paino lasti

Elefantin Paino 

Ellinoora

Silloin luulit et tää on The End Mut ei ollut sun aika tulla osaksi virta Päivä taittui eteenpäin, mut se takaraivoon jäi Eikä me koskaan enää puhuttu siitä Eihän leijonil oo kyynelkanavii Kun heikkoudetkin on vahvuuksii En mä kehtaa edes kysyä Hei mikä on mut huomaan sun silmistä Se tekee kipeää, kun elefantin painon alle jää Eikä kukaan muu sitä nää Vaik sut on luotu kantamaan Nousemaan aina uudestaan Oon pahoillani en osannut lohduttaa Mut lupaan vielä se helpottaa Kuka meidät opetti niin, pysymään hiljaisuudessa kii? Jos sä viitot, huomaako kukaan? Ja kun kupla puhkeaa, kaaosta ei voi kahlita Mut tänään naamiot riisutaan Ja koko maailma näkee sen Mitä sä kavahdit peitellen Se tekee kipeää, kun elefantin painon alle jää Eikä kukaan muu sitä nää Ja vaik sut on luotu kantamaan Nousemaan aina uudestaan Oon pahoillani en osannut lohduttaa Mut lupaan vielä se helpottaa Se tekee kipeää, kun elefantin painon alle jää Eikä kukaan muu sitä nää Ja jonain päivänä se elefantti siivet saa selkäänsä Lentää kauas pois omiensa luo Ja vaik sut on luotu kantamaan Nousemaan aina uudestaan Oon pahoillani en osannut lohduttaa Mut lupaan vielä se helpottaa Vielä se helpottaa

Toimmi Kalenius -Liikuta mua

En ole vahva, en liioin heikkokaan en kipua pelkää - enkä kuolemaa vaan sitä että elämättä jää ainoa elämäni jäisin vain ruosteeksi raiteeseen kolhuksi parkkihallin kaiteeseen kun katsot minua, kerro mulle mitä sinä näät Liikuta mua, liikuta vähän olen mies vailla historiaa Liikuta mua, liikuta vähän olen mies vailla tulevaa puoliväliin luettu, nahkakansiin puettu mies vailla tarinaa En ole hyvä, mut tuskin pahakaan en sinua pelkää - enkä rakkautta vaan sitä, että kyltymättä jää ainoa sydämeni jonka kahden lyönnin välissä ois valtameren verran tyhjyyttä kun katsot minua, kerro mulle mitä sinä näät Liikuta mua, liikuta vähän olen mies vailla historiaa Liikuta mua, liikuta vähän olen mies vailla tulevaa puoliväliin luettu, nahkakansiin puettu mies vailla tarinaa

En voi enää sössiä, pakko keksiä keinot.. antaisin kaiken mennä mutta se olisi väärin. Kulutan energiani ihan väärään, märehtimiseen.. Energia syöppöinä on asioita jotka tulevat ulkopuolelta, velvollisuuksina, pakkoina ja annettuina. Voimavaroja minulla on vähemmän kuin syöppöjä mutta sitäkin suurempia ovat ne pienet asiat joiden vuoksi taistelen mieltäni vastaan. Elämäni ei ole mitään tasapainoista. Mieli ja kroppa tekee toisinaan kepposensa. En voi kuin pyrkiä käsittelemään ne ja tajuta sen että ne ovat vain ajatuksia. Ei tekoja, niillä on iso ero. '

Haluan luoda jotain uutta itsestäni ja elämälleni. Luoda oma todellisuus ja tulevaisuus. Ilman näitä vanhoja tekoja tai ajatuksia. Se ei vain onnistu jos jotkut elämääni vaikuttavat ihmiset junnaavat vastaan. En voi luopua kaikista ihmisistä, jotkut on vain kestettävä ja taas todistaa että pystyn tähän..

En halua enää kärsiä tätä kuraa mutta siitä ei vain niin helposti pääse eroon. "aika näyttää" mistä minä kiskon resurssit jokaisen kuopan ylittämmiseen. En tiedä, on vain keksittävä keinot...

Viimeksi lasta koskevassa palaverissa minulta kysyttiin "mikä nyt itkettämään alkoi", en saannut enää sanaa suustani. Mielessäni pyöri vain kuinka olen tilanteen päästänyt tähän, syyllistin itseäni, inhoan itseäni. Palasin siihen ajatuksissani jossa olisin voinnut tehdä toisin. Ei mennyttä voi muuttaa.. En varmaan vielä pitkään aikaan pysty asiaa avaamaan. Tuntuu siltä kuin minnut revittäisiin yhä uudelleen palasiksi. Käännetään veistä haavassa. Minusta oli ihminen kirjoittanut lausunnon joka ei minua tunne tai tiedä muuta kuin sen mitä näki minun muutaman viikon aikana tekeväni. Meillä oli ensinäkin vähän sukset ristissä, en halunnut avata suutani joten hän teki omat päätöksensä...

En enää tiedä kenelle voin tai uskallan mitä kertoa ettei sitä taas käytetä minua vastaan.

Itken...