lauantai 17. syyskuuta 2016

paino lasti

Elefantin Paino 

Ellinoora

Silloin luulit et tää on The End Mut ei ollut sun aika tulla osaksi virta Päivä taittui eteenpäin, mut se takaraivoon jäi Eikä me koskaan enää puhuttu siitä Eihän leijonil oo kyynelkanavii Kun heikkoudetkin on vahvuuksii En mä kehtaa edes kysyä Hei mikä on mut huomaan sun silmistä Se tekee kipeää, kun elefantin painon alle jää Eikä kukaan muu sitä nää Vaik sut on luotu kantamaan Nousemaan aina uudestaan Oon pahoillani en osannut lohduttaa Mut lupaan vielä se helpottaa Kuka meidät opetti niin, pysymään hiljaisuudessa kii? Jos sä viitot, huomaako kukaan? Ja kun kupla puhkeaa, kaaosta ei voi kahlita Mut tänään naamiot riisutaan Ja koko maailma näkee sen Mitä sä kavahdit peitellen Se tekee kipeää, kun elefantin painon alle jää Eikä kukaan muu sitä nää Ja vaik sut on luotu kantamaan Nousemaan aina uudestaan Oon pahoillani en osannut lohduttaa Mut lupaan vielä se helpottaa Se tekee kipeää, kun elefantin painon alle jää Eikä kukaan muu sitä nää Ja jonain päivänä se elefantti siivet saa selkäänsä Lentää kauas pois omiensa luo Ja vaik sut on luotu kantamaan Nousemaan aina uudestaan Oon pahoillani en osannut lohduttaa Mut lupaan vielä se helpottaa Vielä se helpottaa

Toimmi Kalenius -Liikuta mua
En ole vahva, en liioin heikkokaan en kipua pelkää - enkä kuolemaa vaan sitä että elämättä jää ainoa elämäni jäisin vain ruosteeksi raiteeseen kolhuksi parkkihallin kaiteeseen kun katsot minua, kerro mulle mitä sinä näät Liikuta mua, liikuta vähän olen mies vailla historiaa Liikuta mua, liikuta vähän olen mies vailla tulevaa puoliväliin luettu, nahkakansiin puettu mies vailla tarinaa En ole hyvä, mut tuskin pahakaan en sinua pelkää - enkä rakkautta vaan sitä, että kyltymättä jää ainoa sydämeni jonka kahden lyönnin välissä ois valtameren verran tyhjyyttä kun katsot minua, kerro mulle mitä sinä näät Liikuta mua, liikuta vähän olen mies vailla historiaa Liikuta mua, liikuta vähän olen mies vailla tulevaa puoliväliin luettu, nahkakansiin puettu mies vailla tarinaa

En voi enää sössiä, pakko keksiä keinot.. antaisin kaiken mennä mutta se olisi väärin. Kulutan energiani ihan väärään, märehtimiseen.. Energia syöppöinä on asioita jotka tulevat ulkopuolelta, velvollisuuksina, pakkoina ja annettuina. Voimavaroja minulla on vähemmän kuin syöppöjä mutta sitäkin suurempia ovat ne pienet asiat joiden vuoksi taistelen mieltäni vastaan. Elämäni ei ole mitään tasapainoista. Mieli ja kroppa tekee toisinaan kepposensa. En voi kuin pyrkiä käsittelemään ne ja tajuta sen että ne ovat vain ajatuksia. Ei tekoja, niillä on iso ero. '
Haluan luoda jotain uutta itsestäni ja elämälleni. Luoda oma todellisuus ja tulevaisuus. Ilman näitä vanhoja tekoja tai ajatuksia. Se ei vain onnistu jos jotkut elämääni vaikuttavat ihmiset junnaavat vastaan. En voi luopua kaikista ihmisistä, jotkut on vain kestettävä ja taas todistaa että pystyn tähän..
En halua enää kärsiä tätä kuraa mutta siitä ei vain niin helposti pääse eroon. "aika näyttää" mistä minä kiskon resurssit jokaisen kuopan ylittämmiseen. En tiedä, on vain keksittävä keinot...
Viimeksi lasta koskevassa palaverissa minulta kysyttiin "mikä nyt itkettämään alkoi", en saannut enää sanaa suustani. Mielessäni pyöri vain kuinka olen tilanteen päästänyt tähän, syyllistin itseäni, inhoan itseäni. Palasin siihen ajatuksissani jossa olisin voinnut tehdä toisin. Ei mennyttä voi muuttaa.. En varmaan vielä pitkään aikaan pysty asiaa avaamaan. Tuntuu siltä kuin minnut revittäisiin yhä uudelleen palasiksi. Käännetään veistä haavassa. Minusta oli ihminen kirjoittanut lausunnon joka ei minua tunne tai tiedä muuta kuin sen mitä näki minun muutaman viikon aikana tekeväni. Meillä oli ensinäkin vähän sukset ristissä, en halunnut avata suutani joten hän teki omat päätöksensä...

En enää tiedä kenelle voin tai uskallan mitä kertoa ettei sitä taas käytetä minua vastaan.
Itken...


maanantai 12. syyskuuta 2016

Luopumisen taakka

Mietitäänpä mitä ilman en voisi elää, mitkä ovat ne tärkeimmät asiat joita ilman tuntuu tyhjältä, merkitsemättömältä?
Mieli sumeana en edes keksi ratkaisua aineellisesta mutta haluan vaalia niitä hetkiä muiden kanssa. Poika, ystävät ja muut jotka ovat olleet tukenani vaikka minä olin luovuttamassa. Poika, ei vanhemman kuuluisi elää ilman lapsensa läheisyyttä. Tämä on aihe joka repii minut aina hajalle..
"Mitä enemmän meiltä otetaan pois, sitä lähemmäksi tulemme itseämme". Ei ole kyse tavaroista, ihmisistä, ulkonäöstä tai ruumiinosista. Kun ihmiseltä otetaan pois jotain todella tärkeää, hän havahtuu elämän rajallisuudesta. Tämä teki minuun niin ison kolhun etten kyennyt kuin ajattelemaan itseäni ja sitä kuinka halusin kuolla tavalla tai toisella..

Kaikesta selvinneenä arvostan elämääni uudellla tavalla. "Elämälläni on merkitystä ja sillä miten sen elän". Pyrin olemaan kuuntelematta ajatusmörköäni joka mollaa vähintään kerran päivässä minut maahan. En voi aina valita ajatusteni sisältöä mutta voin valita mitä ajatuksistani kasvatan. "Jos ajatukset eivät palvele minua, annan niiden olla".
Käytin energiani siihen ett olin valmis pitämään kiinni asioista jotka olivat tulleet jo ajat sitten tiensä päähän. Tietyistä asioista luopuminen pitkän käsittelyn jälkeen antoi uuden mahdollisuuden. Väkisin yritin saada asioita pysymään kasassa ja lopulta oman elämän kustannuksella..
Elämä on riepotellut laidasta laitaan, kaikkea en olisi halunnut edes kokea mutta näistä viisaampana suunnittelen tulevaa avoimin mielin. Monen sorttista suunnitelmaa saa nähä mihin "kala nappaa" :)

keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Up and up, ehkä tästä tulee jotain

Alku viikko takkuili, vuokran kanssa sähläsin, sain huolimattomuudesta huomautuksen kun laitoin parkkikiekon väärään kellon aikaan. Melkein tuli itku kun näin ja turisin parkkipirkon kanssa, antoi anteeksi mokan. Näitä ihmisiä ei ole tässä maassa paljoa, myötätuntoa ja muutenkin ihania ihmisiä.
Kaikki eivät puota "paskaa" niskaan.

Ahdistus on ollut kurissa, uusi aktiivisuus ranneke, edellinen hajosi jostain kumman syystä.. nyt voin taas seurata omia tekemisiä. Tämä vuosi meneekin varmaan itsensä opiskelussa ja ensi vuodelle on uusia suunnitelmia mm. Töihin paluusta.
Ihana tunne kun asiat alkavat olla järjestyksessä, vielä kun muistan pitää itsestäni huolta. Masennuksen kierteestä on mahdollisuus päästä pois mutta helppoa se ei ole.. voisikin vain napsauttaa sormia ja asiat palaisivat ennalleen ennen kuin nupissa alkoi viirata.. itsesyytökset pyörivät paljolti mielessä mutta kaikki on pysynyt työn jälkeen ajatuksina. Saan olla ylpeä itsestäni.

Tänään alkoi uusi harrastus, kick boxing. Mahtava tunne oli melko rankkojen reenien jälkeen. Kaikenlaisissa harkoissa on oltu ajan saatossa mutta ei koskaan tuommoisessa varsinkin ekoiksi. Eikun uudelleen, tätä neljä viikkoa perusteiden parissa ja myöhemmin jatkoa ehkä tiedossa. Mahtava laji, tosiaan pitää pitää omat ajatukset kurissa ja saa vain keskittyä lajiin.
Tunti vietähti nopeasti ja sain huomata etten enää ole ihan rapa kuntoinen. Paljon on harjoiteltavaa mutta jutut alkoi luistaa kivasti ja kunto kesti. Mahtava porukka ja vetäjä. Aina valmiina niinkuin vanha partiolainen voi todeta. Jotain uutta sain omaan arkeen, jotain muutakin jota odottaa.
Pieni mies on ensi sijaisena ja äitinä en voi kyllästyä meidän yhteisiin hetkiin. En voi edes sanoin kuvailla kuinka häntä rakastan. Yksi iso hali saa silmä kulman kostumaan onnesta. Elämässä on paljon hyvääkin se vaan vaati vähän penkomista ja romahtelua. Usko itseensä ei enää ole ihan pohja lukemissa, tästä elämästä voi nauttiakkin.

perjantai 2. syyskuuta 2016

Pirun ajatusmörkö

Piru istuu olkapäällä- Lassi Valtonen

"Piru istuu olkapäällä aina iltaisin
se kuiskii ja houkuttelee
hiili hankoaan se kuumentaa
sinutki matkaansa nappaa
mutta sinä voit pelastaa itsesi
minä voin pelastaa itseni

mietin uudelleen omat valintas
onko suuntas varmasti just se oikee
sä hyppäsit kaivoon etkä päässyt ylös
eikä kukaan heittänyt köyttäkään
mutta sinä voit pelastaa itsesi
minä voin pelastaa itseni

älä turhaan pelkää aikuinen mies
älä turhaan pelkää aikuinen nainen
piru istuu olkapäällä taas uudelleen
piru istuu olkapäällä taas uudelleen

mutta tällä kertaa en pelkääkkään
mä tarjosin käden ja kuiskasin
olen myynnyt jo oman sieluni eteenpäin
mutta sinä voit pelastaa itsesi
minä voin pelastaa itseni
mutta sinä voit pelastaa itsesi
minä voin pelastaa itseni"

Viikonloppua lähestyessä ahdistus nousee yli sietorajan. Tuntuu kuin tukehtuisi, tekisi mieli van itkeä ja vajota maan alle. Pelot painaa päällä, mitä jos kontrolli pettää. "Arki" ei pädekkään viikonloppuna. Ei ole mitään minkä vuoksi nousisin sängystä. Ei pitäisi ajatella kuinka jonkun takia nousisin ylös, miksen nousisi itseni takia..
Itseni arvostaminen on taaas nolla, yritän välttää ihmiskontaktia.. Piti mennä kaveria moikkaamaan mutta siitä tuli liian iso kynnys josta en päässyt ylös.. Mielihalut pyörivät mielessä, takoisin nyrkin verille, viiltelisin, polttaisin taas itsetuho vie ajatuksista voiton. "kaikki on hyvin, mitään ei ole sattunut". Kontrolli on pitänyt vaikeista hetkistä huolimatta. Jossain minussa on se halu jotta en tee itselleni mitään. Tämän viikon aikana olen pohtinut lääkkeitten syömistä. "jos ne olisi minulla, söisin ja "nukkuisin pois". Sitä vaaraa ei ole ja se on vain ajatus, "ajatukset ei voi minua satuttaa"...

Kämppä täynnä muistoja, valokuvia jotka muistuttaa siitä miksi jaksan aamulla nousta ylös ja suorittaa päivän jotta saan viettää parhaimmat hetket ilman "huolia" pojan kanssa. Otamme ilon irti siitä vähästä ajasta ja minä todistan kykeneväni olemaan se äiti joka olen aina ollut, rakastan, välitän, huolehdin. Kunhan muistan katsoa myös peiliin ja tehdä saman itselleni kuin pienelle pojalle.


hidasta elämää reseptejä:

Hengität, rakastat
-siis elät.
Loppu on sinusta
itsestäsi kiinni.

Jos ajatuksesi eivät
palvele sinua, anna 
niiden olla.

Elämä ei ole sellaista,
jollaiseksi sen joka aamu
kuvittelit, vaan elämä on 
sellaista, jota et yhtenäkään
aamuna osannut toivoa.


ENSIN
"Älä huoli, vaikka elämäsi olisi kääntymässä
päälaelleen. Mistä tiedät, että se elämä, johon olet
tottunut, onparempi kuin se, joka on tulossa?"

SITTEN
"Kysyin miksi sain vain tämän?
Ja ääni vastasi: ¨vain tämä¨ vie sinut kohti sitä"

LOPUKSI
"Olet paennut häkistä. Olet levittänyt siipesi.
Nyt, lenna"