Ehkä se usko palaa itseeni vielä joskus, pikku hiljaa päivä kerrallaan... äitinä minua morkattiin, sattui.. olen tehnyt kaikkeni lapsen suhteen. Päivä jolloin sain pienen pojan ekaa kertaa syliin, tunsin itseni onnelliseksi ja se onni ei ole koskaan unohtunut tai muuttunut.
En minä voi jättää elämääni noin vain. Ei voida sanoa "äiti rakasti sinua niin paljon että halusi taivaan rannan taakse".
En voi sanoa että tein kaikkeni jos luovutan nyt. Ihminen on sitkeä, minäkin. Minäkin voin nousta korkeimman vuoren ylitse, löytää keskeltä metsää takaisin kotiin kunhan luotan itseeni. Yksin en pysty itseäni korjaamaan mutta todellisuudessa en ole tässä yksin. Tuntuu yksinäiseltä, itken, syytän itseäni kaiken kaikkiaan se mitä on tapahtunut on mennyttä, sille en voi mitään, sitä ei voi muuttaa. Voin vain muuttaa itseäni, omaa asennetta varsinkin elämääni kohtaan.
"Kuulen äänesi tuulessa ja näen sateessa silmäsi silmäsi kostuneet
jotka näkivät kaiken ja minä kysyin kuinka sinä jaksat, kuinka jaksat jatkaa näin? Sanoit jos kerran tähänkin asti miksei myös tästä eteenpäin
Niin kuin isä, isä joka tietää kaiken menneen hukkaan niin kuin äiti, äiti joka odottaa iltaisin turhaan ja minä kysyin kuinka sinä jaksat, kuinka jaksat jatkaa näin
Sanoit jos kerran tähänkin asti miksei myös tästä eteenpäin
Päivästä päivään, eteenpäin päivä kerrallaan
Tuntuu pahalta nähdä kuinka elämä menee alas toiveet toivottomat ja unelmat unohtuvat
Ja minä kysyin kuinka sinä jaksat kuinka jaksat jatkaa näin Sanoit jos kerran tähänkin asti miksei myös tästä eteenpäin"
"Mies tahtoi päästä ikänsä lentämään mut pimeys laskeutui, sormet liikkuu pisteestä pisteeseen
tyttö syntyi luistimilla liitämään mut hyppy päättyikin yhden kerran kaukalon reunukseen nyt mennään näin parempaan päin hän sanoi ja otti mua kädestä kii silloin mä tajusin ettei kaikki mee niin kuin etukäteen huomista suunniteltiin ois helppo heittää kaikki kliseet peräkkäin mut usko pois mä pettyvän pessimistinkin näin eikä sen leuka ollut rintaan päin ois helppo muttua kyyniseksi kun ei elämä tehnytkään onnelliseksi oli tilillä nolla tai tonni, meis on kaikissa kahlittu onni joka pääsyä ulos odottaa, älä anna sen suuntaa kadottaa vaikka jalat tilalleen pyörät saa, sä pystyt vielä polkemaan näin parempaan päin hän sanoi ja otti mua kädestä kii silloin mä tajusin ettei kaikki mee niin kuin etukäteen huomista suunniteltiin ja nyt mennään näin"
"Minustako koostuvat elämäsi raiteet ja minunko valintani ylilyö sun laineet Hengitä, syvempää
Hengähdystaukoa sinun on saatava minusta varmaan johtuvaa Ihan miten vaan
Jos nyt lähdettäis pääsenkö takaisin ennen me palattais
Rikki menneenä et voi välittää Jos nyt lähdettäis pääsenkö takaisin ennen me palattais
Rikki menneenä et voi välittää
Ovesiko takana mun pitäisi nyt odottaa Huoltokatkolla aina valmiina aina miettisit pidempää
Ota ihan rauhassa ja olen jo kaukana Tätähän sä halusit, sait sydämmesi takaisin minusta varmaan johtuvaa
Jos nyt lähdettäis pääsenkö takaisin ennen me palattais
Rikki menneenä et voi välittää
Jos nyt lähdettäis pääsenkö takaisin ennen me palatais
Rikki menneenä et voi välittää Sydämmeni täällä toimitus kotiovelle ja kukaan ei muista hintaa
Sydämmeni täällä toimitus kotiovelle ja kukaan ei muista hintaa
“Rikki menneenä et voi välittää"
“Miksei myös tästä eteenpäin"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti