Mihinkään ei olla tyytyväisiä, noh minkä sille mahtaa jos paha olo purkautuu hauskan pitona. Ei sitä kyllä siksi voida sanoa kun pelleilyt menivät yli. "En tiedä kumpi on vakavempaa se että teillä on psykiatrisen suljetulla akuutti osastolla hauskaa vai ymmärrättekö te edes olevanne psykiatrisella..." jne, tuli hoitajalta äkästä tekstiä suusta kun minun ja potilastoverin touhut meni pennun tasolle. Kaikesta tyhmästä sitä naurut pitää repästä.
Jatkossa jos sitä olisi kunnolla. Ei saa olla liian hauskaa... lastentarha meininkiä..
Minkä minä sille voin jos suutani on vaikea avata kun kysytään miten voit, onko kaikki kunnossa.. rooli hyppii silmille ja vakuutan kaiken olevan ok. Tilanteeseen nähden minulla olisi kaikki hyvin, nykyään on asuntokin. Silti kaivelee suhde joka meni pieleen. Syytän itseäni, inhoan itseäni, olen loppujen lopuksi helpottunut. Miksi mieli ala ei kohene? Miksi haaveilen elämäni päättämistä... tätäkään tekstiä ei varmaan kukaan lue mutta kerrompahan kuinka pahalta minusta tuntuu. Itken iltasin, en tiedä meneekö tämä jo säälittäväksi, minä en osaa vanhasta päästää irti jotta voisin saada uutta tilalle.
Nukahtaminenkaan ei onnistu vaikka kuinka väsynyt sitä olisi, nukkumisesta puhumattakaan..
Kirjotin paperille pahan oloni syitä, en onnistunut sanomaan sitä ääneen vaikka kuinka olin päättänyt etten enää vastaa perinteiseen tyylin ja peitä ongelmiani taikka tunteitani..
Hoitajalleni annoin kyseisen lapun, sain vastaukseksi että katsotaan tuota ajan kanssa. Noh minulla ei tällä viikolla juuri ole aikaa olla osastolla kyseisen hoitajan työvuoron aikana. Asiointi vapaat parille päivälle ja minäkin menen hammaslääkärin piina penkkiin. Vihdoinkin pääsen eroon särkevästä hampaasta, eka aika piti peruuttaa suljetulle tulon vuoksi kun nämä eivät uskaltaneet laskea ekalla viikolla minnekkään.
Yksi pahasen päivä jonka halusin nukkua yli, seurauksena olen ollut melkein kaksi kuukautta suljetulla.. enkö osaa tehdä enää mitään oikein kaikesta tunnutaan rankaisevan...
