Katkon paikka

Mielenterveys ongelmat ja alkoholi, ei sovi yhteen..
Ei voi sanoa kun voi paska. Selvinpäin asiat pysy käsissä mutta päissään, ei.
Yritän ja yritin mutta ei enää jaksanut. Mistä kaikki alkoi?

Tein pirummoisen työn sen jälkeen kun tuli ero ja muutin erilleni. Ajattelin että jään lapsen lähelle asumaan, tarkoituksena nähdä toista enemmän ja olla se tasavertainen vanhempi. Äitinä en epäonnistunut, mikään ei ole ihan empaattinen kuin lapsen suusta ÄITI, ja hali päälle. Siitä tiedän että olen lapselleni ykkönen. Se hymy ja ilo jonka sain tavatessamme,on ollut minun voima vara.
En kuitenkaan saanut tavata lastani haluamalla tavalla. Koskaan ei päästy yhteisymmärrykseen, tyydyin siihen vähään. Tosin lapseni läsnäollessa annoin hänelle kaiken huomion. Ketään en ole rakastanut niin paljon kuin häntä.
Kävin kaiken maan työttömien pisteet ja päivätoiminnat läpi. Kelan kautta kuntoutuskurssille josta sain nykyisen työpaikkani. Työ oli minun arkeni peruspilari, se piti rutiinit kasassa.

Kaikesta huolimatta minut revittiin palasiksi. Tämä vuosi alkoi itsemurha yrityksellä, luulin pääseväni tuskastani eroon. Jätin jälkeeni lapun, olen yrittänyt polttaa sillat takaani jotta kukaan ei olisi kaivannut minua. Yritin pitää matalaa profiilia mut silti jotkut kaikesta huolimatta välittivät. Sen seurauksena minut löydettiin ja toimitettiin hoitoon. Psykiatrista hoitoa olen melko monesti vastustanut ja päätynyt M1 ja M2 lähetteillä hoitoon.
Kuukausi osastolla, kaksi kertaa karkasi kaljalle. Virkavallan toimittamaan päädyin takaisin. Kuukauden jälkeen pääsin kotiin ja ajattelin palaavani takaisin töihin. Parin päivän päästä olinkin taas kalja laatikon kanssa liikenteessä, viinakauppaankin eksyi melkein 5 vuoden tauon jälkeen. Laineet juomat ei enää riittäneet. Taas virkavallan viemänä päivystykseen lepareihin ja psykiatriselle. Pään selvittyä pääsin kotiin ja ajattelin että hän koiran kotia ja palaisin takaisin töihin. Taas hetken päästä olin kalja kädessä.. töihin meno ei onnistunutkaan..
Päihdepäivystykseen, siitä takaisin psykiatriselle. Siellä yön yli ja aamulla olikin järkätty katkopaikka. Nyt ensimmäisen kerran elämässäni olen katkolla. Ens viikolla lähdetään suunnittelemaan jatkohoitoa. Minun toiveeni on päästä kuntoutukseen jossa hoidetaan niin mielenterveys ongelmia että päihde.

En minä ole hirviö.. tämä vuosi alkoi huonosti.. kännissä tuli hankittua pahoinpitely syyte potkaistuani ambulanssi kuskia päähän, toisella kerralla olin riehunu ambulanssissa ja rikkonut heidän omaisuuttaan. Kaksi kertaa parin viikon aikana olen pistänyt oman huushollin sekaisin ja hajottanut huonekaluja ja astioita. Naapuritkin ovat minun yksin pidetyistä bileistä poliisille asti, on varmaankin varoitusta tulossa isännöitsijältä.. yrittänyt juoda itsensä siihen kuntoon että sammuksiin tielle ja joku ajaisi ylitseni. Tänään kävi kävely lenkillä mielessä että hyppään tuosta sillalta.. en tiedä enää mitä minun pitäisi tehdä..
Tähän on tultava loppu, kykenin aikaisemminkin pääsemään irti Alkosta ja sain elämäni järjestykseen... Olen tavannut osasto reissuilla on kaksi ihanaa hoitajaa joilla oli sydän paikallaan ja halusivatte auttaa. Toinen olisi auttanut minua lapseni suhteen. Mutta minä en halunnut ottaa alkuun yhteyttä eksääni. Omat idiootit ajatukset toista kohtaan, etteikö olisi antanut minun edes nähdä lastamme..
Toinen työntekijä järkkäsi minut katkolle jonne suostuin vapaaehtoisesti lähtemään. En ole "juoppo" tai "narkkari". Minulla on vain suunta hukassa..
Nyt alkaa uusi matka elämässä,helppoa siitä ei tule. Vanhat ja uudet ystävät tukevat, tarvitsen vain vielä ulkopuolista apua enemmän. En jaksa enää yksin yrittää..

Ensi viikolla selviää lisää..