Aa askelia työstäen

Eka askel
"Myönsimme voimattomuuden me päihteisiin nähden ja että elämämme oli muodostunut sellaiseksi, ettemme olin voimin kyenneet selviytymään"
Toinen askel
"Opimme uskomaan, että joku itseämme suurempi voima voisi palauttaa terveytemme"
Kolmas askel
"Päätimme luovuttaa tahtomme ja elämämme Jumalan huomaan -sellaisena kuin hänet käsitimme"

Addiktio on sanellu elämää ja se on ollut ensisijainen asia elämässä. Se on ollut mun pakkomielle kontrollista huolimatta huolimatta olen käynyt tarpeeksi pohjalla. Jos en aloita hoitamista se vie vielä hengen.
Toipumisen myötä saan toimintakykyä takaisin joka on edellytys työssä käynnille ja äitinä olemiseen. Mun opeteltava toimimaan toisin. En voi lähteä tunteiden ja kierojen ajatusten matkaan. Opeteltava olemaan rehellinen. Hyväksyä itseni ja oppia varsinkin olemaan oma itseni. Luottaa siihen että asiat järjestyvät tavalla tai toisella. Kaikki on mahdollista.
Ennen en ole uskonut mihinkään. Olen yrittänyt pärjätä omillani. Nykyään saan uskoa että on joku korkeampi voima kuin minä. Uskon että rehellisyys, ryhmät, toiminta ja aa ohjelmalla eläminen tukee toipumistani. Ei mun tarvitse yrittää pärjätä omillani, olla riippuvainen omasta tahdosta.
Omat huolet kantautuu ennemmin tulevaan. Menneet vaikuttavat negatiivisesti tulevan ajatteluun.mennyttä en takaisin saa enkä voi sitä muuttaa mutta tulevaan voin vaikuttaa kunhan eka elän tässä hetkessä. Tämä pitäisi muistaa kun huomaan ajattelun ajautuvat katastrofiin.

Avun pyytäminen tarkoitti mulle ennen sitä että myöntäisin olevani heikko ja etten kyennytkään pitämään elämää kasassa. Aina opetettu että "perheen kesken selvitään mistä vaan". Tosin koskaan ei puhuttu siitä kuinka tunteista selvitään. Aina kaikki mitattiin materiaalina. Avun pyytäminen on saannu toisenlaisen käsityksen, en minä ole heikko vaikken pystynyt pitämään asioita kasassa. Kerrankin olen saanut positiivisen kokemuksen tästä. Avun vastaanottaminen ei ole oikein ennen onnistunut kun omat kieltämiset ja ennakkoluulot on ollut ajattelun edessä. Opettelen kuuntelemaan muita ennemmin kuin toimimaan oman pääni mukaan.
Ennakkoluuloista ja katastrofi ajattelusta mun on opeteltava pois. Tarvitsen tunne-elämälle tasapainoa joka vaikuttaa mielenterveyteen palautumiseen. Tarvitsen apua tunnelin kaiken purkamiseen, ahdistuksen hallintaan ja siihen kuinka hyväksyn itseni. Ylipäänsä tunteiden käsittelyyn.

Eniten minulle on antanut toivoa muut toipuvat ja ymmärrys siitä etten todellakaan ole yksin oman pääni kanssa. Voin näyttää tunteeni ja jakaa ne muiden kanssa. Tuntemuksista ja kokemuksista olen saanut positiivista kokemusta ihan vain sillä että pyrin jättämään omat ennakkoluulot taka alalle ja kuunnella toisia. Luottaminen on ollut aina vaikeaa. Niin itseensä kuin toisiin. Aina on saanut pelätä että taas viedään matto jalkojeni alta.
Olen saanut puhua eikä ole tarvinnut kokea tuomituksi tulemista. Ei puhumisesta aina seuraa mitään pahaa. Itseluottamus on ollut aina heikko. Vaikea luottaa muihin kun ei edes luota itseensäkään.

Hoitopäätöksen omalla kohdalla tarkoittaa sitä että otan vastaan apua, luovun vanhoista käsityksistä ihan ja työstän uutta tilalle. Mun ei tarvitse selvitä kaikesta yksin. Opettelen elämään päivä kerrallaan luottaa siihen että asiat järjestyvät.
Näitä aa askelia pohtiessa sain huomata millainen työmaa mulla on edessä oppimisen ja luovuttamisen suhteen.

En edes tiedä kuka olen...