Ei ole pohjaa
Tässä hetkessä mua ei tarvita kuin pelkäämään se kulkee itsestään kaikki tapahtuu niin kuin pitää luulin minua kuninkaaksi oman veneeni soutajaksi mut ei, minua ei tarvita mihinkään tämä vene keinuu tyhjänä aalloilla etsin horisontista rantaa jolle astua monenlaista odotin tulevaisuuden suunnittelin mut kaikki tapahtuikin kuin itsestään ei ole pohjaa johon ankkurini yltää ei ole karttaa joka aarresaareen vie tänään kun yö on musta ja olen kadottanut suunnan vain tähdet hymyilee vesi tietää määränpään ja niin raja tulee vastaa jolloin täytyy myöntää olevansa voimaton katson sivusta miten aallot vievät minua päästän irti airoista ei ole pohjaa johon ankkurini yltää ei ole karttaa joka aarresaareen vie tänään kun yö on musta ja olen kadottanut suunnan vain tähdet hymyilee vesi tietää määränpään ei ole pohjaa johon ankkurini yltää ei ole karttaa joka aarresaareen vie tänään kun yö on musta ja olen kadottanut suunnan vain tähdet hymyilee vesi tietää määränpään määränpään
Lopppunäytös apulanta
Minkään en mä tahdo, enää koskaan muuttuvan
Sillä luulen löytäneeni ratkaisun
Kaikkeen mistä kärsin ja mistä turhaudun
Se on pääosiltaan pelkkää valintaa
Kenelle sä kerrot kaiken tärkeän
Salaisuudet, jotka öisin valvottaa?
Sullakin on sielu, mut se vuotaa
Missä sille on paikka romahtaa?
Sul on kuolleen miehen rooli näytelmässä
Tähtirooli eessä tyhjän katsomon
Kauan sitten haihtui illuusion taika, loppunäytöksen
Perspektiiviharhaan on helppo jäädä kii
Se on selkeydessään kovin pettävää
Näennäiseen rauhaan suuri vaara kätkeytyy
Sillä sellaista ei osaa aavistaa
Kenelle sä kuiskaat kaiken kauniin
Salaisuudet, jotka tahdot paljastaa?
Kenen piikkiin tässä kootaan taakkaa?
Kenelle sun velka lankeaa?
Sul on kuolleen miehen rooli näytelmässä
Tähtirooli eessä tyhjän katsomon
Kauan sitten haihtui illuusion taika, loppunäytöksen
Sul on kuolleen miehen rooli näytelmässä
Tähtirooli eessä tyhjän katsomon
Kauan sitten haihtui illuusion taika, loppunäytöksen
Haikeissa merkeissä tämäkin päivä vierähtää. En ole yksin, uskottelen vain itselleni niin. Sillä voin tuoda itsesäälin sille tasolle että ajatukset muuttuvat teoiksi..
Rakastan ja välitän mutta ei minusta ole asiasta puhumaan. En pysy kasassa vaikka kuinka mättäisin rauhottavia tai ajattelisin vaaleanpunaista norsua... nämäkin osaston tyypit on tullu siihen tulokseen etten välitä. Minulla on kaksi ihanaa "miestä" elämässäni josta en halua luopua mutta omilla teoillani on seurauksia..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti