Taas on yksi viikko vierähtänyt eteenpäin. masennus ja ahdistus on ollut keskivertoa korkeammalla. Suunnitelmat muuttuvat, asiat tehdään kiireellä eikä oikein mitään saa loppuun. Ajatukset pyörivät pojassa ja omissa menoissa. Koko ajan pidetään "pieni" kiire yllä. Vklpun jälkeen kärsin uni veloista. Aamuisin en meinaisi jaksaa nousta ylös. tekisi mieli lyödä "pause" nappi pohjaan mutta mikä se sellainen on???
Pojan kanssa olo muistutti miksi olen tässä, mikä on minun "elämän" tehtvä. Mikään sana ei riitä kuvaamaan millaista on olla äiti, jonka poika iloinen ja onnellinen. Meillä on vähän aikaa olla yhdessä mutta otamme siitä kaiken irti. <3 Asiat on pysynyt erillään eikä ole tullut asioista yhtä sekasotkua. Yritän pitää mielessäni sen, että minulla on eri tahot jotka hoitavat asioita. Kaikkea ei tarvitse enää yrittääkään samaan aikaan.
siskon poikaa tuli käytyä katsomassa, itkuhan siinä tuli. Niin pieni ja viaton. Ekana ajatuksena tuli oma poika mieleen jolloin hän oli yhtä pieni. Ajattelin antavani lapselleni kaiken. Ei se ihan niin mennyt mutta tiedän ainakin että poika kaipaa äitiään ja on aina iloinen, riemuissaan nähdessä minut. Tuli mieleen kuinka tyhmän teon meinasin tehdä kun mietin ja yritin päästä elämästä pois.
Haikeus, suru ja muut sekalaiset tunteet, saavat minun silmä kulman edelleen kostumaan. Sattuu koko ajatuskin, yritän mennä päivä kerrallaan. Odotan seuraavaa kertaa kun saan pienen miehen syliini ja pääsen sanomaan "äitin rakas". Syyllisiä en enää etsi ongelmiini, mennyt on mennyttä kunhan sen muutkin muistaisivat eikä aina minua muistuttelemassa virheistäni...
raaka-aine -katso maailmaa
Se opettaa kovemmilla käsillä kun kukaan muu
Ja kun arki iskee vastaan sä manaat perkelettä taas
Vastoinkäymisistä minut muodostuu
Joinain päivinä et mitään muuta kuin vihaa peilikuvaas
Sun pitää luottaa että sun selkäranka kestää
vaikka joskus elämä polvilleen sut pistää
Katso maailmaa kuin se olisi kaunis
Kuin sä et eläis vailla tietoa huomisesta
Katso maailmaa kuin se olisi kaunis
Kyyneleet estäisivät onnea kuihtumasta
Mutta maailma on avuton heijastus
meistä jotka se suruun hukutetaan
Se olettaa että sä oot aina valmiina
kun kylmä tuuli pohjoisesta muutoksia tuo
Sä tajusit etten enää ollu otteessa
Ja hetken aikaa kasvoi taas se kyyneleiden vuo
Sun pitää luottaa että sun selkäranka kestää
vaikka joskus elämä polvilleen sut pistää
Katso maailmaa kuin se olisi kaunis
Kuin sä et eläis vailla tietoa huomisesta
Katso maailmaa kuin se olisi kaunis
Kyyneleet estäisivät onnea kuihtumasta
Mutta maailma on avuton heijastus
meistä jotka se suruun hukutetaan
Katso maailmaa kuin se olisi kaunis
Kuin sä et eläis vailla tietoa huomisesta
Katso maailmaa kuin se olisi kaunis
Kyyneleet estäisivät onnea kuihtumasta
Katso maailmaa kuin se olisi kaunis
Kuin sä et eläis vailla tietoa huomisesta
Katso maailmaa kuin se olisi kaunis
Kyyneleet estäisivät onnea kuihtumasta
Mutta maailma on avuton heijastus
meistä jotka se suruun hukutetaan
katti meu- kädet ilmaan
Entä jos seisoisi kadulla tän koko päivän
hievahtamatta tuijottaa tyhjää
menneisyys valuu jaloista läpi asfalttiin
hievahtamatta ajan pysäyttää
Heitä kädet ilmaan
tuuli takertuu paitaan
heitä kädet ilmaan
on aika irrottaa
Entä jos olisi vain tämä ei mitään muuta
sietämätön elämisen keveys
tulevaisuus on vain sana muiden joukossa
sietämättömämmäksi ei voi käydä enää
Heitä kädet ilmaan
tuuli takertuu paitaan
heitä kädet ilmaan
on aika irrottaa, on aika irrottaa
heitä kädet ilmaan
tuuli takertuu paitaan
heitä kädet ilmaan
huudetaan lujempaa, hei huudetaan lujempaa
huudetaan lujempaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti