"heitä kädet ilmaan on aika irrottaa"

Taas on yksi viikko vierähtänyt eteenpäin. masennus ja ahdistus on ollut keskivertoa korkeammalla. Suunnitelmat muuttuvat, asiat tehdään kiireellä eikä oikein mitään saa loppuun. Ajatukset pyörivät pojassa ja omissa menoissa. Koko ajan pidetään "pieni" kiire yllä. Vklpun jälkeen kärsin uni veloista. Aamuisin en meinaisi jaksaa nousta ylös. tekisi mieli lyödä "pause" nappi pohjaan mutta mikä se sellainen on???

Pojan kanssa olo muistutti miksi olen tässä, mikä on minun "elämän" tehtvä. Mikään sana ei riitä kuvaamaan millaista on olla äiti, jonka poika iloinen ja onnellinen. Meillä on vähän aikaa olla yhdessä mutta otamme siitä kaiken irti. <3 Asiat on pysynyt erillään eikä ole tullut asioista yhtä sekasotkua. Yritän pitää mielessäni sen, että minulla on eri tahot jotka hoitavat asioita. Kaikkea ei tarvitse enää yrittääkään samaan aikaan.

siskon poikaa tuli käytyä katsomassa, itkuhan siinä tuli. Niin pieni ja viaton. Ekana ajatuksena tuli oma poika mieleen jolloin hän oli yhtä pieni. Ajattelin antavani lapselleni kaiken. Ei se ihan niin mennyt mutta tiedän ainakin että poika kaipaa äitiään ja on aina iloinen, riemuissaan nähdessä minut. Tuli mieleen kuinka tyhmän teon meinasin tehdä kun mietin ja yritin päästä elämästä pois.

Haikeus, suru ja muut sekalaiset tunteet, saavat minun silmä kulman edelleen kostumaan. Sattuu koko ajatuskin, yritän mennä päivä kerrallaan. Odotan seuraavaa kertaa kun saan pienen miehen syliini ja pääsen sanomaan "äitin rakas". Syyllisiä en enää etsi ongelmiini, mennyt on mennyttä kunhan sen muutkin muistaisivat eikä aina minua muistuttelemassa virheistäni...

raaka-aine -katso maailmaa

Se opettaa kovemmilla käsillä kun kukaan muu Ja kun arki iskee vastaan sä manaat perkelettä taas

Vastoinkäymisistä minut muodostuu Joinain päivinä et mitään muuta kuin vihaa peilikuvaas Sun pitää luottaa että sun selkäranka kestää vaikka joskus elämä polvilleen sut pistää Katso maailmaa kuin se olisi kaunis Kuin sä et eläis vailla tietoa huomisesta Katso maailmaa kuin se olisi kaunis Kyyneleet estäisivät onnea kuihtumasta Mutta maailma on avuton heijastus meistä jotka se suruun hukutetaan Se olettaa että sä oot aina valmiina kun kylmä tuuli pohjoisesta muutoksia tuo Sä tajusit etten enää ollu otteessa Ja hetken aikaa kasvoi taas se kyyneleiden vuo Sun pitää luottaa että sun selkäranka kestää vaikka joskus elämä polvilleen sut pistää Katso maailmaa kuin se olisi kaunis Kuin sä et eläis vailla tietoa huomisesta Katso maailmaa kuin se olisi kaunis Kyyneleet estäisivät onnea kuihtumasta Mutta maailma on avuton heijastus meistä jotka se suruun hukutetaan Katso maailmaa kuin se olisi kaunis Kuin sä et eläis vailla tietoa huomisesta Katso maailmaa kuin se olisi kaunis Kyyneleet estäisivät onnea kuihtumasta Katso maailmaa kuin se olisi kaunis Kuin sä et eläis vailla tietoa huomisesta Katso maailmaa kuin se olisi kaunis Kyyneleet estäisivät onnea kuihtumasta Mutta maailma on avuton heijastus meistä jotka se suruun hukutetaan

katti meu- kädet ilmaan

Entä jos seisoisi kadulla tän koko päivän hievahtamatta tuijottaa tyhjää menneisyys valuu jaloista läpi asfalttiin

hievahtamatta ajan pysäyttää Heitä kädet ilmaan tuuli takertuu paitaan heitä kädet ilmaan on aika irrottaa Entä jos olisi vain tämä ei mitään muuta sietämätön elämisen keveys tulevaisuus on vain sana muiden joukossa sietämättömämmäksi ei voi käydä enää Heitä kädet ilmaan tuuli takertuu paitaan heitä kädet ilmaan on aika irrottaa, on aika irrottaa heitä kädet ilmaan tuuli takertuu paitaan heitä kädet ilmaan huudetaan lujempaa, hei huudetaan lujempaa huudetaan lujempaa

Hyväksymisestä tunteista syyllisyyteen

"Kääntyköön isä haudassaan
Mä vihdoin aionelää rauhassa
Kutsutaan tanssimaan
Meidän luurangot ulos kaapeistaan Hyväksykää itsenne mitään muuta et tarvitse
Toisinaan muo harmittaa se et oon paska jo kaikessa
Sä et oo ainut Jonka sielu on vioittunut
Hyväksykää itsenne
Mitään muuta et tarvitse
Meidän tarvi enään pelkää toisiamme inhoo kun me hyväksymme virheellisyytemme
Meidän ei tarvii enään pelkää toisiamme inhoo kun me hyväksymme virheellisyytemme
Meidän ei tarvii enään pelkää toisiamme syyttää päätetään
Hyväksytään itsemme mitään muuta et tarvitse
Hyväksytään itsemme mitään muuta et tarvitse mitään muuta et tarvitse
Jos kuulet tän sä oot just se
Jolle mä laulan
Se oot just sä"

“Ei tarvii enään pelkää— Kauniit & Uhkarohkeat

Vika on minussa, piillotan pettymyksen hymyn taakse, nielen vastalaiseet katkeroidun. Uskottelen itselleni "kyllä minä tämän kestän ja siedän"
Liian monesti sanottuna mieli pitää tätä totena. Keksin lisää selityksiä, valheita joilla voisin oikeuttaa minua vahingoittavat teot.
Henkinen kuorma kasvaa liian suureksi, sitä ei pysty hallitsemaan. Itken ja seuraavaksi nauran, tunteet menevät laidasta laitaan. Sitä mukaa kuin ajatukset virtaavat mielessä.
Yritän opetella ymmärtämään ja purkamaan tunnekuormaa jo ennen kuin se kasvaa uuvuttaviin mittasuhteisiin.
"Älä odota siihen asti, että räjähdät tai romahdat" seurauksena on ollut tekoja joiden seurauksia en ajatellut loppuun asti...

"Ota suunta kohti parempaa, mutta päätä että sinne päästäksesi sinun on löydettävä ja kerättävä kaikki kivet kengistäsi, jotka tällä hetkellä hiertävät. Hiljaiset hetket toimivat koska nämä kivet ovat usein tunteita kehossasi ja ajatuksia mielessäsi. Onnellisuus on mielentila mutta sitä ei voi saavuttaa sormia napsauttamalla vaan omien mielellisten ja kehollisten kokemusten kanssa työskentelemällä, niitä syvemmin ymmärtämällä ja itseä laajemmin tiedostamalla"

Ajatuksia ei voi kontrolloida
Ajatus ei ole teko
Ajatukset eivät voi minua vahingoittaa fyysisesti
Tunteen mukaan ei tarvitse toimia
Tunteet eivät voi minua vahingoittaa fyysisesti
Tunteita voi olla vaikea sietää
   -viha, syyllisyys, häpeä, onnellisuus, pettymys, katkeruus, näistä koostuu ahdistus
Tunteiden hyväksyminen

Tunnista ja nimeä tunne
  Miltä kehossa tuntuu
  Mitä tunnen
Käsittelee ja kertoo tunteista muille
  Esim viha    paperille ylös
                        Liikunta
                        Keskustelu
            Suru.   Itku
                         Keskustelu
Käsittely
Hyväksyntä, tunnista tilanne ja ajatus, tuo esille "minusta tuntuu tältä..."

Jostain se on vain alotettava...

järki ja rikki

JÄRKI EI RIITÄ

päätäs seinään lyöt
ja ne valvotut yöt…
hoet itselles: jos vielä hetken luen
osaan aamulla ranskaa, kun päälle puen
jos jaksan kesään
jouluna lepään

muistuta itseäs siitä
pelkkä järki ei riitä
täytyy myös tuntea ja puhaltaa
siihen hehkuvaan hiileen
jonka hohteessa kaikki löytää paikkansa
ja rakastua uskaltaa

seisot edessäni
avaan sydämeni
et meiltä saa liekkiä sammumaan
unohditko et kaikkia tarvitaan?
keskellä lavaa
on vielä tilaa

muistuta itseäs siitä…

vihreät valot, lissu kanerva

kuka tätä laivaa ohjaa - mopo, ville leinonen

Heräsin kosketusnäyttö kelloon ajastin tuplana suklaaespressoon Hyvää huomenta suoraan pohjaan

kuka tätä laivaa ohjaa Lähdin ajamaan autoteitä Matkalla näkyi vain abc: eitä Kohti turkua karjaa lohjaa Kuka tätä laivaa ohjaa Kuka tyhjänä painuu pohjaan Kiersin ympäri parkkipaikkaa En olis halunnu siltoja polttaa Sama kysymys kolmatta kertaa kuka tätä laivaa ohjaa Lavastetussa maailmassa apostoleja lahtaamassa Pattitilanne naapurissa Kuka tätä laivaa ohjaa Joka tyhjänä painuu pohjaan Autokannelta lemmenlaivaan hissi vei alle kuutamotaivaan Mietin paljonko vielä on matkaa ja kuka tätä laivaa ohjaa kun ei huvittais hukkua pohjaan hukkua pohjaan

Ehjä -mikko harju

todellisuus viimein aukee kun huomaan yksin jääneen taas 

sain sulta viestin eilen "voitaisko vähän jutella?"

todellisuus ilman sinua on musertavan harmaata

musta valkoista kuin valokuva vanha jossa ei oo rakkautta 

vaikka olet paikalla, et vastaa viestiin taaskaan

mut jonain päivänä mä olen ehjä 

jonain päivänä en tarvi sua

ja jonain päivänä mä olen ehjä 

jonain päivänä ilman sua 

mahdollisuus mahdottomaksi voi kai muuttua itsestään

silti itsestäni virheitä taas etsin niitä tyhjästä 

seinän takaa nuorenparin riidan äänet kuuluu taaas

toivon ettei niiden tarvi tätä samaa tuskaa kokea

näin eilen kuvan sinusta olit siinä toisen kanssa

 mut jonain päivänä mä olen ehjä 

jonain päivänä en tarvi sua

ja jonain päivänä mä olen ehjä 

jonain päivänä ilman sua 

ja tänä päivänä mä olen ehjä 

tänä päivänä ilman sua 

Taas mennään laidasta laitaan.. "älä aina ajattele ihtees, sun pitäis joskus ihtees ajatella" mitä väliä muiden kommenteilla.. Säälittävästä tapauksesta, en siedä itseäni... 

Virheet pyörivät mielessä, mitä olisin voinnut tehdä toisin etten olis tälläistä tilannetta aiheuttanut.. Tiedän miksi minuun on vaikea luottaa mutta miten saan luottamusta kasvatettua jos minulle ei anneta mahdollisuutta.. Teen täysi päiväistä työtä itseni kanssa, haluan elämäni takaisin. En jaksa "katastrofi" ajattelua pyörimään repeatilla. 

Taas koen että minun mielipiteelläni ei ollut merkitystä, tulin vastaan matalalla ehdotuksella jotta saisin ees hetken olla lapsen kanssa. 

Hammasta purren totesin "on ihan hyvä, tilanteeseen nähden. Kunhan toinen tulisi edes vähän vastaan." 

Kamala ajatuskin siitä että voin olla muutaman tunnin lapsen kanssa. Hän on kaikkeni, tyhjääkin parempi tämä. Ikävä ei laannu, repii hajalle edelleen. Minä en ole pyytänyt kuin aikaa, ottaisin toisen syliin enkä laskisi enää irti. Tuntuu että jään taas yksin tämän kanssa. Ei ketään voi pakottaa, sanottiin tänään..

 Miksi minun pitää kärsiä tämän ero ahdistuksen kanssa? Miksi minun on pakko tyytyä toisten mielipiteisiin ja haluihin.. 

Ei minun pyyntöni ole kohtuuton.. Minulla on jatkojen kuten koulutusten jne kanssa suunnitelmia. tavoitteenani on pitää jalat maassa ja antaa kaikkeni pienelle miehen alulle jos vaan saan mahdollisuuden jatkaa sitä "elämän tehtävää". 

Kaikki kaikessa, "pienin askelein" eteenpäin. 

Surun kanssa on vain elettävä

En edes onnistu enää patoamaan sitä, kerran laskin "muurin"

tässä tulos, kyynel silmä kulmassa

Rangaistus teoistaniko

Viikko kohta takana koti oloissa.. kirjaimellisesti ollut kiirettä.. tietoisesti ja tahattomasti järjestetty ohjelmaa. Ajatukset eivät sentään enää pyöri kuoleman ympärillä, ajatuksiin saatu muutosta aikaiseksi.
Vanhoja päihdekuntoutuksen monisteita ja muistiinpanoja tutkien. Väsäsin itselleni ovea koristamaan retkahdus prosessin ja joka vaiheen välissä on mahdollista keskeyttää ajatukset. Panostan toipumiseen. Tavoitteena on muuttaa toimintamalleja. Helppoa se ei ole, tänään selvisin yhdestä vastoinkäymisestä. Tosin yksin en olisi selvinnyt. Minulla on apu ja tuki ympärillä, sen kun muistan jatkossakin.
Tämä tuntuu enemmänkin rangaistukselta kuin uudelta mahdollisuudelta.. kuten sanoin aikasemmalta osastolta kotiutuessa että "saan astua samaan paskaan edelleenkin"... se ei ole muuttunut paljoakaan, asiat ovat edelleen aivan sekaisin, minuakin vedellään nauruista.

Muutama kyynel ja ihtensä kasaaminen oli tämän päivän haaste.
Miten voin näyttää pärjääväni jos minulle ei edes anneta mahdollisuutta. Ikävä ja erot saavat edelleen ahdistumaan. Ne eivät varmaan koskaan lopu. Painajaiset palaavat, nukkumaan meno on pelkojen takia edelleenkin haaste. Hirveintä on herätä edelleen itkien, ikävä ja aivoluteilu tekevät mielessä tepposet. Miksi aina käännänkin asiat pahimpaan mahdolliseen. Välillä tulee ylireakoitua asioissa. Luulen menettäneeni kaiken.. teostani tunnun saavan kärsiä. "Itse aiheutin tämän, en voi tehdä tälle mitääm muuta kuin olla vietävissä", syyllistäminen..

Ulkoilu, päivätoiminta ja arjen askareet, niistä koostuu nykyinen arki. Odotan vain seuraavaa päivää jolloin saan pikku miehen taas kotiin. Viikkoni koho kohta, annan hänelle kaiken huomioni ja läheisyyden. Äidin rakas, taistelen hänen puolestaan uudelleen. Tällä kertaa luovuttaminen ei kuulu suunnitelmiin. Se olisi itsekästä ja vika tikki. Kaiken tämä vaatii minusta mutta tiedän etten yksin tätä taistelua käy. Ehkä voisin joskus ajatella toisin, mutta se tulee vaatimaan minulta paljon..

Katsotaan mihin suuntaan asiat lähtevät ja etenevät...

Uusi viikko, hajalla vai ehjä

Spotify, monta osuvaa lausetta löytyi tälle päivälle.
Luovuin välineistä joilla olisin itselleni lisää tuhoa tehnyt. "Älä aina ajattele niitä takaportteja" anteeksi, en voi luopua tuosta tavasta sormia napsauttamalla. "Mikä on se asia jota et halua meille kertoa, kerro edes yhdellä sanalla" meikä heitti vitsiks ja sanoin et "kukka" tästähä hoitaja veti omat johtopäätöksensä pitkän tenttaamisen jälkeen.
Mikä on asia josta en halua puhua, tuska, särjetty sydän. Ehkä tämä vaivaa myöhemminkin mutta ei sille täältä osastolta saa apua. Mitä väliä sillä on täällä et kertoisin ja repisin haavat auki jotka olen saanut juuri ja juuri pidettyä kasassa.. ei nämä voi auttaa siinä.. keskiviikkona "verkosto", 50/50 on mitä teen sen jälkeen, jäänkö hoitoon vai pääsenkö luvallasesti kotia.. tänne en jää mutta jos sen teen voin sanoa että tyrin taas. Yksi moka lisää listaan, itsensä arvostaminen pohja lukemiin.
"Oletko koskaan miettiny että kirjottaisit pojallesi?"
Miettinyt kylläkin mitä poika ajattelisi myöhemmin, keksin syitä, kuitenkin yritän pitää ajatuksen hän tarvitsee minua ja minä häntä. Ei lapsen kuulu nähdä vanhemman hautajaisia sillä ettei ihminen jaksanut.. meillä on vielä edessä monta vuotta, yhdessä.<3

Hukka ja mama olen kuin pieni lapsi

Jengi haluu kuulla, että kaikki on hyvin Joten vastaan niin, kun kysytään
Hymyni takana on surun aitta

Kerran totuin sen sulkemaan
Toisinaan tulee vastaan, joku tarkkanäköinen, saa auki sen
Hän katsoo suoraan sisälle, rintalastani alle
Jossa olen kuin pieni lapsi, joka kaipaa hyväksyntää
Täynnä hulluja ideoita, taas valmiina pomppimaan
Ja sinä tuot sen esiin, mitä aina piilottelin Nyt itken pääni punaiseksi, nauran poskeni kipeiksi
Mua nolottaa jos tuntuu vapaalta
Oon oppinut olemaan kiinni kahleissa Ketjut valettiin moitteiden pelossa
Ja puin ne ylle aina aamulla
Sä näät minun luontoni
Oonko kiinni vai auki?
Ja kuulet minun ääneni
Nostat eteeni peilin

“Nyt itken pääni punaiseksi,— Hukka ja Mama

Jenni jaakkola roihu
jos tuntuu et voima sun sisällä hiipuu
Älä pelkää vaan mieti miten syttymään sen saat
Ja jos uskallat, anna mun nähdä se polte

Kipinä joka syttyy ja leimahtaa
Sul on sisällä tuli, mä tiedän, se roihuaa Valo jota ei pimeäkään voi sammuttaa
Ja kun olet mun vierellä, tiedän me roihutaan
Tää on matka joka vasta alkaa
Sul on sisällä tuli, mä tiedän, se roihuaa Valo jota ei pimeäkään voi sammuttaa
Ja kun olet mun vierellä, tiedän me roihutaan
Tää on matka, joka vasta alkaa Huomaatko, täällä et koskaan oo yksin
Sä oot liekeissä, ja sun tukena oon
Ja jos uskallat, käänny ja katso mua silmiin
Tunne kuinka me yhdessä roihutaan
Sul on sisällä tuli, mä tiedän, se roihuaa Valo jota ei pimeäkään voi sammuttaa
Ja kun olet mun vierellä, tiedän me roihutaan
Tää on matka, joka vasta alkaa

Mikaveli ohikiitävää

En tiedä minne mennä minne mennä. Tuntuu et aika lentää aika lentää.
Ei vielkää suunta selvä minne mennää myyrmäki stayed up night ja se menee näin et back in the days aina hoodeillaa tytöt tuli mestoille kuumottaa ja mä tiedän vaa muuttunu mies ei kaivele, menneensä eellä tai muistele.

Ja jos elämä potkii ni käännä rotsi ja soita mun mutsille holahola haloo holahola ootsä siellä hola hola haloo hola holaholahola
Oon nähny ilon nähny surun, ja siks sanon vaa, siks sanon vaa:
niin kaikki ohikiitävää ikävä ja riemu hetken värähtää mitä toivot että jää kun jäljet häviää niin kaikki ohikiitävää ikävä ja riemu hetken värähtää mitä toivot että jää kun jäljet häviää
Nolla viistoist isol mennää olin viistoist piti lentää piti näyttää et on tatsii jokapäiväkokopäivä otettii matsiia ei käy flaxii ha?
Treffeille mentiin me taksilla kingejä kruunattii raxissa eikä menestyst mitattu boxilla. VIELÄKI Aitoina vieläki vaihdellaa kaistoja tänäää mul kiirettä ei oo auringon päälläkää peittoo ei oo eioo eioo eioo niin kaikki ohikiitävää ikävä ja riemu hetken värähtää mitä toivot että jää kun jäljet häviää niin kaikki ohikiitävää ikävä ja riemu hetken värähtää mitä toivot että jää kun jäljet häviää
Pistä ittes pelii vaik välil tulee nenii muute laiffis on vaa semii jäljet hiekast katoo heti jalanjälki kuus toisil jossai iha muus mitä ikin tulee vastaa on sit hyvä maku suus joskus nää päivät menee ohi nii nopee ei ees tajuu sitä kaikkee on Miten voi fiilistellä huomista, jos ei osaa nauttii täst päiväst

Jari sillanpää elämäsi tärkein ilta

ei täysikuuta ei sateenkaarta suurta vai yksi päivä muiden joukossa

sä kuljet katua ja sora rapisee sun kengän alla kun joka päivä aijemmin ei kukaan kerro sulle et tielle tallatulle on tänään tullut joku joka tulee vastaan sua tyhjä paikka sydämessään valo vähenee kaupungilta tää voi olla elämäs tärkein ilta ja kohta on vieressä toinen jonka silmissä oot suurenmoinen kaksi ihmistä toisensa nostaa kirkkaana loistaa eikä se lakkaa koskaan tää voi olla tää voi olla elämäsi tärkein ilta tää voi olla tää voi olla elämäsi tärkein ilta sun pelimerkit jumalten ruletissa on vähiin käyneet matkan varteen jääneet jos toivo valuisi niinkuin hiekka kämmenistä pois oisko kaikki helpommin? ei kukaan kerro sulle et kulman takana on joku toinen joka yhden kortin varaan koko elämänsä laittaa valo vähenee kaupungilta tää voi olla elämäs tärkein ilta ja kohta on vieressä toinen jonka silmissä oot suurenmoinen kaksi ihmistä toisensa nostaa kirkkaana loistaa eikä se lakkaa koskaan

“Eikä se lakkaa koskaan— Jari Sillanpää

Hetki

"En halua menettää hetkeäkään
Voisin pysyä hereillä vain kuullakseni hengityksesi
Katsoa sinun hymyilevän kun nukut
Kun olet kaukana unten mailla
Voisin viettää elämäni tässä suloisessa antautumisessa
voisin jäädä kadoksiin tähän hetkeen ikuisesti
Vaalin jokaista kanssasi viettämääni hetkeä

 En haluasi sulkea silmiäni

En haluaisi nukahtaa

Koska kaipaan sinua, rakas

Ja en haluasi menettää hetkeäkään

Koska silloinkin kun uneksin sinusta

Suloisinkaan uni ei koskaan riitä

Kaipaan sinua silti rakas

Ja en haluaisi menettää hetkeäkään

 

Maaten lähellä sinua, tuntien sydämesi sykkivän
Ja mietin mistä uneksit
Mietin olenko minä se jonka näet
Sitten suutelen silmiäsi
Haluaisin vain jäädä kanssasi siihen hetkeen ikuisesti

Ikuisesti

En haluaisi sulkea silmiäni

En haluaisi nukahtaa

Koska kaipaan sinua, rakas

Ja en haluaisi menettää hetkeäkään

Koska silloinkin kun uneksin sinusta

Suloisinkaan uni ei koskaan riitä

Kaipaan sinua silti rakas

Ja en haluaisi menettää hetkeäkään

 

En haluaisi menettää yhtäkään hymyä
En haluaisi menettää yhtäkään suudelmaa
Haluaisin vain olla kanssasi
Juuri tässä, juuri näin
Haluaisin vain pidellä sinua lähellä
Tuntea sydämesi niin lähellä omaani
Ja pysyä täällä, tässä hetkessä
Koko loppuajan

En haluaisi sulkea silmiäni

En haluaisi nukahtaa

Koska kaipaan sinua, rakas

Ja en haluaisi menettää hetkeäkään

Koska silloinkin kun uneksin sinusta

Suloisinkaan uni ei koskaan riitä

Kaipaan sinua silti rakas

Ja en halua menettää hetkeäkään"

Jotain sitä rataa, klassinen sana pääte -isi.. olen minäkin idiootti. Pilasin omat asiat suurimmaksi osaksi tietoisesti. Ajattelin josko menisin taivaan rannan taakse, ei minun olisi tarvinnut käydä tätä kuraa enää läpi..
Monta syytä jatkaa eteenpäin, se vain sattuu liikaa.. kyynel kyyneleen perään. Milloin tälle tulee loppu..?
En haluaisi enää tuntea tätä ikävää, tuskaa jonka olen aiheuttanut..
Äiti, sisko, tytär, ystävä, monenlaista merkitystä on minunkin olemassa olossani..
Miten laskea menneestä irti ja yrittää päästä eteenpäin..?
Yritän ajatella positiivisemmin mutta tuntuu kuin edelleen olisin reunalla ja huutelisin rotkoon ilman vastausta
 

Päästä "möröstä" irti

Ehkä se usko palaa itseeni vielä joskus, pikku hiljaa päivä kerrallaan... äitinä minua morkattiin, sattui.. olen tehnyt kaikkeni lapsen suhteen. Päivä jolloin sain pienen pojan ekaa kertaa syliin, tunsin itseni onnelliseksi ja se onni ei ole koskaan unohtunut tai muuttunut.
En minä voi jättää elämääni noin vain. Ei voida sanoa "äiti rakasti sinua niin paljon että halusi taivaan rannan taakse".
En voi sanoa että tein kaikkeni jos luovutan nyt. Ihminen on sitkeä, minäkin. Minäkin voin nousta korkeimman vuoren ylitse, löytää keskeltä metsää takaisin kotiin kunhan luotan itseeni. Yksin en pysty itseäni korjaamaan mutta todellisuudessa en ole tässä yksin. Tuntuu yksinäiseltä, itken, syytän itseäni kaiken kaikkiaan se mitä on tapahtunut on mennyttä, sille en voi mitään, sitä ei voi muuttaa. Voin vain muuttaa itseäni, omaa asennetta varsinkin elämääni kohtaan.

"Kuulen äänesi tuulessa ja näen sateessa silmäsi silmäsi kostuneet

jotka näkivät kaiken ja minä kysyin kuinka sinä jaksat, kuinka jaksat jatkaa näin? Sanoit jos kerran tähänkin asti miksei myös tästä eteenpäin
Niin kuin isä, isä joka tietää kaiken menneen hukkaan niin kuin äiti, äiti joka odottaa iltaisin turhaan ja minä kysyin kuinka sinä jaksat, kuinka jaksat jatkaa näin
Sanoit jos kerran tähänkin asti miksei myös tästä eteenpäin
Päivästä päivään, eteenpäin päivä kerrallaan
Tuntuu pahalta nähdä kuinka elämä menee alas toiveet toivottomat ja unelmat unohtuvat
Ja minä kysyin kuinka sinä jaksat kuinka jaksat jatkaa näin Sanoit jos kerran tähänkin asti miksei myös tästä eteenpäin"

"Mies tahtoi päästä ikänsä lentämään mut pimeys laskeutui, sormet liikkuu pisteestä pisteeseen

tyttö syntyi luistimilla liitämään mut hyppy päättyikin yhden kerran kaukalon reunukseen nyt mennään näin parempaan päin hän sanoi ja otti mua kädestä kii silloin mä tajusin ettei kaikki mee niin kuin etukäteen huomista suunniteltiin ois helppo heittää kaikki kliseet peräkkäin mut usko pois mä pettyvän pessimistinkin näin eikä sen leuka ollut rintaan päin ois helppo muttua kyyniseksi kun ei elämä tehnytkään onnelliseksi oli tilillä nolla tai tonni, meis on kaikissa kahlittu onni joka pääsyä ulos odottaa, älä anna sen suuntaa kadottaa vaikka jalat tilalleen pyörät saa, sä pystyt vielä polkemaan näin parempaan päin hän sanoi ja otti mua kädestä kii silloin mä tajusin ettei kaikki mee niin kuin etukäteen huomista suunniteltiin ja nyt mennään näin"

"Minustako koostuvat elämäsi raiteet ja minunko valintani ylilyö sun laineet Hengitä, syvempää

Hengähdystaukoa sinun on saatava minusta varmaan johtuvaa Ihan miten vaan
Jos nyt lähdettäis pääsenkö takaisin ennen me palattais
Rikki menneenä et voi välittää Jos nyt lähdettäis pääsenkö takaisin ennen me palattais
Rikki menneenä et voi välittää
Ovesiko takana mun pitäisi nyt odottaa Huoltokatkolla aina valmiina aina miettisit pidempää
Ota ihan rauhassa ja olen jo kaukana Tätähän sä halusit, sait sydämmesi takaisin minusta varmaan johtuvaa
Jos nyt lähdettäis pääsenkö takaisin ennen me palattais
Rikki menneenä et voi välittää
Jos nyt lähdettäis pääsenkö takaisin ennen me palatais
Rikki menneenä et voi välittää Sydämmeni täällä toimitus kotiovelle ja kukaan ei muista hintaa
Sydämmeni täällä toimitus kotiovelle ja kukaan ei muista hintaa

“Rikki menneenä et voi välittää"

“Miksei myös tästä eteenpäin"

Särjetty sydän

Tuskaa tuskan perään, revitty hajalle.. en keksi enää voima varoja joilla tästä nousen. Karkasin, päädyin juna radalle... olisi vain viennyt minut mukanaan. Joku huomasi minut. Takaisin suljetulle.
Puren huulta että pysyn edelleen kasassa. Eilen meinasin satuttaa itseäni. Kerranki menin välineen kanssa hoitajan luokse. Itkien juttelin mutta en asiasta joka nostaa tunteen pintaan. En minä kykene sanoittamaan ääneen kuinka "sydän on särjetty". Rakastan toista enemmän kuin itseäni. Yritys on pysyä asiallisena ja hoitoon sitoutua mutta silti minulta löytyy taka portti, välineitä joilla voin siirtää ajatukset toisaalle.. sama kuin se että jemmasin  kaikki lääkkeet kotia.. olin valmis syömään uudelleen yliannostuksen. Itsekkäästi ajatellen etten jaksa sitä tuskaa, minulla on mitä ihanin tukijoukko kehittynyt ympärilleni mutta kuka niistä pystyy särjetyn sydämmen korjaamaan tai edes paikkaamaan.
Elämään kuuluu takapakkeja mutta nämä on minulle liikaa, en osaa edes kunnolla käsitellä tunteita..
Viime yön vietin ilman tarvittavia yö lääkkeitä ja seurauksena painajaiset palasivat... takoisin seinää, huutaisin mutta yksinäisyydessäni kostuu hiljalleen silmäkulma...

Haikeus

Ei ole pohjaa 

Hukka ja Mama

Tässä hetkessä mua ei tarvita kuin pelkäämään se kulkee itsestään kaikki tapahtuu niin kuin pitää luulin minua kuninkaaksi oman veneeni soutajaksi mut ei, minua ei tarvita mihinkään tämä vene keinuu tyhjänä aalloilla etsin horisontista rantaa jolle astua monenlaista odotin tulevaisuuden suunnittelin mut kaikki tapahtuikin kuin itsestään ei ole pohjaa johon ankkurini yltää ei ole karttaa joka aarresaareen vie tänään kun yö on musta ja olen kadottanut suunnan vain tähdet hymyilee vesi tietää määränpään ja niin raja tulee vastaa jolloin täytyy myöntää olevansa voimaton katson sivusta miten aallot vievät minua päästän irti airoista ei ole pohjaa johon ankkurini yltää ei ole karttaa joka aarresaareen vie tänään kun yö on musta ja olen kadottanut suunnan vain tähdet hymyilee vesi tietää määränpään ei ole pohjaa johon ankkurini yltää ei ole karttaa joka aarresaareen vie tänään kun yö on musta ja olen kadottanut suunnan vain tähdet hymyilee vesi tietää määränpään määränpään

Lopppunäytös apulanta
Minkään en mä tahdo, enää koskaan muuttuvan
Sillä luulen löytäneeni ratkaisun
Kaikkeen mistä kärsin ja mistä turhaudun
Se on pääosiltaan pelkkää valintaa

Kenelle sä kerrot kaiken tärkeän
Salaisuudet, jotka öisin valvottaa?
Sullakin on sielu, mut se vuotaa
Missä sille on paikka romahtaa?
Sul on kuolleen miehen rooli näytelmässä
Tähtirooli eessä tyhjän katsomon
Kauan sitten haihtui illuusion taika, loppunäytöksen

Perspektiiviharhaan on helppo jäädä kii
Se on selkeydessään kovin pettävää
Näennäiseen rauhaan suuri vaara kätkeytyy
Sillä sellaista ei osaa aavistaa

Kenelle sä kuiskaat kaiken kauniin
Salaisuudet, jotka tahdot paljastaa?
Kenen piikkiin tässä kootaan taakkaa?
Kenelle sun velka lankeaa?
Sul on kuolleen miehen rooli näytelmässä
Tähtirooli eessä tyhjän katsomon
Kauan sitten haihtui illuusion taika, loppunäytöksen

Sul on kuolleen miehen rooli näytelmässä
Tähtirooli eessä tyhjän katsomon
Kauan sitten haihtui illuusion taika, loppunäytöksen

Haikeissa merkeissä tämäkin päivä vierähtää. En ole yksin, uskottelen vain itselleni niin. Sillä voin tuoda itsesäälin sille tasolle että ajatukset muuttuvat teoiksi..
Rakastan ja välitän mutta ei minusta ole asiasta puhumaan. En pysy kasassa vaikka kuinka mättäisin rauhottavia tai ajattelisin vaaleanpunaista norsua... nämäkin osaston tyypit on tullu siihen tulokseen etten välitä. Minulla on kaksi ihanaa "miestä" elämässäni josta en halua luopua mutta omilla teoillani on seurauksia..

Riittämättömyys

Saunat  eivät riittäneet tekoni turhiksi jäivät

nyt jäljellä on vain kyyneleet lupaukset ei riittäneet, Haaveeni haaveiksi jäivät, nyt jäljellä on vain kyyneleet Rikki revitty ja hajalla viekää kaikki muut samalla rakkaus ja viha, pelko ja tuska pelkkää valkosta ja mustaa eikä mikään tunnu samalta menetys ja menetyksen pelko, haavat on jo peittyneet mut arvet kyllä kertoo eikä oo tarvetta kertoo miks tällasta tapahtuu oiski vaan niin helppoo, jotkut asiat menee yli ymmärryksen, eikä meillä oo niiin paljon sanottavaa ja vaikka saiski vastauksen jokaiseen kysymykseen ni tässä oltais silti, tää ois silti hajottavaa tällasiks meidät kai on luotu ja tällasina täältä myös lähetään kysytään miks sitä mitä mulle tuonu

“Nyt jäljellä on vain kyyneleet"
Tyhjä kuori, joka kuitenki rakastaa paria ihmistä mut ei itseään. Kaiken yritin jotain olisin voinnut tehdä paremmin mut en löydä sitä polkua jossa menin harhaan..
Vain aikaa joka kyydistä jättää, voisin kai kyydissä palatakin mut pitäis löytää syy ja hyväksyä ne vaihtoehdot jotka on tahdottu sulkee ja padot murrettu rakentaa uudelleen. Tähän valheeseen tahdon itseni kiinnittää ettei aikaan jossa  käydä pelkäämään mun pidä jäädä.
Pakko ohittaa ja unohtaa tää kuva uudelleenn.
Tähän valheeseen tahdon itseni kiinnittää.
Tahtoisin löytää uudelleen sen minkä koneet jo perille kantaneet..

En osaa edes hengestäni päästä, miten pitkään kroppa kestää, ei se voi ikuisesti selvitä..
Anteeksi, en vain löydä voima varoja itsestäni. Rakastan ja välitän mutta se ei kohenna itseäni pohjalta. Ottaisin apua vastaan mutta en tiedä enää itse mitä pitäisi tehdä, en voi hyväksyä itseäni..

Harhaa

"Sinä olla taitava nuori, sinulla on paljon hyvää elämässä.."
Nii onki saatana, eikö voida uskoa.. yritin, yritin ja yritin. Tein kaiken mahdollisel. En tiedä mitä minun olisi toisin pitänyt mutta nyt jumitan suljetulla vaihteeksi ja yritän päästä täältä jotta voisin viedä ajatukset päätökseen..
Eikö kukaan voi uskoa etten jaksa enää.. pyydetään tarkentamaan mikä on paskaa kun totesen että elämä on yhtä paskaa.. koen syyllisyyttä, on paha olla, ainut mistä pidin kiinni sanottiin että en voi sitä taakkaa "pojalle" laittaa.. en koskaan ollut asiaa tuolta kantilta miettinyt mutta tajusin tehneeni väärin.
Teoillani on seuraukset ja yritin näille kertoa kuinka ne tulee tekemään turhaa työtä kanssani.. viimeksi puhuttiin kuinka kaikki menee kaivoon ja nyt ku yritän sanoa että otin avun vastaan mutta silti olen tässä.. vihaan itseäni, en syytä ketään muuta, kaikki on itse aiheuttamaani..

En vain tiedä miten tästäkin nousisin, paljon olen saannut tukea ihmisiltä mutta kaikki on itsestäni kiinni..
Nyt vain odotellaan ylilääkärin lausuntoa kotiin pääsemisestä joka taitaa olla myöskin vain harhakuvitelmaa.. eilinen yritys karkuun jäi lyhyeksi, kiitos lukossa olleen oven.. yritän pitää itseni vain rauhallisena...

Ei minusta ole tähän

Pahoillani

"Kirjoitit kirjeen ja kerroit kuinka et jaksaisi enää,
Sä kerroit et sua kohdellaan kuin sua ei oliskaan ja me joiden susta pitäis välittää ei ne osaa edes huolehtia itsestään
Kirjoitit kirjeen ja kerroit kuinka vaikeaa on hengittää
Susta tuntuu kuin varjo seurais sua joka auringon peittää kuinka tahtoisit vaan päästä turvaan et joku syliin ottaa ja pois kantaa
Mä olen pahoillani, nii pahoillani etten voinnut sua silloin auttaa ja mä tiedän nyt et apua tarvitsit mä en voinnut sitä silloin antaa
Kirjoitit kirjeen ja kerroit et oot ajatellut kaiken tän jättää mut sä mietit ihmisii sun lähellä, voisko ne koskaa ymmärtää,
Kaikkia iskuja sun sydämmeen kaikkia haavoja jotka ei pois mee,
Mä olen pahoillani, nii pahoillani etten voinnut sua auttaa ja mä tiedän nyt et apua tarvitsit,
Toisinaan elämä potkii kauempaa, eikä auta muu kuin jaksaa ja muistaa et se mikä ei tapa vain vahvistaa.
Mä olen pahoillani, niin pahoillani etten voinnut sua silloin auttaa ja mä tiedän et nyt apua tarvitsit sitä en voinnut silloin antaa
Toisinaan elämä potkii kovempaa eikä auta muu kuin vain jaksaa ja muistaa et se mikä ei tapa  vain vahvistaa...."

Itsensä pahoinpitely, tekisin uudestaan