Mitä se on? Pöllästyneenä sain uuden diagnoosin..
Noh se tarkoittaa jotakin laaja-alaista ihmissuhteisiin, minäkuvaan, tunteisiin ja mielialoihin liittyvää epävakautta sekä impulsiivisuutta kuvaavaa psikiatrista häiriötä. (tämmöiseenkin keksitty sairaus..) Ahdistus- ja masennustunteet ovat tavallisia tässä. Erillaiset syömishäiriöoireet sekä liiallinen päihteiden käyttö ovat ikäänkuin tavallisia oheisvaikutuksia. Itseään vahingoittaminen ja itsemurha yritykset ovat myös yleisiä tosin taustalla on sietämättömältä tuntuva ahdistus tai kokemus, että ansaitsisi tulla rangaistetuksi. (kuinka tuttua tämä onkaan..)
Impulsiiviset teot toimivat usein jonkinlaisena yrityksenä tulla toimeen vaikeasti käsiteltävien tunnetilojen kanssa. Hetken mielijohteessa toimitaan, ja siihen liittyy usein vaikeus pitää mielessä toiminnan pitkän tähtäimen seurauksia.
Kuinka helppoa sitä olikaan toimia eikä ajatella. Näitä hetken mielijohteita minulla onkin taustalla paljon, enkä aina edes tajunnut niitä itse.
Heikko oma identiteetti. Tunteita on vaikea ymmärtää ja niitä yritetään estää. Tässä astuu rooli kuvaan, hymyile nii ne luulee kaiken olevan hyvin.. Ennen kaikkea sitä on oppinut ohittamaan omat ajatukset, tunteet ja kokemukset. Tässä tilanteessa oletetaan muiden toivovan mitä teet. Tälläisessä tilanteessa on mahdotonta muodostaa vahvaa tunnetta omasta identiteetistä.
Minullakin oli pitkään mielikuva, että omat tarpeet ja toiveet eivät olleet merkityksellisiä ja että kielteisinä pidetyt tunteet, kuten kiukku, suru, tai ahdistus eivät olleet sallittuja.
"KAIKKI TUNTEET OVAT OIKEITA JA JOKAISELLA ON OIKEUS TUNTEA NE"
Kaikki alkaa siitä että tunnistaa tunteen.
-mitä tunnen?
-miltä kehossa tuntuu?
Toisena on hyvä purkaa tunne.
-esimerkiksi. Suru > itku, keskustelu
viha> keskustelu, käyttää energian johonkin mielenkiintoiseen, lähtee lenkille
Kolmantena näiden käsittely
-hyväksyy tunteet
-tunnistaa tilanteen, ajatuksen
-kaikkein tärkeimpänä tuo asia esille
"musta tuntuu.."
Oma kielteinen tunne lista on ollut aina pidempi kuin myönteinen. Helpointa on ollut soimata itseään kuin ymmärtää posituiivisia asoita. Ennen vain suoritettiin kuin jokin ohjelmoitu robotti. Nyt voin kertoa kuinka nämä listat ovat kääntyneet toisimpäin. Löydän elämän pienemmistäkin asioista myönteistä. Voin kerrankin sanoa että ajattelen itseäni.
" Tärkeintä on yrittää, uskaltaa"
" Elääkö itselleen vai ollako niin kuin ihmiset, jotka elävät toisia ihmisiä varten?"
" Oppia hyväksymään se mille, ei voi tehdä mitään ja sitten pitää olla rohkeutta muuttaa sitä, jolle voi tehdä jotain. Hanki tarpeeksi viisautta, että osaat nähdä näiden eron."
" Tee sellaista, mitä kohtaan tunnet intohimoa; sellaista mitä TODELLA tahdot"
" Älä yritä olla kaikille mieliksi, se tekee vain onnettomaksi ja estää tekemästä mitä itse tahdot"
" Uskaltautua kapeille poluille, ei pelätä epäonnistumista."
Hienointa on tajuta millaisen kehityksen olen saanut aikaan pari vuotta taakse päin olleeseen "minuun". Minulla on odotuksia, haaveita ja toiveita tulevaisuuden suhteen. Olen junnannut niin pitkään "oravan pyörässäni" josta tuntui melkein mahdottomalta päästä pois, mutta TEIN sen.
"älliä löytyy mutta tapaat laittaa kaiken hösseliksi", näin toimittiin ennen mentiin hetken mielijohteesta kuin päätön kana. Nykyään tajuan ajatella asiota, miettiä niiden vaikutusta pidemmällä tähtäimellä. Kaikista paheista en ole päässyt eroon mutta plussalla ollaan. Syyllistän edelleenkin itseäni, ahdistus tulee ja menee. Sen olen ainakin ymmärtänyt etteivät ajatukset voi minua satuttaa. Nykyään pystyn puhumaan tunteistani, ajatuksista ja muista joista ennen vaikenin. Pahimmassa tapauksessa lähdin karkuun. Ei tunteita tarvitse hävetä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti