan se kuumentaa
sinutki matkaansa nappaa
mutta sinä voit pelastaa itsesi
minä voin pelastaa itseni

mietin uudelleen omat valintas
onko suuntas varmasti just se oikee
sä hyppäsit kaivoon etkä päässyt ylös
eikä kukaan heittänyt köyttäkään
mutta sinä voit pelastaa itsesi
minä voin pelastaa itseni

älä turhaan pelkää aikuinen mies
älä turhaan pelkää aikuinen nainen
piru istuu olkapäällä taas uudelleen
piru istuu olkapäällä taas uudelleen

mutta tällä kertaa en pelkääkkään
mä tarjosin käden ja kuiskasin
olen myynnyt jo oman sieluni eteenpäin
mutta sinä voit pelastaa itsesi
minä voin pelastaa itseni
mutta sinä voit pelastaa itsesi
minä voin pelastaa itseni"

Viikonloppua lähestyessä ahdistus nousee yli sietorajan. Tuntuu kuin tukehtuisi, tekisi mieli van itkeä ja vajota maan alle. Pelot painaa päällä, mitä jos kontrolli pettää. "Arki" ei pädekkään viikonloppuna. Ei ole mitään minkä vuoksi nousisin sängystä. Ei pitäisi ajatella kuinka jonkun takia nousisin ylös, miksen nousisi itseni takia..
Itseni arvostaminen on taaas nolla, yritän välttää ihmiskontaktia.. Piti mennä kaveria moikkaamaan mutta siitä tuli liian iso kynnys josta en päässyt ylös.. Mielihalut pyörivät mielessä, takoisin nyrkin verille, viiltelisin, polttaisin taas itsetuho vie ajatuksista voiton. "kaikki on hyvin, mitään ei ole sattunut". Kontrolli on pitänyt vaikeista hetkistä huolimatta. Jossain minussa on se halu jotta en tee itselleni mitään. Tämän viikon aikana olen pohtinut lääkkeitten syömistä. "jos ne olisi minulla, söisin ja "nukkuisin pois". Sitä vaaraa ei ole ja se on vain ajatus, "ajatukset ei voi minua satuttaa"...

Kämppä täynnä muistoja, valokuvia jotka muistuttaa siitä miksi jaksan aamulla nousta ylös ja suorittaa päivän jotta saan viettää parhaimmat hetket ilman "huolia" pojan kanssa. Otamme ilon irti siitä vähästä ajasta ja minä todistan kykeneväni olemaan se äiti joka olen aina ollut, rakastan, välitän, huolehdin. Kunhan muistan katsoa myös peiliin ja tehdä saman itselleni kuin pienelle pojalle.

hidasta elämää reseptejä:

Hengität, rakastat

-siis elät.

Loppu on sinusta

itsestäsi kiinni.

Jos ajatuksesi eivät

palvele sinua, anna 

niiden olla.

Elämä ei ole sellaista,

jollaiseksi sen joka aamu

kuvittelit, vaan elämä on 

sellaista, jota et yhtenäkään

aamuna osannut toivoa.

ENSIN

"Älä huoli, vaikka elämäsi olisi kääntymässä

päälaelleen. Mistä tiedät, että se elämä, johon olet

tottunut, onparempi kuin se, joka on tulossa?"

SITTEN

"Kysyin miksi sain vain tämän?

Ja ääni vastasi: ¨vain tämä¨ vie sinut kohti sitä"

LOPUKSI

"Olet paennut häkistä. Olet levittänyt siipesi.

Nyt, lenna" 

"heitä kädet ilmaan on aika irrottaa"

Taas on yksi viikko vierähtänyt eteenpäin. masennus ja ahdistus on ollut keskivertoa korkeammalla. Suunnitelmat muuttuvat, asiat tehdään kiireellä eikä oikein mitään saa loppuun. Ajatukset pyörivät pojassa ja omissa menoissa. Koko ajan pidetään "pieni" kiire yllä. Vklpun jälkeen kärsin uni veloista. Aamuisin en meinaisi jaksaa nousta ylös. tekisi mieli lyödä "pause" nappi pohjaan mutta mikä se sellainen on???

Pojan kanssa olo muistutti miksi olen tässä, mikä on minun "elämän" tehtvä. Mikään sana ei riitä kuvaamaan millaista on olla äiti, jonka poika iloinen ja onnellinen. Meillä on vähän aikaa olla yhdessä mutta otamme siitä kaiken irti. <3 Asiat on pysynyt erillään eikä ole tullut asioista yhtä sekasotkua. Yritän pitää mielessäni sen, että minulla on eri tahot jotka hoitavat asioita. Kaikkea ei tarvitse enää yrittääkään samaan aikaan.

siskon poikaa tuli käytyä katsomassa, itkuhan siinä tuli. Niin pieni ja viaton. Ekana ajatuksena tuli oma poika mieleen jolloin hän oli yhtä pieni. Ajattelin antavani lapselleni kaiken. Ei se ihan niin mennyt mutta tiedän ainakin että poika kaipaa äitiään ja on aina iloinen, riemuissaan nähdessä minut. Tuli mieleen kuinka tyhmän teon meinasin tehdä kun mietin ja yritin päästä elämästä pois.

Haikeus, suru ja muut sekalaiset tunteet, saavat minun silmä kulman edelleen kostumaan. Sattuu koko ajatuskin, yritän mennä päivä kerrallaan. Odotan seuraavaa kertaa kun saan pienen miehen syliini ja pääsen sanomaan "äitin rakas". Syyllisiä en enää etsi ongelmiini, mennyt on mennyttä kunhan sen muutkin muistaisivat eikä aina minua muistuttelemassa virheistäni...

raaka-aine -katso maailmaa

Se opettaa kovemmilla käsillä kun kukaan muu Ja kun arki iskee vastaan sä manaat perkelettä taas

Vastoinkäymisistä minut muodostuu Joinain päivinä et mitään muuta kuin vihaa peilikuvaas Sun pitää luottaa että sun selkäranka kestää vaikka joskus elämä polvilleen sut pistää Katso maailmaa kuin se olisi kaunis Kuin sä et eläis vailla tietoa huomisesta Katso maailmaa kuin se olisi kaunis Kyyneleet estäisivät onnea kuihtumasta Mutta maailma on avuton heijastus meistä jotka se suruun hukutetaan Se olettaa että sä oot aina valmiina kun kylmä tuuli pohjoisesta muutoksia tuo Sä tajusit etten enää ollu otteessa Ja hetken aikaa kasvoi taas se kyyneleiden vuo Sun pitää luottaa että sun selkäranka kestää vaikka joskus elämä polvilleen sut pistää Katso maailmaa kuin se olisi kaunis Kuin sä et eläis vailla tietoa huomisesta Katso maailmaa kuin se olisi kaunis Kyyneleet estäisivät onnea kuihtumasta Mutta maailma on avuton heijastus meistä jotka se suruun hukutetaan Katso maailmaa kuin se olisi kaunis Kuin sä et eläis vailla tietoa huomisesta Katso maailmaa kuin se olisi kaunis Kyyneleet estäisivät onnea kuihtumasta Katso maailmaa kuin se olisi kaunis Kuin sä et eläis vailla tietoa huomisesta Katso maailmaa kuin se olisi kaunis Kyyneleet estäisivät onnea kuihtumasta Mutta maailma on avuton heijastus meistä jotka se suruun hukutetaan

katti meu- kädet ilmaan

Entä jos seisoisi kadulla tän koko päivän hievahtamatta tuijottaa tyhjää menneisyys valuu jaloista läpi asfalttiin

hievahtamatta ajan pysäyttää Heitä kädet ilmaan tuuli takertuu paitaan heitä kädet ilmaan on aika irrottaa Entä jos olisi vain tämä ei mitään muuta sietämätön elämisen keveys tulevaisuus on vain sana muiden joukossa sietämättömämmäksi ei voi käydä enää Heitä kädet ilmaan tuuli takertuu paitaan heitä kädet ilmaan on aika irrottaa, on aika irrottaa heitä kädet ilmaan tuuli takertuu paitaan heitä kädet ilmaan huudetaan lujempaa, hei huudetaan lujempaa huudetaan lujempaa

Hyväksymisestä tunteista syyllisyyteen

"Kääntyköön isä haudassaan
Mä vihdoin aionelää rauhassa
Kutsutaan tanssimaan
Meidän luurangot ulos kaapeistaan Hyväksykää itsenne mitään muuta et tarvitse
Toisinaan muo harmittaa se et oon paska jo kaikessa
Sä et oo ainut Jonka sielu on vioittunut
Hyväksykää itsenne
Mitään muuta et tarvitse
Meidän tarvi enään pelkää toisiamme inhoo kun me hyväksymme virheellisyytemme
Meidän ei tarvii enään pelkää toisiamme inhoo kun me hyväksymme virheellisyytemme
Meidän ei tarvii enään pelkää toisiamme syyttää päätetään
Hyväksytään itsemme mitään muuta et tarvitse
Hyväksytään itsemme mitään muuta et tarvitse mitään muuta et tarvitse
Jos kuulet tän sä oot just se
Jolle mä laulan
Se oot just sä"

“Ei tarvii enään pelkää— Kauniit & Uhkarohkeat

Vika on minussa, piillotan pettymyksen hymyn taakse, nielen vastalaiseet katkeroidun. Uskottelen itselleni "kyllä minä tämän kestän ja siedän"
Liian monesti sanottuna mieli pitää tätä totena. Keksin lisää selityksiä, valheita joilla voisin oikeuttaa minua vahingoittavat teot.
Henkinen kuorma kasvaa liian suureksi, sitä ei pysty hallitsemaan. Itken ja seuraavaksi nauran, tunteet menevät laidasta laitaan. Sitä mukaa kuin ajatukset virtaavat mielessä.
Yritän opetella ymmärtämään ja purkamaan tunnekuormaa jo ennen kuin se kasvaa uuvuttaviin mittasuhteisiin.
"Älä odota siihen asti, että räjähdät tai romahdat" seurauksena on ollut tekoja joiden seurauksia en ajatellut loppuun asti...

"Ota suunta kohti parempaa, mutta päätä että sinne päästäksesi sinun on löydettävä ja kerättävä kaikki kivet kengistäsi, jotka tällä hetkellä hiertävät. Hiljaiset hetket toimivat koska nämä kivet ovat usein tunteita kehossasi ja ajatuksia mielessäsi. Onnellisuus on mielentila mutta sitä ei voi saavuttaa sormia napsauttamalla vaan omien mielellisten ja kehollisten kokemusten kanssa työskentelemällä, niitä syvemmin ymmärtämällä ja itseä laajemmin tiedostamalla"

Ajatuksia ei voi kontrolloida
Ajatus ei ole teko
Ajatukset eivät voi minua vahingoittaa fyysisesti
Tunteen mukaan ei tarvitse toimia
Tunteet eivät voi minua vahingoittaa fyysisesti
Tunteita voi olla vaikea sietää
   -viha, syyllisyys, häpeä, onnellisuus, pettymys, katkeruus, näistä koostuu ahdistus
Tunteiden hyväksyminen

Tunnista ja nimeä tunne
  Miltä kehossa tuntuu
  Mitä tunnen
Käsittelee ja kertoo tunteista muille
  Esim viha    paperille ylös
                        Liikunta
                        Keskustelu
            Suru.   Itku
                         Keskustelu
Käsittely
Hyväksyntä, tunnista tilanne ja ajatus, tuo esille "minusta tuntuu tältä..."

Jostain se on vain alotettava...

järki ja rikki

JÄRKI EI RIITÄ

päätäs seinään lyöt
ja ne valvotut yöt…
hoet itselles: jos vielä hetken luen
osaan aamulla ranskaa, kun päälle puen
jos jaksan kesään
jouluna lepään

muistuta itseäs siitä
pelkkä järki ei riitä
täytyy myös tuntea ja puhaltaa
siihen hehkuvaan hiileen
jonka hohteessa kaikki löytää paikkansa
ja rakastua uskaltaa

seisot edessäni
avaan sydämeni
et meiltä saa liekkiä sammumaan
unohditko et kaikkia tarvitaan?
keskellä lavaa
on vielä tilaa

muistuta itseäs siitä…

vihreät valot, lissu kanerva

kuka tätä laivaa ohjaa - mopo, ville leinonen

Heräsin kosketusnäyttö kelloon ajastin tuplana suklaaespressoon Hyvää huomenta suoraan pohjaan

kuka tätä laivaa ohjaa Lähdin ajamaan autoteitä Matkalla näkyi vain abc: eitä Kohti turkua karjaa lohjaa Kuka tätä laivaa ohjaa Kuka tyhjänä painuu pohjaan Kiersin ympäri parkkipaikkaa En olis halunnu siltoja polttaa Sama kysymys kolmatta kertaa kuka tätä laivaa ohjaa Lavastetussa maailmassa apostoleja lahtaamassa Pattitilanne naapurissa Kuka tätä laivaa ohjaa Joka tyhjänä painuu pohjaan Autokannelta lemmenlaivaan hissi vei alle kuutamotaivaan Mietin paljonko vielä on matkaa ja kuka tätä laivaa ohjaa kun ei huvittais hukkua pohjaan hukkua pohjaan

Ehjä -mikko harju

todellisuus viimein aukee kun huomaan yksin jääneen taas 

sain sulta viestin eilen "voitaisko vähän jutella?"

todellisuus ilman sinua on musertavan harmaata

musta valkoista kuin valokuva vanha jossa ei oo rakkautta 

vaikka olet paikalla, et vastaa viestiin taaskaan

mut jonain päivänä mä olen ehjä 

jonain päivänä en tarvi sua

ja jonain päivänä mä olen ehjä 

jonain päivänä ilman sua 

mahdollisuus mahdottomaksi voi kai muuttua itsestään

silti itsestäni virheitä taas etsin niitä tyhjästä 

seinän takaa nuorenparin riidan äänet kuuluu taaas

toivon ettei niiden tarvi tätä samaa tuskaa kokea

näin eilen kuvan sinusta olit siinä toisen kanssa

 mut jonain päivänä mä olen ehjä 

jonain päivänä en tarvi sua

ja jonain päivänä mä olen ehjä 

jonain päivänä ilman sua 

ja tänä päivänä mä olen ehjä 

tänä päivänä ilman sua 

Taas mennään laidasta laitaan.. "älä aina ajattele ihtees, sun pitäis joskus ihtees ajatella" mitä väliä muiden kommenteilla.. Säälittävästä tapauksesta, en siedä itseäni... 

Virheet pyörivät mielessä, mitä olisin voinnut tehdä toisin etten olis tälläistä tilannetta aiheuttanut.. Tiedän miksi minuun on vaikea luottaa mutta miten saan luottamusta kasvatettua jos minulle ei anneta mahdollisuutta.. Teen täysi päiväistä työtä itseni kanssa, haluan elämäni takaisin. En jaksa "katastrofi" ajattelua pyörimään repeatilla. 

Taas koen että minun mielipiteelläni ei ollut merkitystä, tulin vastaan matalalla ehdotuksella jotta saisin ees hetken olla lapsen kanssa. 

Hammasta purren totesin "on ihan hyvä, tilanteeseen nähden. Kunhan toinen tulisi edes vähän vastaan." 

Kamala ajatuskin siitä että voin olla muutaman tunnin lapsen kanssa. Hän on kaikkeni, tyhjääkin parempi tämä. Ikävä ei laannu, repii hajalle edelleen. Minä en ole pyytänyt kuin aikaa, ottaisin toisen syliin enkä laskisi enää irti. Tuntuu että jään taas yksin tämän kanssa. Ei ketään voi pakottaa, sanottiin tänään..

 Miksi minun pitää kärsiä tämän ero ahdistuksen kanssa? Miksi minun on pakko tyytyä toisten mielipiteisiin ja haluihin.. 

Ei minun pyyntöni ole kohtuuton.. Minulla on jatkojen kuten koulutusten jne kanssa suunnitelmia. tavoitteenani on pitää jalat maassa ja antaa kaikkeni pienelle miehen alulle jos vaan saan mahdollisuuden jatkaa sitä "elämän tehtävää". 

Kaikki kaikessa, "pienin askelein" eteenpäin. 

Surun kanssa on vain elettävä

En edes onnistu enää patoamaan sitä, kerran laskin "muurin"

tässä tulos, kyynel silmä kulmassa

Rangaistus teoistaniko

Viikko kohta takana koti oloissa.. kirjaimellisesti ollut kiirettä.. tietoisesti ja tahattomasti järjestetty ohjelmaa. Ajatukset eivät sentään enää pyöri kuoleman ympärillä, ajatuksiin saatu muutosta aikaiseksi.
Vanhoja päihdekuntoutuksen monisteita ja muistiinpanoja tutkien. Väsäsin itselleni ovea koristamaan retkahdus prosessin ja joka vaiheen välissä on mahdollista keskeyttää ajatukset. Panostan toipumiseen. Tavoitteena on muuttaa toimintamalleja. Helppoa se ei ole, tänään selvisin yhdestä vastoinkäymisestä. Tosin yksin en olisi selvinnyt. Minulla on apu ja tuki ympärillä, sen kun muistan jatkossakin.
Tämä tuntuu enemmänkin rangaistukselta kuin uudelta mahdollisuudelta.. kuten sanoin aikasemmalta osastolta kotiutuessa että "saan astua samaan paskaan edelleenkin"... se ei ole muuttunut paljoakaan, asiat ovat edelleen aivan sekaisin, minuakin vedellään nauruista.

Muutama kyynel ja ihtensä kasaaminen oli tämän päivän haaste.
Miten voin näyttää pärjääväni jos minulle ei edes anneta mahdollisuutta. Ikävä ja erot saavat edelleen ahdistumaan. Ne eivät varmaan koskaan lopu. Painajaiset palaavat, nukkumaan meno on pelkojen takia edelleenkin haaste. Hirveintä on herätä edelleen itkien, ikävä ja aivoluteilu tekevät mielessä tepposet. Miksi aina käännänkin asiat pahimpaan mahdolliseen. Välillä tulee ylireakoitua asioissa. Luulen menettäneeni kaiken.. teostani tunnun saavan kärsiä. "Itse aiheutin tämän, en voi tehdä tälle mitääm muuta kuin olla vietävissä", syyllistäminen..

Ulkoilu, päivätoiminta ja arjen askareet, niistä koostuu nykyinen arki. Odotan vain seuraavaa päivää jolloin saan pikku miehen taas kotiin. Viikkoni koho kohta, annan hänelle kaiken huomioni ja läheisyyden. Äidin rakas, taistelen hänen puolestaan uudelleen. Tällä kertaa luovuttaminen ei kuulu suunnitelmiin. Se olisi itsekästä ja vika tikki. Kaiken tämä vaatii minusta mutta tiedän etten yksin tätä taistelua käy. Ehkä voisin joskus ajatella toisin, mutta se tulee vaatimaan minulta paljon..

Katsotaan mihin suuntaan asiat lähtevät ja etenevät...

Uusi viikko, hajalla vai ehjä

Spotify, monta osuvaa lausetta löytyi tälle päivälle.
Luovuin välineistä joilla olisin itselleni lisää tuhoa tehnyt. "Älä aina ajattele niitä takaportteja" anteeksi, en voi luopua tuosta tavasta sormia napsauttamalla. "Mikä on se asia jota et halua meille kertoa, kerro edes yhdellä sanalla" meikä heitti vitsiks ja sanoin et "kukka" tästähä hoitaja veti omat johtopäätöksensä pitkän tenttaamisen jälkeen.
Mikä on asia josta en halua puhua, tuska, särjetty sydän. Ehkä tämä vaivaa myöhemminkin mutta ei sille täältä osastolta saa apua. Mitä väliä sillä on täällä et kertoisin ja repisin haavat auki jotka olen saanut juuri ja juuri pidettyä kasassa.. ei nämä voi auttaa siinä.. keskiviikkona "verkosto", 50/50 on mitä teen sen jälkeen, jäänkö hoitoon vai pääsenkö luvallasesti kotia.. tänne en jää mutta jos sen teen voin sanoa että tyrin taas. Yksi moka lisää listaan, itsensä arvostaminen pohja lukemiin.
"Oletko koskaan miettiny että kirjottaisit pojallesi?"
Miettinyt kylläkin mitä poika ajattelisi myöhemmin, keksin syitä, kuitenkin yritän pitää ajatuksen hän tarvitsee minua ja minä häntä. Ei lapsen kuulu nähdä vanhemman hautajaisia sillä ettei ihminen jaksanut.. meillä on vielä edessä monta vuotta, yhdessä.<3

Hukka ja mama olen kuin pieni lapsi

Jengi haluu kuulla, että kaikki on hyvin Joten vastaan niin, kun kysytään
Hymyni takana on surun aitta

Kerran totuin sen sulkemaan
Toisinaan tulee vastaan, joku tarkkanäköinen, saa auki sen
Hän katsoo suoraan sisälle, rintalastani alle
Jossa olen kuin pieni lapsi, joka kaipaa hyväksyntää
Täynnä hulluja ideoita, taas valmiina pomppimaan
Ja sinä tuot sen esiin, mitä aina piilottelin Nyt itken pääni punaiseksi, nauran poskeni kipeiksi
Mua nolottaa jos tuntuu vapaalta
Oon oppinut olemaan kiinni kahleissa Ketjut valettiin moitteiden pelossa
Ja puin ne ylle aina aamulla
Sä näät minun luontoni
Oonko kiinni vai auki?
Ja kuulet minun ääneni
Nostat eteeni peilin

“Nyt itken pääni punaiseksi,— Hukka ja Mama

Jenni jaakkola roihu
jos tuntuu et voima sun sisällä hiipuu
Älä pelkää vaan mieti miten syttymään sen saat
Ja jos uskallat, anna mun nähdä se polte

Kipinä joka syttyy ja leimahtaa
Sul on sisällä tuli, mä tiedän, se roihuaa Valo jota ei pimeäkään voi sammuttaa
Ja kun olet mun vierellä, tiedän me roihutaan
Tää on matka joka vasta alkaa
Sul on sisällä tuli, mä tiedän, se roihuaa Valo jota ei pimeäkään voi sammuttaa
Ja kun olet mun vierellä, tiedän me roihutaan
Tää on matka, joka vasta alkaa Huomaatko, täällä et koskaan oo yksin
Sä oot liekeissä, ja sun tukena oon
Ja jos uskallat, käänny ja katso mua silmiin
Tunne kuinka me yhdessä roihutaan
Sul on sisällä tuli, mä tiedän, se roihuaa Valo jota ei pimeäkään voi sammuttaa
Ja kun olet mun vierellä, tiedän me roihutaan
Tää on matka, joka vasta alkaa

Mikaveli ohikiitävää

En tiedä minne mennä minne mennä. Tuntuu et aika lentää aika lentää.
Ei vielkää suunta selvä minne mennää myyrmäki stayed up night ja se menee näin et back in the days aina hoodeillaa tytöt tuli mestoille kuumottaa ja mä tiedän vaa muuttunu mies ei kaivele, menneensä eellä tai muistele.

Ja jos elämä potkii ni käännä rotsi ja soita mun mutsille holahola haloo holahola ootsä siellä hola hola haloo hola holaholahola
Oon nähny ilon nähny surun, ja siks sanon vaa, siks sanon vaa:
niin kaikki ohikiitävää ikävä ja riemu hetken värähtää mitä toivot että jää kun jäljet häviää niin kaikki ohikiitävää ikävä ja riemu hetken värähtää mitä toivot että jää kun jäljet häviää
Nolla viistoist isol mennää olin viistoist piti lentää piti näyttää et on tatsii jokapäiväkokopäivä otettii matsiia ei käy flaxii ha?
Treffeille mentiin me taksilla kingejä kruunattii raxissa eikä menestyst mitattu boxilla. VIELÄKI Aitoina vieläki vaihdellaa kaistoja tänäää mul kiirettä ei oo auringon päälläkää peittoo ei oo eioo eioo eioo niin kaikki ohikiitävää ikävä ja riemu hetken värähtää mitä toivot että jää kun jäljet häviää niin kaikki ohikiitävää ikävä ja riemu hetken värähtää mitä toivot että jää kun jäljet häviää
Pistä ittes pelii vaik välil tulee nenii muute laiffis on vaa semii jäljet hiekast katoo heti jalanjälki kuus toisil jossai iha muus mitä ikin tulee vastaa on sit hyvä maku suus joskus nää päivät menee ohi nii nopee ei ees tajuu sitä kaikkee on Miten voi fiilistellä huomista, jos ei osaa nauttii täst päiväst

Jari sillanpää elämäsi tärkein ilta

ei täysikuuta ei sateenkaarta suurta vai yksi päivä muiden joukossa

sä kuljet katua ja sora rapisee sun kengän alla kun joka päivä aijemmin ei kukaan kerro sulle et tielle tallatulle on tänään tullut joku joka tulee vastaan sua tyhjä paikka sydämessään valo vähenee kaupungilta tää voi olla elämäs tärkein ilta ja kohta on vieressä toinen jonka silmissä oot suurenmoinen kaksi ihmistä toisensa nostaa kirkkaana loistaa eikä se lakkaa koskaan tää voi olla tää voi olla elämäsi tärkein ilta tää voi olla tää voi olla elämäsi tärkein ilta sun pelimerkit jumalten ruletissa on vähiin käyneet matkan varteen jääneet jos toivo valuisi niinkuin hiekka kämmenistä pois oisko kaikki helpommin? ei kukaan kerro sulle et kulman takana on joku toinen joka yhden kortin varaan koko elämänsä laittaa valo vähenee kaupungilta tää voi olla elämäs tärkein ilta ja kohta on vieressä toinen jonka silmissä oot suurenmoinen kaksi ihmistä toisensa nostaa kirkkaana loistaa eikä se lakkaa koskaan

“Eikä se lakkaa koskaan— Jari Sillanpää